Kiveen hakattu viisaus – vapaamuurarisymboliikasta

Manly P. Hall oli innokas ja järjestön sisäisin kriteerein pitkälle edistynyt vapaamuurari, mikä näkyy hänen kritiikittömässä ja järjestön omasta historiastaan luomaa legendaa kunnioittavassa tavassa käsitellä aihetta. Hänen mielestään vapaamuurarien filosofiaan ja symboliikkaan kätkeytyi salattu tieto, jota ihmiset olivat etsineet aina ihmisjärjen synnystä lähtien. Hall korosti symboliikan merkitystä filosofisten ajatusten välittäjänä, ja näin ollen hän vapaamuurarien legendasta kertoessaan korosti järjestön oletettua historiaa arkkitehtikiltana.

Hallin mukaan vapaamuurareiden salainen oppi periytyy mytologiselta ajalta ennen vedenpaisumusta. Välimeren rannoille se levisi muinaisesta Atlantiksesta käsin. Hänen kuvauksensa mukaan vapaamuurarit liittyvät kaikkeen länsimaiseen sivistykseen, tai ainakin heidän oppinsa periytyy siitä. Heidän oppinsa on se, joka selviytyi raamatun tulvasta Henokin kätkemiin tauluihin kirjoitettuna. Hän myös esittää, perustaen väitteensä johonkin obskuuriin vanhaan dokumenttiin, että itse Pythagoras oli mukana vapaamuurariuden levittämisessä.

Osa legendaa on Vapaamuurareiden edeltäjinä pidetty dionyysisten arkkitehtien kilta. Tämä salaseura oli niin taitava pitämään salaisuutensa, että jälkipolville heistä on säilynyt vain sirpaleista tietoa. Ehkä tämä selittääkin sen, että Internetistä killasta tietoa etsiessä vastaan tulee mainintoja vain erilaisia new age-oppeja esittelevillä nettisivuilla; esimerkiksi Wikipediasta ei löydy kyseestä olevasta salaseurasta minkäänlaista merkintää.

Harvojen lähteiden – jotka siis toisintavat killasta kerrottua legendaa – kilta syntyi vuoden 1000 e.a.a. paikkeilla välimeren ympärillä. Kerrotaan, että killalla oli keinot jo tuona aikana viestiä maailmanlaajuisesti. Heillä oli totta kai salainen tapa tunnistaa toisensa, ja varakkaampien seuran jäsenten tuli pitää huolta köyhempien toimeentulosta. Killan jäsenet harjoittivat Dionysoksen kulttia, mistä tuli heidän nimensä. Kultin riitit perustuivat astronomiaan, ja sanotaan, että arkkitehtikillan jäsenet rakensivat monia tärkeitä rakennuksia, joiden geometria perustui tähtikuvioihin. Hall kuvailee killan arkkitehtien suunnittelemia merkittäviä rakennuksia ”saarnoiksi kivessä”, jotka täyttivät ihailulla ja kunnioituksella jopa henkilön, joka ei kyennyt ymmärtämään niissä ilmeneviä kosmisia periaatteita.

Legenda kertoo, että dionyysiset arkkitehdit suunnittelivat myös kuningas Salomonin temppelin. Paitsi mytologinen, symboliikkaa hehkuva oikea temppeli, Salomonin temppeli on Hallin mukaan myös spirituaalinen periaate. Se on ikuisen valon koti, josta fyysinen temppeli on vain symboli. Vapaamuurarilegendan mukaan Salomonin temppeleitä on kolme. Ensimmäinen on universumi, jonka keskellä aurinko istuu valtaistuimella. Toinen on ihmisen ruumis, joka esoteeristen perinteiden mukaan on mikrokosmos, maailma pienoiskoossa. Kolmas temppeli on sielu, joka jalostettuna on oikea ikuinen viisauden koti.

Nykytiede epäilee vahvasti kuningas Salomonin historiallisuutta, sillä ainoat hänestä kertovat lähteet ovat Raamatun kirjat, jotka nekin ovat keskenään ristiriitaisia. Hall ei kuitenkaan ollut historioitsija vaan okkultisti. Hän ylistää Salomonin viisautta, kertoen tämän olleen myös alkemisti, joka osasi todella valmistaa kultaa, mikä selitti hänen rikkautensa. Hallin kirja ei ole hyvä kirja objektiivista tietoa etsivälle, mutta mytologioista kiinnostuneelle se on mielenkiintoinen tutkimuskohde. Hänen vapaamuurareiden legendaa pönkittävät kertomuksensa ovat mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten legendoja ja mytologioita voidaan käyttää hyväksi ja yhdistellä vahvistaakseen jonkin ryhmän statusta.

