Olen pyrkinyt näkemään myös oman elämäni henkisen harjoituksen areenana. Viime aikoina olen tehnyt asioita, jotka voisi varmaan luokitella jonkinlaisiksi vasemman polun okkultismin harjoituksena. Toisaalta joku varmaan luokittelisi ne vain paheiksi ja moraalittomaksi käytökseksi, mutta asenteeni niihin on ollut enemmän viisautta kuin nautintoa hakeva ja mielestäni näin melkein mistä vain tulee henkistä kehitystä tukevaa kokemusta.
Suomen hyvinvointivaltio ja mentorini ja mesenaattini T:n tuki mahdollistavat minulle vapaan ihmisen elämän. Elintasoni ei ole kovin korkea, mutta rahan sijaan minulla on aikaa ja vapautta toteuttaa tätä etsijän ja kokeilijan elämää tehden asioita, joita harva tavis harrastaa.
T antoi minulle toukokuun lopussa kesäbonuksen, 100 euroa käytettäväksi prostituoituun. Vapaamielisenä ihmisenä en ole koskaan tuominnut prostituutiota tai seksistä maksamista. Ennakkoluuloinen olen ollut korkeintaan niitä ihmisiä kohtaan, joille prostituoidut ovat harrastus; olen saanut heistä kuvan melko kuvottavina sovinistisikoina.
Tämä kolmas kokeiluni seksistä seksityöntekijöiden kanssa sai minut melko vakuuttuneeksi siitä, että maksullinen seksi ei varmaankaan ole minun juttuni. On lähes tyystin eri asia katsoa netistä prostituoitujen photoshopattuja kuvia ja lukea kiimaisena heistä kirjoitettuja raportteja kuin kokea itse tilanne, rahojen anto ja kiihottumisen tavoittelu maksetussa ja jännittävässä tilanteessa. Ehkä olen vain liian neuroottinen ja kykenemätön nauttimaan asioista vapaasti heittäytyen. Muutama drinkki varmaan olisi helpottanut tilannetta huomattavasti, mutta lopetin alkoholin juomisen viime kesänä. Kaikesta huolimatta kokemus opetti minulle paljon itsestäni ja seksuaalisuudesta.
Alkoholin käytön sijaan olen tänä keväänä keskustellut ganjan hengen kanssa. Kannabis on päihteenä aivan erilainen kuin viina, sen huomaa kun ei sekakäytä. Toisaalta se on paljon vähemmän addiktoiva ja, ainakin käyttämilläni määrillä, päätä sekoittava. Toisaalta se ainakin minun psykoottisuudesta välillä kärsinyttä päätäni vetää tutkalle ja vinoon aivan paljon kummallisempiin asentoihin kuin kotoisa ja arkinen viina. Tässäkin saattaa olla kyse kokemattomuudesta ja lajikkeiden eroista.
Poltin vähän yli kuukauden hampaattomalta narkomaanilta ostamaani kolmen gramman kannabispussia. Ostin kotiini vilkkuvat valot ja sisustin sen huumeluolaksi.
Tunsin välillä olevani jumala ja koin kaiken hirvittävän intensiivisenä. Valot, hajut, lämmön. Tunsin olevani inspiroitunut ja kirjoitin sivukaupalla raportointia tuntemuksistani. Toisaalta eksyin melkein kotikadullani. Huonot tv-leffat alkoivat naurattaa ja tuntua samaistuttavilta. Teoriani on, että amerikkalainen viihdeteollisuus suuntaa tietoisesti suuren osan tuotannostaan pössyttelijöille, onhan kannabis suuressa osassa Yhdysvaltoja laillista ja monilla käyttäjillä on paljon aikaa katsoa televisiota.
Nyt olen neljättä päivää hernekeittopaastolla. Kannabis laskee verensokeria ja tekee nälkäiseksi, poltellessani söin erilaisia herkkuja niin paljon, että painoni nousi yli 90 kg haamurajan. Tunsin, että on aika palauttaa kurinalaisuus elämään. Tahdon on voitettava liha ja muokattava vartaloni ihannetta mukailevaksi.
En oikeastaan tunne juurikaan nälän tunnetta. Energian saannin väheneminen tuntuu lähinnä väsymyksenä ja jonkinlaisena kehon ja tahdon inertiana. Usein iltaisin olen tuntenut jopa euforiaa. Normaalioloissa syömättömyys aiheuttaa minulle ahdistusta, mutta nyt tuntuu pikemminkin, että syömättömyys kaventaa mukavasti mieltä niin, ettei sinne mahdu kovin montaa ajatusta kerrallaan. Uskon, että tällä on positiivisia, tahtoa vahvistavia vaikutuksia. Fyysiset vaikutukset näkyvät hieman tuskallisen hitaasti, mutta olen valmis odottamaan niitä noin kymmenen kilogrammaa.
