Salattujen viestien historiasta

Menneinä vuosisatoina salatieteiden harjoittajille oli usein ensiarvoisen tärkeää kätkeä sanomansa niin, ettei se välittynyt kuin vihkiytyneiden joukoille. Kristillisinä aikoina kirkon sanomasta eroavaa ajattelua vainottiin, ja jos alkemisti tai jopa uudenaikaisemman tieteen harjoittaja halusi välttää rovion, oli hänen parasta piilottaa sanomansa viattomalta vaikuttavan sanoman sekaan.

Sivusin tätä aihetta jo edellisessä, Shakespeareen liittyviin salaliittoihin keskittyvässä blogipostauksessa. Manly P. Hall uskoi, että Shakespearen nimiin laitettujen teosten oikea kirjoittaja tuli ilmi teoksiin kätkettyjen viestien mukana. Hall piti salakirjoitusmenetelmiä salatieteille niin tärkeänä asiana, että omisti sille kokonaisen luvun kirjassaan The Secret Teachings of all Ages.

Jo Shakespeare-salaliiton yhteydessä tuli ilmi yhdenlainen salakirjoitustyyli, jota Hall kutsuu kirjalliseksi salakirjoitukseksi. Sen tärkeimpiä kehittäjiä oli Francis Bacon. Menetelmä perustuu siihen, että tekstin sekaan laitetaan kirjasimeltaan erityylisiä kirjaimia, joista sitten muodostuu salattu sanoma. Kehittymättömimmillään sanoma on suoraan luettavissa, jos osaa etsiä erityyliset kirjaimet, mutta Baconin kehittämä järjestelmä oli niin kehittynyt, että sanoma oli vielä tämän jälkeen tulkattava – suoraan luettuna se muodostui vain erilaisista kirjainten a ja b yhdistelmistä.

Toinen Hallin esittelemä tyyli on kuvallinen. Tämä on vapaamuurareille tärkeä keino kätkeä salattuja viestiä kuvien sisään. Näitä viestejä oli Hallin mukaan jo egyptiläisten symbolisissa kuvissa, ja se oli tärkeä keino alkemisteille ja hermeettisille filosofeille.

Hall näkee myös kertomuksiin sisältyvät allegoriat yhtenä salakirjoituksen muotona. Hänestä esimerkiksi luomistarinat ja –myytit ovat kaikki allegorioita, jotka käskevät sisäänsä symbolisen viestin.

Hall kirjoitti kirjansa ennen toista maailmansotaa, jolloin tietokoneita ja niiden mukana syntynyttä kryptografiaa ei ollut vielä kehittynyt. Nykyään salakirjoitusmenetelmät ovat tylsien nörttitieteilijöiden alaa, kuivaa matemaattista tiedettä. Salatieteilijät ovat kuitenkin olleet tärkeä osa alan kehitystä, ja vaikka heidän menetelmänsä ovat nykynäkökulmasta vanhentuneita, on niiden tutkiminen tärkeää okkultismin historian ymmärtämisen kannalta.

Gematria on ala, joka on samaan aikaan salakirjoitusta, että tekstien mystistä tulkintaa. Siinä sanoille lasketaan numeerinen arvo ja niiden perusteella etsitään niille uusia merkityksiä. Gematria on perinteisesti ollut yksi kabbalan ala, mutta Hall vetoaa siihen myös perustellessaan argumenttiaan Shakespearen teosten alkuperästä. Hän näkee että Baconin nimen numeerisen arvon esiintyminen Shakespearen teosten virheellisissä sivunumeroinneissa todistaa hänen olleen niiden takana.

Hall esittelee myös musikaalisen, kirjainten mielivaltaiseen vaihtamiseen perustuvan ja koodipohjaisen salakirjoitusmenetelmän. Hänestä salakirjoitusmenetelmien opiskelu ja harjoitteleminen oli tärkeää jokaiselle salatieteisiin perehtyvälle; oli tärkeää ymmärtää filosofisia periaatteita joita hyödyntämällä sanomat kätkettiin ja lisäksi kryptografia oli tärkeää harjoitusta aivoille.

Vaikka salakirjoitusmenetelmät ovat kehittyneet, on yksi syy siihen, että esimerkiksi vapaamuurareiden historiasta tiedetään niin vähän, että heidän tekstinsä on usein kirjoitettu hyvin monimutkaisilla salakirjoitusmenetelmillä, joiden tulkitsemisessa nykytieteilijöillä tehokkaine tietokoneineen on vieläkin paljon tekemistä. Tässä asiassa ainakin heitä voi pitää hyvin edistyneinä.