Frantisek Kupka, näkymättömän kuvaaja

Kävin viime viikolla Ateneumin laajassa Frantisek Kupka-näyttelyssä. Näyttely taustoittaa hyvin Kupkan elämää ja vaikutteita ja laaja retrospektiivi tuo hyvin esille hänen kehityksensä taiteilijana. Kupka (1871-1957) aloitti hyvin perinteisenä, realistisena maalarina, mutta myöhemmin hänestä tuli yksi abstraktin taiteen pioneereista maalausten muotokielen muuttuessa.

Kupkan taiteen kehitys liittyy hänen filosofiansa ja maailmankuvansa muutokseen. Hän seurasi tiiviisti aikansa tieteen ja muotiajatusten kehitystä. 1800-luvun lopussa spiritismistä tuli muodikasta (sen harjoittamisesta on kuvaus esimerkiksi Thomas Mannin 1900-luvun alussa ilmestyneessä, ajan ideologioita ja ajatuksia kuvaavassa romaanissa Taikavuori). Kupka osallistui aktiivisesti spiritistisiin istuntoihin ja toimi myös itse meediona, rahoittaen siten taiteen tekemistään uransa alkuvaiheilla.  Hän oli myös kiinnostunut teosofiasta ja buddhalaisuudesta. Ne, sekä ajan uusi tiede, olivat päävaikuttimina hänen ajattelussaan ja taiteessaan.

1800-luvun lopulla realismi, positivismi ja edistysusko olivat vahvasti ajan henkeä. Uskottiin tieteeseen, näkyvään maailmaan ja ihmisen mahdollisuuteen luoda uusi maailma teknologian avulla. Osaksi vastareaktiona näihin ilmiöihin syntyi uusi abstrakti taide.

1800- ja 1900-luvun vaihteessa ajatus näkymättömistä todellisuuksista oli yleinen ihmisillä, jotka olivat kiinnostuneita mystiikasta ja okkultismista ja seurasivat ajan tiedettä. Teosofia syntyi 1800-luvun lopulla ja siitä tuli hyvin muodikasta tiedostavien ihmisten parissa. Myös oikeansuuntainen tietoisuus buddhalaisuuden opeista alkoi ensimmäistä kertaa levitä länsimaissa.

Röntgen-säteiden löytäminen ja esimerkiksi radioaaltojen käyttö langattomaan tiedonvälitykseen vahvistivat ajatusta siitä, että ihmisen havaintokyky oli sinällään kyvytön näkemään todellisuutta  pinnallisten ilmentymien takana.  Tiede näytti tarjoavan silloisessa kehitysvaiheessa tukea mystikoiden ja esoteerikoiden ajatuksille: fysiikassa uskottiin vielä eetteriin, näkymättömään välittävään aineeseen. Tämän valossa nähtiin todellisena mahdollisuutena esimerkiksi ajatusten välittäminen ja selvännäköisyys astraalitasolla.

 Kupka uskoi näkymättömään todellisuuteen. Hän piti sitä todellisempana kuin näkyvää maailmaa. Olemusten maailma piili silmille näkymättömän takana, ja se oli taiteilijan ulottuvilla hänen mystisten aistiensa ja mielikuvituksensa avulla.

Kun surrealistit ja symbolistit pyrkivät objektivoimaan subjektiivisen kuvaamalla inhimillisiä arkitodellisuuden objekteja uudella tavalla ja oudoissa yhteyksissä, loi Kupka aivan uuden, abstraktin muotokielen, joka sai vaikutteita tieteestä, esimerkiksi mikroskoopilla nähdyistä olioista.  Hänen abstraktissa taiteessaan todellisuuteen niiden itsensä ulkopuolella viittaamattomista muodoista tulee elävä toinen todellisuus, jolla on omat lakinsa ja muotokielensä. Kupkan näyttely ohjaakin hyvin miettimään, mitä henkinen on.

Katseita seremonialliseen magiaan

Usein okkultismi samaistetaan - virheellisesti - maagisiin rituaaleihin ja henkien manaamiseen ja palvontaan. Nämä ovat ne kuvat, mitkä aiheesta välittyvät populaarikulttuurissa, varmaankin koska ne ovat raflaavia ja herättävät ihmisissä intohimoja.

