Jumalaisen näytelmän tulkintaa hallitsi pitkään moraalinen näkemys. Teoksessa tehdään matka helvettiin kuvaten sen kauhuja ja näyttäen erilaisia syntisiä henkilöitä, jotka rikkomuksiensa vakavuuden perusteella olivat päätyneet eri tasoille helvetissä.
Runoelmassa Danten tosielämän viholliset kärsivät – vertauskuvallisesti tai profeetallisesti – rangaistuksensa paholaisen tulessa. Runoilija oli vahvasti mukana 1200- ja 1300-luvun vaihteen Italian kaupunkivaltioiden sotkuisessa politiikassa, joten hänellä riitti vihollisia. Yllättäen helvettiin oli teoksessa päätynyt kuitenkin myös Danten opettaja Brunetto Latini. Hän oli joutunut helvettiin samalle tasolle sodomiittien kanssa, joten syynä tähän kohtaloon pidetään Latinin homoseksuaalisia taipumuksia, joille ei ole löytynyt täysin päteviä historiallisia lähteitä. Vaikka Dante tuomitsi Latinin kadotukseen, kuvataan häntä runoelmassa myötämielisesti esimerkkinä siitä, että hyväkin ihminen voi syyllistyä synteihin ja joutua helvettiin.
Latinia pidetään Danten esoteerisen ja mystisen maailmankuvan lähteenä. Mysteerikoulukunnat, astrologia, kabbalistinen lukumystiikka ja islamilainen suufifilosofia vaikuttivat teoksessa sen kristillisen julkisivun takana.
Kerrotaan, että vuonna 1260 Latinille ilmestyi, hänen matkustaessaan Pohjois-Italiassa, naispuolinen jättiläinen, jota ympäröivät muodostelmana erilaiset metsäneläimet. Näky kertoi olevansa Luonto, jonka jumala oli luonut toteuttamaan tämän toiveet. Hän kertoi ihmisen olevan luomakunnan kruunu, jonka suurin lahja oli kyky erottaa hyvä ja paha toisistaan. Näky opetti Latinille, miten tämä suuntaamalla itsensä sisäänpäin omaan henkeensä, pystyisi saamaan tietoa maailmasta ja universumin merkityksestä.
Latini eli 1200-luvun lopulla maanpaossa Pariisissa. Siellä hän tapasi Tuomas Akvinolaisen ja tuli vihityksi Temppeliherrain ritarikuntaan liittyvään salaseuraan, joka palvoi viisauden jumalatar Sapientaa. Noina aikoina temppeliherroista oli tullut massiivisen vaikutusvaltainen ja vauras järjestö, jonka temppeli Pariisissa oli Vatikaanin tavoin kaupunki kaupungissa. Temppeliherrat olivat ristiretkillään olleet vaikutuksessa islamilaisen sivilisaation kanssa, joka tuolloin oli huomattavasti Eurooppaa kehittyneempi. Latini sai heiltä suufivaikutteensa, jotka myöhemmin periytyivät Dantelle. Temppeliherroista oli kuitenkin tullut vaarallisen suuri voimatekijä, ja 1300-luvun alussa Ranskan kuningas Filip IV tuhosi heidän ritarikuntansa jumalanpilkkasyytteiden varjolla. Tämä lienee ollut Dantelle opetuksena vääräoppisuuden vaarallisuudesta ja motivoinut häntä piilottamaan oikeaoppiseen kristinuskoon sopimattomat näkökantansa allegorioihin.
Jumalaisen näytelmän mallinen matka alamaailmaan oli tehty jo antiikin roomalaisen runoilijan Vergiliuksen Aeneis-teoksessa. Jonathan Blackin mukaan Vergilius oli initioitu salaseuraan, jonka menoihin kuului kokelaan saattaminen paastoamista, huumeita ja sensorista deprivaatiota sisältäneiden valmisteluiden jälkeen luolaan, jossa hän todisti salaisia menoja ja koki näkyjä, jotka eivät tuntuneet olevan tästä maailmasta. 50-luvulla amatööriarkeologi Robert Paget löysi luolaston, jota pidetään Vergiliuksen initiaatiomenojen paikkana.
Dantea ohjasi hänen mystinen visionsa. Brunetto Latini oli opettanut hänelle kyvyn nähdä materiaalisen maailman verhon tuolle puolen. Siinä missä Latini palvoi viisautta, Dante lisäsi tähän visioon vielä suuremman ja tärkeämmän voiman, rakkauden, jonka ympärillä maailma pyöri. Se teki hänen näkemyksestään kuolemattoman ja ohjasi kirjoittamaan teoksen, jota vielä tänäkin päivänä luetaan.
