keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Okkultistinen Vanha testamentti


Olen jo monta vuotta lukenut silloin tällöin Raamattua. Edistymiseni ei ole ollut miltään näkökannalta nopeaa; olen vieläkin jossain sivun 300 paikkeilla Vanhassa testamentissa. Raamattu, varsinkin Vanha testamentti, on kirjoitustyyliltään ja sisällöltään hyvin pitkäveteistä ja sisällöltään mielestäni ohutta. Kerronta on tapahtumien kronikointia, eivätkä pitkät sukuluettelot lisää tekstin mielenkiintoista.

En ole varma, tulenko koskaan lukemaan Raamattua loppuun. Tunnen kuitenkin sen tarinat ja opetukset pääpiirteittäin melko hyvin, olenhan saanut uskonnollisen kasvatuksen ja ollut muun muassa lapsena pyhäkoulussa monta vuotta. Koulussa uskonto oli yksi lempiaineistani.

Raamattu on kieltämättä keskeisiä merkityksien tihentymiä, mistä juutalais-kristillinen kulttuurimme kumpuaa. Tämä on se syy, miksi olen kokenut siihen tutustumisen tärkeäksi. Vanha testamentti vain tuntuu sanomaltaan paikoin hyvin vastenmieliseltä. Siinä esiintyvä Jumala on pikkumainen tyranni, joka loukkaantuu pienistäkin häneen kohdistuvista majesteettirikoksista ja kostaa epälojaaliuden syyttömiin ihmisiin kohdistuvilla kollektiivisilla rangaistuksilla.

Ehkä olen lähestynyt raamatuntulkintaa väärästä kulmasta – nähnyt tosiasioita siellä, missä olisi pitänyt nähdä vertauskuvia ja toisin päin. Onhan Raamatun tarinoista tehty hyvin syvällisiä ja opettavaisia tulkintoja.

Raamattu, etenkin myös juutalaisille tärkeä Vanha testamentti, on merkittävä myös okkultismin näkökulmasta. Kristinuskosta on versonut useita esoteerisia lahkoja ja Raamatun kertomuksissa esiintyviä vertauskuvia ja tarinoita on pidetty okkultististen oppien pohjana.

Kirjassaan The Secret Teachings of All Ages Manly P Hall omisti kolme lukua Raamatulle ja kristinuskon mystisille ja esoteerisille tulkinnoille. Ensimmäinen näistä käsittelee Moosesta ja ilmestysmajaa eli tabernaakkelia, missä liiton arkkia säilytettiin.

Suurin osa luvusta keskittyy, mielestäni epäkiinnostavasti, vapaamuuraritradition mukaisesti tulkitsemaan tabernaakkelin rakenteeseen sisältyvää symboliikkaa. Hall näki tärkeänä majan rakenteen jakautumisen kolmeen ja kahteentoista osaan, jotka symboloivat ihmisen olemuksen kolmea puolta ja tähtitaivaan kahtatoista muodostelmaa.

Mielenkiintoisinta on mielestäni Hallin johdanto jossa hän esittää oman teemansa Vanhan testamentin myyttien alkuperästä. Raamatun tarinan mukaan faaraon hovissa kasvanut Mooses saattoi olla myös alkuperältään egyptiläinen, ainakin hän kasvatuksessaan omaksui egyptiläisten tavat ja opit. Hallin mukaan egyptiläiset olivat alun perin Atlantikselta, josta he pakenivat vedenpaisumusta Egyptiin, perustaen sinne historian ensimmäisen kehittyneen kulttuurin. Raamatun opetukset polveutuvat siis Hallin mukaan suoraan Atlantikselta; tyypilliseen tapaansa hän hakee auktoriteettia symboliselle filosofialleen esittämällä sen alkuperäksi kirjoitettua historiaakin vanhemman myyttisen alkuhämärän.

