Elostelevan yli-ihmisen uskonto

Crowleyn Lain kirja on ensilukemalta hyvin sekava ja vaikeaselkoinen, uskonnollisen ja mystisen kielenkäytön hämärtämä. Crowleyn kirjan vuoden 1938 painokseen kirjoittama esipuhe kuitenkin helpottaa sen tulkitsemista esittämällä kirjan sisällön systemaattisella tavalla. Kirja tosiaankin esittää runollisessa muodossa hyvin systemaattisen opin, jossa mystiikalla perustellaan tieto-opillinen, historiallinen ja moraalinen näkemys.

Crowley saneli kirjan vaimolleen Egyptissä vuonna 1904. Hän oli vaikuttunut egyptiläisestä mytologiasta ja käyttikin egyptiläisen jumaltaruston Nuit- ja Horus-jumalia vertauskuvana näkemyksensä esittämiseen. Hänelle Nuit edusti avaruutta ja kaikkien mahdollisuuksien summaa. Hadit taas oli mahdollisuuksien kokemisen mikä tahansa piste. Mieleeni tulee näistä vertauskuvista buddhalainen tyhjyyden käsite. Crowley oli aiemmin tutustunut buddhalaisuuteen ja hänen kosmologiassaan, samaan tapaan kuin buddhalaisilla, vapaus on ääretöntä ja läsnä jokaisessa toiminnassa.

Kosmologian esittäminen kaksijakoisen vertauskuvan kautta on yleistä monissa mytologioissa ja uskonnoissa. Niistä tunnetuin on varmaankin taolaisuuden ying ja yang. Carl Jung näki ihmisyyttä hallitsevan miehisen animan ja naisellisen animuksen. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteissä strukturalistit ovat nähneet tällaisten binäärioppositioiden hallitsevan kulttuuria ja ihmisen mieltä.

Moraalisesti lain kirjan sanoma on irstailevan ja päihteitä nauttivan yli-ihmisen hehkutusta. Crowleylle tärkein moraalinen imperatiivi oli tee mitä tahdot. Hänelle jokainen teko oli kuitenkin rakkauden teko, yhtymistä Nuitiin. Rakkauden sanoman kanssa hieman ristiriitaisesti hän kuitenkin kuvasi säälin kuninkaiden paheeksi. Synnin sana oli hänelle rajoitus. Jumala, joka hänelle Lain kirjan saneli, kehoitti häntä nauttimaan erilaisia huumausaineita vakuuttaen, etteivät ne voisi häntä vahingoittaa. Kuolemaa ei pitänyt pelätä ja juhlia tuli joka päivä.

Crowleyn sanoma on libertinistisen vahvan ihmisen epistolaa. Korkeammat voimat kehottivat häntä pääsemään irti kaikesta itsensä epäilyistä.  Miksi ja koska olivat pahoja sanoja, koska ne pysäyttivät ihmisen. Jopa järki oli Crowleylle valhe.

Uuden aikakauden profeetaksi ja logokseksi julistautunut Crowley esitti Lain kirjan esipuheessaan historianfilosofiansa. Sen mukaan maailmassa aikakausia hallitsevat eri jumaluudet ja ne vaihtuvat 2000 vuoden välein. Esihistoriallisina aikoina maailmankaikkeutta hallitsi Isis. Silloin maailmankaikkeus nähtiin pelkkänä ravintona ja vallassa oli matriarkaatti. Noin vuonna 500 e.a.a. valta siirtyi Osirikselle. Maailmassa valtaa piti patriarkaatti. Maailmankaikkeus nähtiin katastrofaalisena ja siinä vaikuttivat rakkaus, kuolema ja ylösnousemus.

Uuden aikakauden, jota mekin nyt elämme, jumala oli Horus. Tämän aikakauden maailma on yhdestelmä kahdesta edeltäneestä. Uusi aikakausi on yksilöllisyyden ja jonkinlaisen inhimillisen täydellistymisen ja libertinismin aikaa.

Esipuheessaan vuonna 1938 Crowley tuo esiin libertaarisen ideologiansa. Hän oli huolissaan yksilöllisyyden kaventumisesta totalitarismin hampaissa kommunismin ja fasismin levitessä maailmassa. Uusi aikakausi ei näyttänyt hyvältä ihmiselle, joka halusi elostella eikä totella. Crowley näki Lain kirjaan perustuvan thelema-uskontonsa vastalääkkeenä repressoivalle yhteiskunnalle. Hänelle elostelu oli paitsi kemiallista ja seksuaalista – sillä oli myös poliittinen ja uskonnollinen merkitys.

Crowley ja Lain kirja

Olin nuorempana usein kirjoitusmanian vallassa. Pidin päiväkirjaa 15-vuotiaasta asti; aluksi kirjoitin siihen päivieni tapahtumista, myöhemmin tekstit muuttuivat analyyttisemmiksi ja introspektiivisemmiksi. Tuntui tärkeältä kirjoittaa ylös ajatukseni ja ihmisten ja ilmiöiden aiheuttamat reaktiot. Nyt näen tämän olleen osa henkistä kehitystäni, vaihe joka päättyi joskus kolmannen vuosikymmeneni puolivälissä. Nykyisin tunnen, että jos alkaisin taas kirjata ylös ja vatvoa ajatuksiani, veisi se mielenterveyteni huonoon suuntaan.

