Damien Echols tuomittiin 18-vuotiaana syyttömänä kuolemaan
taposta, jota hän ei ollut tehnyt. Hän oli metallimusiikkia kuunteleva,
okkultismista kiinnostunut nuori, jonka Arkansasilaisen syvän etelän
valamiehistö näki satanistina ja pahana ihmisenä. Hänet ja kaksi muuta
nuorukaista nähtiin syyllisiksi kolmen lapsen tappamisesta osana satanistista
rituaalia.
Echols vietti lähes kaksi vuosikymmentä kuolemansellissä
kunnes DNA-todisteet vakuuttivat tuomariston hänen syyttömyydestään. Echols
vapautui modernin rikostekniikan ja lakimiesten avulla, mutta itse hän näkee
pelastumisensa tapahtuneen vankilassa harjoittamansa magian avulla. Echols
vietti vuosikymmeniä eristyksissä joutuen kestämään kaikenlaista väkivaltaa ja
kaltoinkohtelua. Hän harjoitti kuitenkin koko vankeusaikansa erilaisia maagisia
rituaaleja ja rinzai-zeniä, johon hän sai vihkimyksen vankina.
Kirjassaan High Magick Echols esittää harjoituksensa
perusteet. Ne ovat sekoitus buddhalaisuutta, kabbalaa, tarotia ja muita länsimaisen
okkultismin tärkeimpiä perinteitä. Echolsin näkökulma on hyvin eklektinen,
mutta mielestäni hän perustelee harjoituksensa yksinkertaisella tavalla, joka
on uskottava.
Echolsin mielestä magian perusta on qi, kiinalaisten kuvaama
elämänenergia. Emme tiedä kunnolla, mitä henki on. Echolsin mielestä se on qitä
ja siihen voi vaikuttaa erilaisilla harjoituksilla. Hänen okkultisminsa on
hieman samalla pohjalla kuin reiki-hoito, jossa elämänenergiaa käytetään
parantamiseen.
Kirjassa esitellyt rituaalit ovat tuttuja useimmista
käytännöllisen magian oppaista. On kabbalistisen ristin rituaalia ja
pentagram-rituaaleja. Huomattavaa on kuitenkin, miten paljon buddhalaisia
harjoituksia Echols neuvoo tekemään perehdyttäessä magiaan. Hengitys- ja
visualisaatioharjoitukset ovat kuin suoraan tiibetinbuddhalaisuuden
peruskursseilta. Joidenkin silmissä tämä saattaa vähentää kirjan uskottavuutta,
mutta itse buddhalaisuutta harjoittavana näen niiden tuovan uskottavampaa
otetta Echolsin lähestymistapaan.
Magia on mielen suuntaamista uudelleen ja todellisuuteen
vaikuttamista sen avulla. Mielestäni tästä lähtökohdasta sitä voi harjoittaa
skeptikkokin. Rituaaleilla voidaan vaikuttaa alitajuntaan niin, että persoona
ja tahto suuntautuvat uudelleen syvemmällä tasolla kuin vain pintatietoisuudessa.
Tässä en näe mitään ongelmaa. Jotkut Echolsin esittämistä rituaaleista ovat
kuitenkin heikosti perusteltuja. Hän esimerkiksi neuvoo pentagram-rituaalin
yhteydessä kutsumaan erilaisia arkkienkeleitä niiden hepreankielisillä nimillä.
Toki olen ehkä hieman jäävi tuomitsemaan Echolsin oppeja
ennen kuin olen harjoittanut niitä käytännössä. Tähän kirja tuntuukin
mielestäni toimivalta – se neuvoo käytännöllisestä näkökulmasta miten alkaa
harjoittamaan rituaalimagiaa. Ehkä kokeilen vielä kirjan ohjeita käytännössä.
Tunnen tarvetta vahvistaa itseäni. Tähän olen huomannut kuitenkin auttavan
erinomaisesti myös kestävyysurheilun, missä tahtoa käytetään voittamaan lihan
inertia.
En ole marraskuun zen-retriitin jälkeen juurikaan
meditoinut. Alkutalven synkkyys on saanut minut jumittumaan sänkyni pohjalle.
Tarvitsisin varmaan samanlaista voimakasta tahtoa ja hullua uskoa omaan
kohtalooni, mitä Echols kehitti kuolemansellissä rituaaleillaan, koko maailman
ollessa häntä vastaan. Tämä oli mielestäni kirjan ydinsanoma: usko itseesi ja
kultivoi positiivisesti vaikuttavia voimia itsessäsi. Kirja antoi minulle
jonkinlaista voimaa ja uskoa; en ole ainakaan kuolemansellissä ja voin aina
pyrkiä eteenpäin.
