Oliko Shakespearen takana salaseura?

Manly P. Hall piti itsestään selvänä, ettei Shakespeare ollut kirjoittanut historiassa hänen nimiinsä laitettua mittavaa ja kulttuuriselta arvoltaan ylittämätöntä kirjallista tuotantoa. Tätä hän perusteli sillä, että Shakespeare oli kotoisin pieneltä paikkakunnalta, missä ei ollut kouluja tai kirjallista kulttuuria, hänen vanhempansa olivat lukutaidottomia, hänen nimikirjoituksensa näyttää kynään tottumattoman kirjoittamalta, eikä alkuperäisiä käsinkirjoitettuja käsikirjoituksia hänen nimiinsä laitetuista näytelmistä ole säilynyt. Hallin mielestä myöskään mikään Shakespearen tiedetystä elämänkulusta ei tukenut ajatusta, että hän olisi voinut tuottaa maailmanluokan kirjallisuutta – hänen tyttärensä oli lukutaidoton, Shakespeare harrasti kaikenlaisia pienimuotoisia taloudellisia hankkeita, jotka eivät sovi kuvaan kirjailijanerosta, eikä häneltä jäänyt jälkeen suurta kirjastoa joka olisi todistanut näytelmien kirjoittamiseen vaaditusta lukeneisuudesta.

Hallin mielestä oli ilmiselvää, että Shakespearen nimiin laitetut näytelmät oli kirjoittanut henkilö, joka oli avannut silmänsä henkimaailman todellisuudelle, okkultisti. Hän kannatti teoriaa, jonka mukaan niiden takana oli Francis Bacon. Bacon (1561-1626) oli englantilainen yleisnero. Aikanaan hän sai eniten huomiota nousemalla korkeaan asemaan politiikassa, mutta jälkipolville merkittävämpää on ollut hänen tieteellinen ajattelunsa. Bacon tutki laajalti kaikkia aikansa luonnontieteitä, ja vaikka ei tehnyt merkittäviä tieteellisiä löytöjä, häntä pidetään yhtenä tieteellisen metodin kehittäjistä tieteenfilosofisten kirjoitustensa ansiosta. Hän korosti skeptisyyden tärkeyttä ja empirismiä.

Baconin ajatukset tiedon levittämisestä muistuttivat hyvin paljon ruusuristiläisyyden ideoita. Hänen onkin usein epäilty olleen tuon liikkeen perustaneiden kirjoituksien takana. Nykyajan valtavirran historiantutkimus ei tue tuota teoriaa. Bacon oli kuitenkin tutustunut myös okkultistien ja alkemistien kirjoituksiin ja niiden vaikutus näkyi hänen kirjoituksissaan. Tieteen historian suurmiehistä hän on yksi esoterian harrastajien suosikeista.

Hallillekin Bacon oli ”meidän mies”. Hän edusti spiritualistista näkemystä, jota Hallin näkemysten mukaan olisi tarvittu Shakespearen teosten kirjoittamiseen. Hänellä oli myös sivistystä, kielitaitoa ja kokemusta hovielämästä, jota maaseudulta tulleelta näyttelijältä varmastikin puuttui.

Hall tukee argumenttiaan hyvin okkultistille tyypillisellä tavalla: hän etsi esimerkiksi kuvista vihjeitä. Bacon teki myös jälkipolville houkuttelevaksi etsiä salattuja viestejä kirjoituksistaan kehittämällä oman salakirjoitusjärjestelmän, millä johonkin aivan toisesta asiasta kertovaan tekstiin voidaan koodata sisään sanomia eri kirjasinmerkkejä käyttämällä. Näitä koodattuja viestejä Hall näkee paljon Shakespearen teoksissa ja pitää niitä pitävänä todisteena siitä, että Bacon oli noiden kirjoitusten takana.

Hallin okkultistiset todisteet historian merkittävimmän runoilijan teosten alkuperästä tuntuvat väkinäisiltä ja teennäisiltä. Nykytiedon valossa myöskään tuon aikaisella kirjapainotekniikalla ei olisi ollut mahdollista sisällyttää kirjoihin koodattuja viestejä Baconin luoman salakirjoitusjärjestelmän mukaisesti.

Kertoo jotakin näiden kahden neron merkittävyydestä, että heistä kiistellään laajalti vielä meidän aikanamme. He ovat ikoneita, joiden alkuperäisyys on pyhä asia. Shakespearen teokset ovat kirjallisen nerouden ilmentymiä jotka vieläkin herättävät hämmennystä ja ihailua. On totta, että Shakespearen elämästä ja teosten synnystä on paljon hämärän peitossa. Itse kuitenkin lähtisin etsimään todisteita hänen okkultistisista vaikutteistaan sisältöanalyysin kautta. Uskon, että henkimaailmasta oppii enemmän lukemalla Shakespearea kuin etsimällä todisteita salaliitoista laskemalla kirjainten numeroarvoja.