Mystisiä myyttejä Jeesuksesta

Mystisestä kristinuskosta minulle tulee ensimmäisenä mieleen mestari Eckhart ja hänen edustamansa Jeesuksen opin vertauskuvallinen tulkinta, joka tulee melko lähelle buddhalaisuuden näkökulmaa laajasti tulkittuna. Tässä koulukunnassa pyritään suoraan yhteyteen jumalan kanssa, ja heidän rukoilunsa voi nähdä eräänlaisena meditaationa, jota buddhalaiset käyttävät päästäkseen yhteyteen todellisuuden kanssa (monet zen-opettajat ovat sanoneet, että buddhalaisuudessa todellisuus on jumala).

Mannly P. Hallille taas kristinuskosta puhuttaessa mystisyys liittyy enemmänkin mytologioihin. Kuten melkein mistä tahansa aiheesta kirjoittaessaan, hän vetoaa ikiaikaiseen salattuun viisauteen, joka on kaikkien aikojen suurien opetusten takana, vaikkakin usein kätkettynä ja välitettynä vain vihkiytyneiden keskuudessa.

Hall esittelee Secret teachings-kirjassaan mielestään keskeisiä Jeesukseen liittyviä myyttejä. Hän pitää osan näistä paikkaansa pitävyyden todisteena apokryfisia kristillisiä tekstejä, joista suurimman osan aikamme tiede on todennut epäperäisiksi. Mielestäni on kuitenkin paikallaan esitellä tässä joitain Jeesukseen liittyviä myyttejä; vaikka ne olisivatkin keksittyjä, ovat ne kuitenkin tärkeä osa salatieteiden kertomusta.

Hall ei ota Jeesuksen historiallisuutta annettuna faktana, mistä pisteitä hänelle. Hän esittää, että Jeesus saattaa olla useasta Lähi-idässä  ajanlaskumme ajan paikkeilla vaikuttaneesta henkisestä opettajasta koostettu fiktiivinen hahmo. Evankeliumeissa Jeesuksen maalliseksi eliniäksi ilmoitettu 33 vuotta on saatettu valita sen mystisen merkityksen takia – se sopi malliin, jonka mukaan monien muidenkin messiaden elämästä tuohon aikaan kerrottiin. Hall pitää mahdollisena lähteidensä perusteella, että Jeesus eli paljon pidempään, ja toisaalta hänen aktiivinen opetuskautensa saattoi kestää vain vuoden.

Kristinusko ei ollut filosofisesti uusi oppirakennelma jonka Jeesus perusti. Se heijasti laajasti seemiläistä ja länsimaista ajattelua, kuten platonilaista idealismia. Hall myöntää tämän. Hän pitää mahdollisena, että Jeesus kävi kauempana idässä Intiassa ja Tiibetissä hakemassa oppia sikäläisiltä opettajilta ennen oman messiaan uransa aloittamista. Olen kuullut tästä teoriasta ennenkin. Buddhalaisuuteen tutustuneena pidän kuitenkin melko epätodennäköisenä, että Kristus olisi ainakaan buddhalaisluostareista saanut oppinsa, tai sitten hän oli hyvin huono oppilas. Buddhalaisuus eroaa kristinuskosta kaikissa merkittävissä filosofisissa näkemyksissä, kuten kysymyksissä sielun olemassaolosta ja todellisuuden luonteesta; yhtäläistä näille uskonnoille on korkeintaan jokin eettinen usko ihmisyyteen ja hyvän tekemiseen.

Hall katsoi tarinan Kuningas Arthurista, pyöreän pöydän ritareista ja Graalin maljasta tarpeeksi merkittäväksi sisällyttääkseen sen kirjansa kristinuskosta kertovaan lukuun. Tarinan mukaanhan pyöreän pöydän ritarit lähtivät etsimään ehtoollismaljaa – Graalin maljaa – johon oli kerätty Jeesuksen verta hänen kituessaan ristillä, ja jolla piti oleman ihmeitä tekeviä vaikutuksia – sen koskettaminen paransi sairauden ja suojasi kuolemalta. Koettuaan etsintämatkalla monia seikkailuja, ritarit lopulta löysivät maljan ja omistautuivat sen vartioimiselle.

Hall kertoo tarinasta hieman erilaisen version kuin pyöreän pöydän tarut. Hän vetoaa vapaamuurareiden näkemykseen asiasta, jonka mukaan Joosef Arimatialainen toi maljan jo elinaikanaan Brittein saarille. Vapaamuurarit näkivät, että kuten Paavali perusti näkyvän kirkon maan päälle, Joosef Arimatialaisen tehtävä oli pystyttää kristinuskon okkultistinen, näkymätön haara.

En ole pitkään aikaan pystynyt lukemaan Hallin kirjaa juuri millään tavalla objektiivisena lähteenä sen aiheena olevista asioista. Mutta, kuten olen jo useasti todennut, se on erinomainen lähde tutkittaessa okkultismin perusmyyttejä. Folkloristinen ote on tässä tarpeen, mutta kun sen saavuttaa, on hyvin antoisaa tutkia, miten Hall on kertonut tarinaa salaisesta opista ja yhdistänyt erilaisia taruja yhteen.

Anuirmelin matka yli ymmärryksen

New age-oppien, rajatiedon ja muun vaihtoehtoisen uskonnollisuuden kenttä näyttää ainakin minulle hyvin monenkirjavalta ja puhdasoppisuutta kaihtavalta; se on kuin värikäs buffet-pöytä, mistä henkiset etsijät poimivat itselleen sopivalta tuntuvia paloja eri kategorioista. Tämä tulee ilmi ainakin alan näkyvintä suomalaista julkaisua, Ultra-lehteä lukiessa; lehden kansikuvassa mainostetaan usein vierekkäin vaikkapa tiibetinbuddhalaisuudesta ja enkelihoidoista kertovia juttuja.