Yksi asioista, jotka ovat kiinnittäneet huomioni Vanhaa testamenttia lukiessa, on sen materialistisuus. Kirjassa käytetään paljon aikaa erilaisten arvokkaiden materiaalien, usein uhrilahjojen tai palvontavälineiden, kuvailuun. Hallin mukaan kulta symboloi henkisyyttä ja hopea puhdistunutta ja uudistunutta ihmisluontoa. Jalometallit olivat kuitenkin tuohon aikaan vieläkin arvokkaampia kuin nykyään. Mielestäni syy niiden käyttöön oli uskonnon ja pappien etuoikeutetun valta-aseman korostaminen. Oma tulkintani Vanhasta testamentista on, että se sisältää pappisvaltaa tukevia myyttejä, joiden tarkoituksena oli lisätä kansan tottelevaisuutta – pelon ja kunnioituksen kautta.

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Näkökulmia tarotiin


Sain ystävältäni T:ltä tarot-korttipakan. Erään myytin mukaan oikea tapa saada tarot-pakka on että joku antaa sellaisen sinulle. Toisten alan kirjailijoiden mukaan on ihan ok myös ostaa pakkansa. No, minulla on nyt kuitenkin hallussani tarot-kortit.

Pakkani on mallia Rider-Waite. Tarot-pakkoja on useita erilaisia, ja ne eroavat keskenään lähinnä kuvitukseltaan. Yleensä kaikissa on 78 korttia, mutta on myös harvinaisempia pakkoja, jotka saattavat erota tästä normista korttien lukumäärässä, järjestyksessä ja nimessä.

Kuten niin monien muidenkin okkultismiin liittyvien asioiden ja käytäntöjen, myös tarotin alkuperä on hämärän peitossa ja historiallinen totuus verhoutuu mytologisiin tarinoihin. Manly P. Hall arvelee niiden tulleen Eurooppaan temppeliritarien mukana Lähi-idästä; he kätkivät pyhällä maalla oppimansa mysteeriset opetukset halvan ja arkipäiväisen oloiseen korttipakkaan – ihmiset luulivat korttien olevan kevytmielistä pelailua varten, eikä niiden sisältämää tärkeää opetusta huomanneet kuin asiaan vihkiytyneet. Hall myös tuo esiin myytin siitä, että kortit ovat tulleet Eurooppaan mustalaisten matkassa muinaisesta Egyptistä, ja sisältävät näin symboliikassaan vieläkin vanhempien mysteerien avaimia.

Nykyisen historiallisen tiedon valossa tarot-kortit syntyivät 1400-luvulla Pohjois-Italiassa; sieltä ovat peräisin varhaisimmat säilyneet kortit ja niitä koskevat kirjalliset maininnat. 1600-luvulta alkaen tarot levisi useisiin Euroopan maihin ja siitä tuli suosittu korttipeli. Pakkoja valmistettiin käsin maalaamalla ja hienoimmat niistä olivat kalliita keräilyesineitä.

Hall liittää tarot-kortit ruusuristiläiseen, vapaamuurareiden ja kabbalan symboliikkaan. Kabbalaan tarot on helposti liitettävissä siten, että ns Ison Arkanan kortteja on 22 kappaletta, saman verran kuin hepreassa on kirjaimia. Tätä Hall pitää kuitenkin yhteensattumana, vaikka näkeekin, että kortit sisältävät myyttisiä totuuksia, jotka liittyvät hyvin eriäviin esoterian koulukuntiin, pythagoralaisuus ja alkemia mukaan lukien.

Tarot-kortit ovat täynnä symboleita ja arkkityyppejä. Hallin mukaan kortit voidaan nähdä 1) erillisinä yksittäisinä hieroglyfeinä, joista jokainen symboloi prinsiippiä, lakia, voimaa tai elementtiä luonnossa; 2) suhteessa toisiinsa dynaamisena järjestelmänä, joka kuvaa eri voimien vaikutusta toisiinsa; 3)  filosofisen aakkoston kirjaimina.  Eliphas Levi, 1800-luvulla elänyt huomattava okkultisti, esitti, että kortit edustavat universaalin järjestyksen toimintaa; huolimatta tieteen tai filosofian alasta, mitä opiskellaan, tarot-kortit kuvaavat oikein tulkittuna ilmiöiden toimintaa. Niitä tutkimalla on mahdollista saavuttaa universaali tieto.