Luen nyt kahta 1900-luvun okkultismin klassikkoteosta, jotka todistavat esoterian monipuolisuudesta ja erilaisista tavoista, joilla okkultismia voidaan lähestyä. Ensimmäinen on 1900-luvun alussa julkaistu Manly P. Hallin The Secret Teachings of all Ages, josta olen jo maininnutkin, toinen Donald Michael Kraigin Modern Magick, joka julkaistiin ensimmäisen kerran 1980-luvulla, mutta josta on sen jälkeen otettu useita painoksia, sen myydessä yli 150 000 kappaletta vuosien saatossa.

Siinä, missä Kraigin teos on hyvin - pitäisikö sanoa - käytännöllinen opas rituaalimagiaan, ennustamiseen ynnä muihin maagisiin käytäntöihin, käsittelee Hall kirjassaan seremoniallista magiaa vain hyvin lyhyesti ja suoranaisesti tuomitsee sen harjoittamisen.  Hänen polkunsa on filosofin tie - Hall pyrkii ymmärtämään maailman olemuksen tutkimalla eri aikojen esoteerisia oppeja, ja näiden opetuksien valossa elämään viisaasti maailmassa.

Hallin mukaan sekä musta että valkoinen magia perustuvat sen harjoittajan kykyyn kontrolloida universaalia elämänvoimaa, jota Eliphas Levi on kutsunut "suureksi maagiseksi tekijäksi" tai "astraalivaloksi".  Tätä voimaa manipuloimalla voidaan vaikuttaa transsendentaalisiin -  omaa arkitodellisuuttamme ylempiin - voimiin.  Hall näkee kaiken poikkeamisen filosofin tieltä ilmiöllisen magian polulle harha-askeleina, ja varoittaa umpikujasta, johon niihin ryhtyvät ajautuvat. Hänestä länsimainen magia on korruptoitunut versio atlantislaisten taikuudesta, joka siirtyi antiikin salaseuroille, jotka kuitenkin muuttivat sitä ja pitivät tärkeimmät salaisuudet omana tietonaan.

Hallin mukaan seremoniallinen magia perustuu siihen, että on olemassa henkimaailma, mitä asuttavat hyvän- ja pahantahtoiset henget. Maagisten seremonioiden avulla on mahdollista kutsua esiin maailmaamme näitä henkiä ja saada ne käyttämään voimiaan maagikon tarkoitusperien hyväksi. Hyväntahtoiset henget toimivat mielellään kaikkien hyvien tarkoitusperien puolesta, mutta pahantahtoisten henkien kanssa maagikko joutuu tekemään sopimuksen, jossa hän kuoltuaan suostuu hengen palvelukseen ikuisiksi ajoiksi.

Kraigin tausta taas on avoimesti juutalaisuudessa ja kabbalistisessa mystiikassa. Hän selittää rituaalejaan, joita on otettu useista eri perinteistä, pitkälti lähinnä juutalais-kristillisellä käsitteistöllä.  Vaikka juutalaisuus on monoteististä, avaa sen mystinen tulkinta  ovet magiikalle - kabbala antaa välineet tulkita jumalan monia ilmenemismuotoja maailmassa  ja vaikuttaa erilaisiin maagisiin voimiin.

Välillä Kraigin juutalaisuus häiritsee. Hän tekee magian vuosisataisesta, jopa -tuhantisesta traditiosta oman versionsa. Kaikki suuret maagikot eivät todellakaan ole olleet juutalais-kristillisellä puolella. Monille suurimmille, kuten Aleister Crowleylle, tätä traditiota vastaan taisteleminen oli heidän elämänsä kantava voima. Siedän kuitenkin Kraigin näkökulmaa hänen kirjansa käytännöllisyyden takia: se esittelee kattavasti rituaalimagian perinteitä. Hän myös taustoittaa eri traditioita historialliselta kannalta ja perustelee omat näkökantansa. Ainakaan hän ei ole kristitty jeesustelija.