Kaikissa suurissa uskonnoissa, jotka eivät ytimeltään ole
mystisiä (kuten buddhalaisuus), minua on kiehtonut eniten niiden mystiset
traditiot. Mystinen tulkinta antaa usein lapsellisilta tuntuville uskontojen
mytologisille tarinoille lisää vertauskuvallista voimaa ja asettaa yksilön
henkisen kehityksen avoimesti uskonnon harjoittamisen keskiöön.
Monoteistisistä uskonnoista juutalaisuudessa mystiikka on
varmaankin saanut huomattavimman osan olennaisena osana uskonnon traditiota ja
kaanonia. Juutalainen mystiikka on myös ollut huomattavan tärkeä vaikutteiden
lähde länsimaisessa esoteriassa ja okkultismissa .
Juutalaisen mystiikan järjestelmää kutsutaan kabbalaksi.
Kabbala on Tooran mystistä tulkintaa, mutta myös esoteerinen metodi ja
oppisuuntaus. Sanalla kabbala ei välttämättä aina tarkoiteta kyseistä
juutalaisuuden traditiota, sillä kabbala on levinnyt laajalti myös
juutalaisuuden ulkopuolelle ja siitä on tehty omia tulkintoja esimerkiksi new
age-piireissä.
En voi sanoa, että ymmärtäisin kabbalaa vielä kovinkaan
hyvin. Se on hyvin laaja, monimutkainen ja monitulkintainen järjestelmä.
Kerronkin tässä kirjoituksessa vain kabbalan perusteista ja ajatuksista, joita
mieleeni nousi niihin tutustuessani.
Kabbala on filosofian haaroista saanut eniten vaikutteita
neoplatonismista. Näille kahdelle oppisuunnalle on yhteistä ajatus
jonkinlaisesta ykseydestä, joka manifestoituu universumin moninaisuudessa.
Kabbalassa tuo ykseys on Jumala, joka on heille samaan aikaan sekä transsendentti
- tavoittamaton ja maailman ulkopuolella -, että immanentti, maailmassa
emanaatioidensa kautta ilmentyvä.
Kabbalisteilla on kuva - eräänlainen kaava - siitä, miten
jumala vaikuttaa universumissa. Tämä kaava on elämän puu. Siinä on kymmenen
sefiraa, jumalan ominaisuutta ja olemassaolon muotoa, joita yhdistää 22 polkua.
Kymmenen sefiraa jakautuvat kolmeen pylvääseen ja elämän polussa ylhäällä on
ylevin ja transsendentti, alimpana materiaalisin ja karkein.
Elämän puu on dynaaminen järjestelmä ja yksi hienostuneimmista
uskonnollisista kosmologioista joihin olen tutustunut. Se on metafora paitsi
tavalle, jolla jumala manifestoituu ja vaikuttaa universumissa, myös ihmiselle
- sefirat voidaan nähdä kuvastavan ihmisen eri keskuksia ja ominaisuuksia ja
niiden väliset suhteet ihmisen eri puolien vuorovaikutusta. Kabbalistit allekirjoittavat esoterian
keskeisen opin mikro- ja makrokosmoksen välisestä vastaavuudesta ja yhteydestä.
Elämän puu on myös moraalin järjestelmä,
joka opettaa etiikkaa dynaamisen järjestelmän kautta - asioilla ja teoilla on
dynaamisia vaikutuksia jotka riippuvat tilanteesta, ja viisas toiminta ei aina
ole samanlaista.
Toinen puoli kabbalistista mystiikkaa on sanamystiikka. Heprea
on kieli, joka tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisille tulkinnoille. Siinä ei
esimerkiksi kirjoitetussa muodossaan ole ollenkaan vokaaleja. Kirjoitetut sanat
on mahdollista ääntää eri tavalla, jolloin niiden merkitys muuttuu. Tämä avaa mahdollisuuden
tulkita kirjoitettua Tooraa erilaisilla ja yllättävillä tavoilla.
Toinen sanamystiikan työkalu on gematria. Siinä kirjaimille
annetaan numeerinen arvo niiden aakkosissa sijoittumisen mukaan. Näin sanoille
voidaan muodostaa lukuarvo lisäämällä kirjaimien arvot yhteen; gematrian
harjoittajat uskovat, että saman lukuarvon omaavilla sanoilla on maaginen
yhteys.
Sanamystiikka edellyttää, että Toora on kirjaimellisesti
jumalan sanaa. Sana, joka oli alussa ja jolla jumala loi maailman oli hepreaa.
Näin merkin mielivaltaisuuteen ja kielten sopimuksenvaraisuuteen uskovana
gematria tuntuu villiltä spekulaatiolta. Minulle läheisempää sanamystiikkaa
ovat zen-buddhalaisuuden koanit ja runous, jotka perustuvat enemmän sanojen
merkityssisältöön.
Monista kabbalan filosofisista ideoista tulee mielleyhtymiä
buddhalaisuuteen. Buddhalaisille keskeistä tyhjyyden käsitettä voisi verrata
kabbalan neoplatonistiseen emanaatiofilosofiaan. Toki kabbalan filosofia on
paljon idealistisempaa ja perustuu enemmänkin persoonallisen jumalan ideaan.
Elämän puuhun perustuva moraalifilosofia vetoaa myös buddhalaisuuden tavoin
kultaiseen keskitiehen, maltilliseen ja viisaaseen, tilanteeseen perustuvaan
etiikkaan.
Kabbalaa on monenlaista, juutalaisuudesta se on levinnyt
laajalle esimerkiksi new age-piireihin, missä se on saanut uusia tulkintoja.
Daniel Kraigin Modern Magick-kirja on pitkälti niin sanottua käytännöllistä
kabbalaa, mitä juutalaisetkin ovat harjoittaneet, pitkälti salassa aikoina,
jolloin uskon puhdasoppisuutta valvottiin tarkasti.
Kuten sanoin, en ole vielä porautunut kovin syvälle
kabbalaan. Se on monimutkainen, dynaaminen ja hienostunut filosofia. En tiedä,
onko persoonalliseen jumalaan uskomattoman helppo assimiloida kabbalaa omaan
filosofiaansa. Kabbala on kuitenkin kiehtovaa ja älyllisesti innostavaa,
vaikkei sen sanomaa allekirjoittaisikaan.
