Jatkan modernien, keksittyjen uskontojen käsittelyä. Nyt vuorossa on the Church of SubGenius (CoSG). Diskordianismiin ja the Church of all Worldsiin verratuna se on vähemmän aito uskonnollinen liike ja enemmän niin kutsuttu parodiauskonto ja kulttuurikriittinen liike. CoSG:n mytologia parodioi vakiintuneita ja moderneja uskonnollisia liikkeitä, mutta on myös kritiikkiä nykyajan kaupallista ja suorituskeskeistä kulttuuria ja elämänmuotoa kohtaan.
Faktuaalisesti CoSG syntyi 1970-luvun loppupuolella, mutta sen mytologinen alkuperä ulottuu kauemmas historiassa. Liikkeen messiashahmo on fiktionaalinen hahmo J. R. ”Bob” Dobbs, johon jumaluudet ottivat yhteyden 1950-luvulla ja kertoivat totuuden maailmasta.
”Bob” on kuvattu klassisena 1950-luvun kaupparatsuhahmona. Ikonisessa kuvassa, jonka liike omistaa, hän polttaa piippua leveä hymy kasvoillaan. Hän on aikansa ja kulttuurinsa valtavirran ja normien mukainen keskivertoihminen, amerikkalaisen unelman toteuttamisesta haaveileva perusmies. ”Bob” onkin hyvin epätyypillinen messiashahmo: hän ei ole yliluonnollisen älykäs, hyvä tai taitava vaan ennen kaikkea onnekas.
Jumaluudet ottivat Dobbsiin yhteyden 1950-luvulla ja yrittivät saada hänet johtamaan voimakasta salaliittoa, jonka tavoitteena oli aivopestä ihmiset ja saada heidät tekemään työtä elääkseen. Dobbs kuitenkin kieltäytyi ja sen sijaan perusti salaliittoa vastaan toimivan organisaation. Työn välttelystä tulikin CoSG:n keskeinen opinkappale. Keskeinen käsite tässä opissa on Slack – käsite joka kirjoitetaan aina isolla ja voitaisiin suomentaa vaikkapa vetelehtimiseksi tai löysäilyksi. Slack on vähän kuin tao, määrittelyjä pakeneva mutta viisaudella ja oikealla toiminnalla saavutettavissa oleva periaate. CoSG:n opissa sen saavuttamisessa auttaa seksin harrastaminen ja työn välttely. Kun yksilö on saavuttanut Slackin, hän voi elää mukavaa, vapaata elämää ilman raskasta työtä tai velvollisuuksia.
Hieman kyynisesti CoSG:n oppia voi pitää monimutkaisena, ironiaa ja parodiaa tihkuvana rakennelmana, jonka tavoitteena on oikeuttaa ”kirkon” jäsenien yhteiskunnan normeja uhmaava elämä jolle kapitalismi muodostaa uhan, joka konkretisoituu tylsiin päivätöihin joutumisena. Liike muodostaa sisäpiirin, johon kuuluvat ”viileät” tyypit elävät omien sääntöjensä mukaan. Ulkopuolelle jäävät valtavirran tylsimykset jotka ovat huolissaan tulevaisuudesta ja maksavat asuntolainojaan nöyryyttäen itseään päivätyössä.
Mielestäni on kuitenkin oikeutettua arvostella työssäkäynnin normia. Se on kulttuurimme viimeisiä pyhiä arvoja, mikä kertonee siitä kuinka kapitalismin ideologian läpitunkema ajattelumaailmamme on. Amerikkalainen 1950-luvun kulttuuri oli materiaalisesti neuvostososialismia rikkaampaa, mutta aatteellisesti se oli lähes yhtä kapeakatseista ja vain yhden totuuden sallivaa kuin vastapoolinaan pitämänsä totalitarismi. Salaliitto todellakin huijaa meitä kaikkia. Se on kapitalistien salaliitto, joka yrittää saada meidät uskomaan että materian tavoittelu ja työelämässä eteneminen on ainoa hyväksyttävä tapa elää.
CoSG:n papiksi voi ryhtyä kuka tahansa maksamalla 35 dollarin liittymismaksun. Ei kovin yllättäen, kirkon jäsenien valtaosan on sanottu olevan erilaisia hylkiöitä, yhteiskunnan ja sen normien ulkopuolella eläviä yksilöitä. Arviot kirkon jäsenmäärästä vaihtelevat 10 000:sta 40 000:teen ja suurin osa on miehiä. Tunnettuja jäseniä ovat esimerkiksi sarjakuvapiirtäjä Robert Crumb ja Talking Headsista tuttu muusikko David Byrne.
CoSG voi vaikuttaa nörttien vitsiltä jota pitäisi tutkia enemmänkin sosiologisesti nykyajan yhteisöllisyyden muotona. Liikkeen oppi on hyvin polveileva, sekava ja muotoaan muuttava. Mielestäni siinä on kuitenkin kyse myös henkisyydestä. Valaistumisen tavoitteluun on aina käytetty myös paradokseja, normien uhmaamista ja huumoria. Jos Church of the SubGenius saa kannattajansa ajattelemaan itsenäisesti ja toimimaan omatuntonsa mukaan, on se onnistunut ”guerrilla enlightenmentin” levittämisessä.