22-vuotiaana koin ensimmäisen suuren mielenterveydellisen kriisin, joka liittyi suuriin paineisiin opiskeluissa ja työelämässä. Vappuna 2006 rankan juopottelun ja monen vuorokauden valvomisen jälkeen otteeni todellisuudesta heikkeni vakavasti. En pystynyt kunnolla kertomaan mitä noiden vuorokausien aikana oli tapahtunut, pääni täyttyi erilaisista muistoista, joista kaikki eivät mitenkään keskinäisen ristiriitaisuutensa takia voineet olla totta. Olin äärimmäisen ahdistunut ja kärsin deja-vusta; tunsin, että olin nähnyt ennalta asiat, jotka minulle tapahtuivat. Kun makasiinit pian vapun jälkeen paloivat, tunsin vahvasti, että olin vapun juhlinnassa ennustanut tuon tuhopolton. Kun Helsingin taivaalle kohosi tumma savupilvi, tunsin maailmanlopun olevan alkamassa.

Seuraavana kesänä en tehnyt juurikaan töitä. Roikuin tyttöystäväni asunnolla ja täytin vihkoja ja lehtiöitä kirjoituksilla. Sanat ja ajatukset tuntuivat tulevan päähäni kuin itsestään, ikään kuin vastaanottaisin ne joltain taholta itseni ulkopuolelta. Osa tekstistä oli puhetta, jonka koin muistavani minulle kerrotun vapun juhlinnan aikana. Teemoista, jotka vaikuttivat hyvin epätodennäköisiltä edes opiskelijabileissä puhuttavaksi. Mieleni oli hajonnut ja kirjoitin itselleni uudestaan maailmankuvan alkaen descartesilaisittain perusteluista ulkomaailman olemassaololle. Nyt luettuna nuo tekstit ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta jokseenkin naiivin tuntuisia.

Olen nyt lukenut Aleister Crowleyn alkuperäisiä kirjoituksia. Niitä on suomennettuna julkaissut Thelema Julkaisut Oy. Ilmeisesti Suomessakin on järjestäytynyttä, Crowleyn oppeihin perustuvaa kulttitoimintaa; Ordo Templi Orientiksella on ainakin suomenkieliset nettisivut, jotka tosin sisältävät hyvin vähän materiaalia ja vaikuttavat keskeneräisiltä.

Olen tähän mennessä lukenut Lain kirjan ja Crowleyn siihen myöhemmin kirjoittaman esipuheen. Lain kirja oli perusteena Crowleyn aloittamalle Thelema-uskonnolle. Hän kertoo sen syntyneen Kairossa 1904 Kolmen päivän aikana; Crowleyn mukaan Aiwaz-niminen henkiolento saneli sen hänelle.

Lain kirja koostuu numeroiduista lauseista hieman kuin Raamattu. Suomennettuna se vaikuttaa välillä hieman sekavalta; lauseet eivät aina etene loogisesti ja paikoitellen on vaikea ymmärtää, mikä joidenkin teesien pointti ja merkitys asiayhteydessään on. Crowleyn esipuhe selventää hyvin tekstin juonta.

”Suuren pedon” mukaan Lain kirjassa on saneltuna uuden ajan logos. Oikea oppi uudelle maailmalle, uusi taso ihmiskunnan henkisessä kehityksessä, jonka tunnuslauseena olisi ”Do what thou wilt”, tee mitä tahdot.

Crowley oli huumeiden käyttäjä ja sotki päätään sekoilemalla vapaan seksin ja okkultististen rituaalien parissa. Ei olisi epätodennäköistä, jos hänen vastaanottamansa sanoma olisi ollut mielenterveyden häiriöön liittyvää oman alitajunnan tuotosta. Automaattikirjoitus on esoteerisissa ja vaihtoehtoisissa, mielen salattuja puolia luotaavissa piireissä suosittu menetelmät. Surrealistit ja psykoanalyytikot etsivät sen avulla keinoa saada kontakti alitajuntaan, okkultistit yhteyttä henkimaailmaan hieman samalla tavalla kuin ouija-laudan avulla harjoitetun spiritismin kautta.

Lain kirja ei tunnu siinä määrin - Crowleyn henkilöhistorian ja persoonan pinnallisesti tuntevalle – hänelle epätyypilliseltä tekstiltä, että olisi syytä olettaa sen olevan jotain muuta kuin hänen oman mielensä tuotetta. Teksti sisältää satanistisia sofismeja ja nokkelia okkultistisia sanaleikkejä. Kirja on siinä määrin mielenkiintoinen ja syvällinen, että palaan sen analysointiin varmaankin myöhemmin. Näin alustavasti arvioni sen synnystä on, että Crowley oli jonkinlaisen ekstaattisen inspiraation vallassa, ja hänen tuotoksensa yllätti nerokkuudellaan hänet itsensäkin niin, että se tuntui olevan jonkin ulkopuolisen voiman tuotosta.