Tunnetuin tarotin käyttötarkoitus on tietenkin ennustaminen. Hallin mielestä tämä on korttien väärinkäyttöä; hänestä okkultistin pitäisi keskittyä kortteihin sisältyvän symbolisen filosofian opiskeluun ja tulkintaan. Tarot-ennustaminen on kuitenkin okkultistien parissa hyvin yleistä. Modern Magick-kirjassa se on tärkeä osa Donald Kraigin opetusohjelmaa. Toki hän myös neuvoo meditoimaan korttien sisältöä.

Korttipakkojen sisältö vaihtelee hyvin paljon. Vaikka korttien nimet olisivatkin samat, ovat taiteilijat käyttäneet runsaasti taiteellista vapautta omia korttisarjojaan piirtäessä; eri korttisarjojen samat kortit sisältävätkin usein niin paljon erilaista rikasta symboliikkaa, että niiden merkitys voidaan tulkita hyvin eri tavoilla. Kraigin mielestä tällä ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että kortit muodostavat keskenään yhtenäisen ja koherentin järjestelmän, jonka mukaan okkultismin harjoittaja toimii.

Kraigin tulkinta kertoo paljon hänen näkökulmastaan magiikkaan. Tärkeintä ei ole, onko kortteihin sisältyneenä jotain ikiaikaista, salaista syvää tietoa. Kun kortit muodostavat yhtenäisen järjestelmän, niiden perusteella on mahdollista tehdä päteviä luentoja. Kun ennustamme korteista, elämä täyttyy merkityksellisistä yhteensattumista, synkronisiteetista Jungin termein. Tuo sisältöä elämään kun konsultoi jotain arkkityyppistä symbolista järjestelmää – se tuo maailmaan merkityksellisyyden ja hallinnan tuntua.


keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Marcel Mauss'n klassinen antropologinen näkökulma magiaan


Magia on tärkeä osa ihmisyhteisöjen ja kulttuuriemme historiaa. Vaikkapa raamattu on täynnä magiaa. Kansalliseepoksemme Kalevala koostuu erilaisista loitsuista. Näin ollen ei ole lainkaan yllättävää, että myös monet akateemisista ihmistieteilijöistä ovat kohdistaneet tutkivan katseensa aiheeseen.

Yksi alan klassikoista on Marcell Mauss'n alun perin vuonna 1902 julkaistu A General Theory of Magic. Mauss (1872-1950) oli sosiologi ja etnologi, joka muistetaan parhaiten lahjaa koskevista tutkimuksistaan. A General Theory of Magicissa pyrkii kuvailemaan ja luokittelemaan mitä magia on ja teoretisoimaan sen olemuksesta. Suurin osa hänen esimerkeistään on ns. primitiivisistä yhteiskunnista, mutta Maussin teoretisointi ei sulje ulkopuolelleen myöskään moderneissa yhteiskunnissa harjoitettua taikuutta.

Yhteiskuntatieteilijänä Mauss tutkii magiaa sosiaalisena ilmiönä. Hän näkee magian tehokkuuden olevan apriorinen, kokemusta edeltävä ilmiö, joka perustuu jaettuihin asioille annettuihin merkityksiin ja tabuihin.  Mauss ottaa kirjassaan esiin manan käsitteen, joka tarkoittaa jumalissa, ihmisissä, eläimissä ja esineissä piileväksi uskottua persoonatonta yliluonnollista voimaa. Paitsi yliluonnollinen voima, mana on myös symbolinen tapa ilmaista korkea-arvoisten ihmisten erityispiirteitä, tullen näin lähelle karisman epämääräistä käsitettä.

