Keksityt uskonnot ovat fiktiossa, kuten kirjallisuudessa ja elokuvissa, vakiintuneita elementtejä. Tarinaa varten luodut uskonnot ovat kätevä keino tiivistää kollektiivisessa alitajunnassa ja yhteisön mielikuvituksessa liikkuvia teemoja ja luoda miljöö, jossa intohimot tiivistyvät ja tapahtuu eriskummallisia asioita.
Jälkimoderneille, toisen maailmansodan jälkeen syntyneille uskonnollisille liikkeille on tyypillistä eräänlainen tietoinen keinotekoisuus. Nämä uskonnot tavallaan ilmentävät yhtä postmodernin kulttuurin piirrettä, tietoisuutta omasta keksitystä alkuperästään ja keinotekoisuudestaan.
Yksi tällainen uskonto, joka avoimesti myöntää olevansa fiktiota, mutta toisaalta ei ole parodiaa tai pilaa, vaan tehty tosissaan otettavaksi, on Yhdysvalloissa syntynyt the Church of All Worlds (CAW). Liikkeen perustivat vuonna 1962 joukko kaveruksia ja rakastavaisia, keskeisimpänä Oberon Zell-Ravenheart. He saivat inspiraationsa edellisenä vuonna ilmestyneestä Robert A. Heinleinin scifiromaanista Stranger in a Strange Land.
Heinleinin scifiklassikoksi muodostunut teos kertoo Marsilaisen sivilisaation kasvattamasta ihmisestä, joka Maahan tullessaan kokee kulttuurien törmäyksen ja nousee lopulta johdattamaan ihmiskunnan kohti henkistä kehitystä. Hän perustaa uskonnon, nimeltä the Church of All Worlds. Heinleinin kirja osui ilmestyessään liberalisoituvan 1960-luvun ajan hermoon. Se kyseenalaisti vanhempien sukupolvien vakiintuneita arvoja ja saarnasi vapaamielisyyden ja seksuaalisen vapautuksen, mukaan lukien moniavioisuuden, puolesta. Kirja oli heti ilmestyessään valtava myyntimenestys, mutta sen mainetta haittasi yhteys Charles Mansoniin, jonka murhakultin aatteen väitettiin saaneen innoituksensa Heinleinin romaanista.
CAW:n perustajat ottivat kirjasta oppiinsa siinä esiintyneen samannimisen uskonnon monet rituaalit ja esimerkiksi moniavioisuuden, mistä tuli uskonnon yksi keskeisistä opinkappaleista. CAW on kuitenkin eklektinen ja aatteellisesti vapaamielinen organisaatio. Yhteys Heinleinin kirjaan näkyy edelleen monissa rituaaleissa ja periaatteissa, mutta monien uskonnon kannattajien mielestä kirjan vaikutus on enää nimellinen. Nykypäivänä CAW korostaa enemmänkin uuspakanallista ideologiaa, ja se on vaihtoehtoista elämäntapaa tavoittelevien yhteisö.
CAW:n aatteessa on alkanut korostua ekologisuus. He näkevät luonnossa piilevän henkisyyden palvonnan pakanallisuuden ytimenä. Tärkeää on GAIA-tietoisuus – maaemon palvonta ja sitä kautta nouseva luontoyhteys. Liike on myös pyrkinyt kouluttamaan lapsia magiaan; sillä on ollut oma, Harry Potter-kirjoista vaikutteita saanut ”velhokoulunsa”.
Church of All Worlds syntyi historian kohdassa, jossa 1940-luvulla syntyneet suuret ikäluokat tulivat aikuisiksi ja halusivat elää omannäköistään elämää, kiistäen vanhat arvot ja tavat. He liberalisoivat yhteiskunnan ja monet sen instituutiot.
Uskonto on perinteisesti ollut konservatiivinen voima. CAW:n kaltaiset liikkeet ovat kuitenkin mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten järjestäytynyttä uskontoa voidaan käyttää legitimoimaan vapaamielinen ja vanhoja tapoja uhmaava elämäntapa. Vaikka uskonto olisi avoimesti lähtökohdiltaan fiktiivinen, saa se voimaa yhteisöstä, joka jakaa sen tavat ja arvostukset. Ovathan toisaalta, tietystä näkökulmasta, kaikki ihmisyhteisöjen lait ja arvostukset fiktiivisiä. Miksi ei sitten keksiä omia uusia parempia?