Salattujen viestien historiasta

Menneinä vuosisatoina salatieteiden harjoittajille oli usein ensiarvoisen tärkeää kätkeä sanomansa niin, ettei se välittynyt kuin vihkiytyneiden joukoille. Kristillisinä aikoina kirkon sanomasta eroavaa ajattelua vainottiin, ja jos alkemisti tai jopa uudenaikaisemman tieteen harjoittaja halusi välttää rovion, oli hänen parasta piilottaa sanomansa viattomalta vaikuttavan sanoman sekaan.

Sivusin tätä aihetta jo edellisessä, Shakespeareen liittyviin salaliittoihin keskittyvässä blogipostauksessa. Manly P. Hall uskoi, että Shakespearen nimiin laitettujen teosten oikea kirjoittaja tuli ilmi teoksiin kätkettyjen viestien mukana. Hall piti salakirjoitusmenetelmiä salatieteille niin tärkeänä asiana, että omisti sille kokonaisen luvun kirjassaan The Secret Teachings of all Ages.

Jo Shakespeare-salaliiton yhteydessä tuli ilmi yhdenlainen salakirjoitustyyli, jota Hall kutsuu kirjalliseksi salakirjoitukseksi. Sen tärkeimpiä kehittäjiä oli Francis Bacon. Menetelmä perustuu siihen, että tekstin sekaan laitetaan kirjasimeltaan erityylisiä kirjaimia, joista sitten muodostuu salattu sanoma. Kehittymättömimmillään sanoma on suoraan luettavissa, jos osaa etsiä erityyliset kirjaimet, mutta Baconin kehittämä järjestelmä oli niin kehittynyt, että sanoma oli vielä tämän jälkeen tulkattava – suoraan luettuna se muodostui vain erilaisista kirjainten a ja b yhdistelmistä.

Toinen Hallin esittelemä tyyli on kuvallinen. Tämä on vapaamuurareille tärkeä keino kätkeä salattuja viestiä kuvien sisään. Näitä viestejä oli Hallin mukaan jo egyptiläisten symbolisissa kuvissa, ja se oli tärkeä keino alkemisteille ja hermeettisille filosofeille.

Hall näkee myös kertomuksiin sisältyvät allegoriat yhtenä salakirjoituksen muotona. Hänestä esimerkiksi luomistarinat ja –myytit ovat kaikki allegorioita, jotka käskevät sisäänsä symbolisen viestin.

Hall kirjoitti kirjansa ennen toista maailmansotaa, jolloin tietokoneita ja niiden mukana syntynyttä kryptografiaa ei ollut vielä kehittynyt. Nykyään salakirjoitusmenetelmät ovat tylsien nörttitieteilijöiden alaa, kuivaa matemaattista tiedettä. Salatieteilijät ovat kuitenkin olleet tärkeä osa alan kehitystä, ja vaikka heidän menetelmänsä ovat nykynäkökulmasta vanhentuneita, on niiden tutkiminen tärkeää okkultismin historian ymmärtämisen kannalta.

Gematria on ala, joka on samaan aikaan salakirjoitusta, että tekstien mystistä tulkintaa. Siinä sanoille lasketaan numeerinen arvo ja niiden perusteella etsitään niille uusia merkityksiä. Gematria on perinteisesti ollut yksi kabbalan ala, mutta Hall vetoaa siihen myös perustellessaan argumenttiaan Shakespearen teosten alkuperästä. Hän näkee että Baconin nimen numeerisen arvon esiintyminen Shakespearen teosten virheellisissä sivunumeroinneissa todistaa hänen olleen niiden takana.

Hall esittelee myös musikaalisen, kirjainten mielivaltaiseen vaihtamiseen perustuvan ja koodipohjaisen salakirjoitusmenetelmän. Hänestä salakirjoitusmenetelmien opiskelu ja harjoitteleminen oli tärkeää jokaiselle salatieteisiin perehtyvälle; oli tärkeää ymmärtää filosofisia periaatteita joita hyödyntämällä sanomat kätkettiin ja lisäksi kryptografia oli tärkeää harjoitusta aivoille.

Vaikka salakirjoitusmenetelmät ovat kehittyneet, on yksi syy siihen, että esimerkiksi vapaamuurareiden historiasta tiedetään niin vähän, että heidän tekstinsä on usein kirjoitettu hyvin monimutkaisilla salakirjoitusmenetelmillä, joiden tulkitsemisessa nykytieteilijöillä tehokkaine tietokoneineen on vieläkin paljon tekemistä. Tässä asiassa ainakin heitä voi pitää hyvin edistyneinä.