Teoksen alkupuolen Mauss käyttää magian erityispiirteiden kuvailuun.  1800-luvun alussa oli hyvin yleinen sosiaalidarwinistinen ja evolutionistinen näkemys, jossa magia nähtiin kehittymättömämpänä kuin järjestäytynyt uskonto ja jollain tavalla siitä "jäljessä". Mauss ei hyväksynyt tätä näkemystä, vaikka suurin osa hänen tarkastelemistaan yhteisöistä olikin ei-länsimaisia heimoyhteiskuntia. Hän näki, että magia on osa kaikkia yhteiskuntia; sitä esiintyy modernissa länsimaisessa kulttuurissakin.

Magian harjoittaja on yleisesti toiseutta edustava, pelätty tai halveksittu "muukalainen". Tyypillisesti naisia on yleisemmin pidetty noitina, koska he edustavat toista verrattuna mieheyden normiin. Valtaväestöstä suuresti eroavia, vähemmän kehittyneinä pidettyjä kansoja, kuten lappalaisia, on yleisesti syytetty noituudesta.  Ammattien, joihin liittyy jotain pelottavaa tai vaikeasti maallikolle selitettävää, edustajia on myös yleisesti pidetty noitina. Esimerkkejä tällaisista ammattikunnista ovat vaikkapa pyövelit ja papit.

Lääketiede on mielenkiintoinen esimerkki ammattialasta, jonka varhaisia edustajia ei voi juurikaan erottaa noidista. Varhaisilla puoskareilla ja noitatohtoreilla oli hieman nykykatsannonkin mukaan oikeaa tietoa sairauksista ja niiden hoidosta, mutta suurin osa heidän opeistaan perustui nykyisin taikauskona nähtäviin uskomuksiin ja toimintatapoihin. Lääketiede kuitenkin kehittyi primitiivisen taikauskon sisällä sisältäen yhä enemmän toimivia oppeja. Tällaista kehitystä on esiintynyt muillakin aloilla: esimerkiksi alkemia ja astrologia ovat toimineet modernin kemian ja tähtitieteen edelläkävijöinä.

Mauss rinnastaa magian tieteeseen ja teknologiaan myös siten, että sen käytännöt tulevat edeltäviltä polvilta ja harjoittaja kehittää niitä edelleen. Se ei hänen mielestään ole kuitenkaan samalla tavalla kokeellisuuteen ja tuloksiin perustuvaa: kaikki sen koetut vaikutukset  ovat hänen näkökulmastaan apriorisia, ei havaintoon perustuvia - magian käytäntöjä pitää yllä koettu, opittu ja jaettu ajatus niiden tehokkuudesta.

Maagiset rituaalit perustuvat jaettuihin kulttuurisiin merkitysrakenteisiin ja koettuihin vastaavuuksiin asioiden vastaavuuksista. Tärkein näistä on jäljittelevän magian ns. "like makes like"-periaate, jonka mukaan osa edustaa ja vastaa kokonaisuutta.  Tähän perustuvat esimerkiksi voodoo-kiroukset, joissa jotain kirouksen kohteesta tullutta tai hänelle kuuluvaa tuhotaan.

Okkultismin harjoittajan näkökulmasta Mauss'n  katsantokanta magiaan on hyvin sosiologinen ja materialistinen, ehkä jopa kyyninen. Itse en kuitenkaan joutunut luopumaan mistään minulle rakkaista käsityksistä todellisuuden luonteesta sitä lukiessani. Pikemminkin päin vastoin - kirja vahvisti käsitystäni siitä, että maagiset riitit ovat symbolista peliä joka perustuu kulttuurisiin merkitysrakenteisiin.  Olen lukenut paljon tieteellistä kirjallisuutta alitajunnan logiikasta, ja osa edustaa kokonaisuutta näyttäisi olevan kaikille ihmisille alitajuinen asioiden hahmottamisen tapa.  Kehittymättömänä pitämämme yhteisöt ovat maagisissa rituaaleissaan, paitsi vahvistaneet yhteisöllistä sidettään, myös pelanneet merkitysten lasihelmipeliä. Se on meille mahdollista tänäänkin.