Hyvän yleiskatsauksen suomalaiseen ja vähän kansainvälisempäänkin hörhökenttään tarjoaa Heikki Sauren kirjoittama kirja Matka yli ymmärryksen. Kirja kertoo toimittaja ja suomentaja Anuirmeli Sallamo-Lavin tarinan. Anuirmeli koki jo lapsena outoja kokemuksia, ennenäkyjä ja viestejä näkymättömiltä tahoilta. Oudot kokemukset pelottivat häntä ja hän suhtautui niihin epäluuloisesti. Lopulta naisen tie vei kuitenkin kohtaamaan henkimaailma ja toimimaan sen tulkkina. Henkimaailmasta ja sen kanssa toimimisesta on tullut Anuirmelille tietynlainen uskonto. Hän kuuluu spiritualistiseen liikkeeseen, vaikka myöntääkin uskomusjärjestelmäänsä kuuluvan myös liikkeen oppien ulkopuolisia elementtejä.

Kirjan kirjoittaja Heikki Saure myöntää suoraan, ettei itse usko paranormaaleihin ilmiöihin. Hän suhtautuu Anuirmelin kokemuksiin kuitenkin avoimesti, ja on naisen kokemuksia kuultuaan joutunut myöntämään, että ehkä on sittenkin olemassa asioita, joiden olemassaoloon tiede suhtautuu skeptisesti. Kirjassa onkin tavoitettu hyvä kertojanote – asioita käsitellään avoimesti tuomitsematta mitään uskomuksia, mutta toisaalta vältellen minkäänlaista saarnaamista. Kirja ei ole suoraviivainen elämäkerta, vaan siinä Anurimelin elämää tuodaan esiin samalla kun käsitellään temaattisesti hänen tietään henkimaailman ilmiöiden parissa.

Anuirmelillä oli jo lapsena vilkas mielikuvitus. Hän kertoi mielellään kummitusjuttuja ystävilleen saaden heidät pelokkaiksi. Naisen kertojantaidoista näytteenä kirjaan on sisällytetty hänen kirjoittamansa novelli, mikä oli mielestäni erinomainen ja myös erinomaisen pelottava, kuin hyvä kauhuelokuva. Hänen perheensä tarinaa varjosti luuranko kaapissa, mieleltään sairastunut täti, joka kuoli mielisairaalassa tuon ajan kehittymättömän psykiatrian hoitomenetelmien uhrina. Anuirmeli kuuli tädistään vasta teininä ja hänen yliluonnollisia kokemuksiaan varjosti pelko tämän kohtalosta – jos kokemukset henkimaailmasta olivatkin merkki mielen sairaudesta ja häntä odottaisi vaietun tädin kohtalo.

Olen itse kärsinyt akuuttia psykiatrista hoitoa vaatineista mielenterveyden häiriöistä. Tuntuu, että vaihtoehtoisten henkisten liikkeiden piirissä mielenterveyden haasteet ovat hyvin yleisiä. Tämä voi johtua siitä, että psykooseihin liittyy yliluonnollisia kokemuksia, joita lääketiede ei osaa tulkita kuin aivokemioiden epätasapainosta johtuviksi häiriötiloiksi jotka vaativat lääkitystä. Omaan psykoosiini liittyi kokemuksia, jotka tulkitsin buddhalaisuuden tulkintakehyksen kautta, ja tavallaan psykoosi sai minut etsimään vastauksia buddhalaisesta filosofiasta ja meditaatiosta.

Ehkä koko maallistunut tapamme ymmärtää mielenterveyttä on väärä. Monien alkuperäiskansojen piireissä meillä psykooseiksi tulkitut tilat nähdään viesteinä henkimaailmasta ja niiden kokijat shamaaneina ja pyhinä miehinä, joilla on kykyjä nähdä asioita, jotka ovat todellisia, mutta tavalliselle ihmiselle näkymättömissä.

Oma suhteeni kysymykseen henkimaailman olemassaolosta on ambivalentti. Toisaalta olen kokenut asioita, jotka tukevat näkemystä esimerkiksi selvännäköisyyden ja jonkinlaisen maailmanhengen olemassaolosta. Olen kuitenkin myös järjestelmälliseen ajatteluun pyrkivä skeptikko, ja henkimaailman ilmiöistä on vaikea saada systemaattisesti selkoa tai edes todisteita niiden olemassaolosta. Sauren kirjan puolueeton ja objektiivinen suhde näiden asioiden kokemiseen muutti suhtautumistani kysymykseen ehkä hivenen vähemmän skeptiseksi; myös järkevät ja fiksut ihmiset ovat kokeneet asioita jotka puoltavat henkimaailman olemassaoloa.

Matka yli ymmärryksen tarjoaa varmasti uskontotieteilijöille mielenkiintoista materiaalia uususkonnollisuuden tutkimukseen. Kirja on hyvin kirjoitettu ja vetävä. Minulle se ei kuitenkaan tarjonnut juurikaan elementtejä oman katsomusjärjestelmäni rakentamiseen. Vaadin okkultismiltani enemmän johdonmukaisuutta, eikä asenne, missä näiltä asioilta haetaan vain uusia jännittäviä kokemuksia, ole mielestäni toimiva jos pyrkimyksenä on oikeasti edetä salatieteilijänä. Kirja tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen näkökulman nykypäivän vaihtoehtoisen uskonnollisuuden kenttään. Lopun kirjallisuusluettelo alan suomenkielisestä kirjallisuudesta vaikuttaa kattavalta ja hyvältä apuvälineenä tutustuessani lisää mielenkiintoisilta vaikuttaviin ilmiöihin.