Okkultistinen Vanha testamentti

Olen jo monta vuotta lukenut silloin tällöin Raamattua. Edistymiseni ei ole ollut miltään näkökannalta nopeaa; olen vieläkin jossain sivun 300 paikkeilla Vanhassa testamentissa. Raamattu, varsinkin Vanha testamentti, on kirjoitustyyliltään ja sisällöltään hyvin pitkäveteistä ja sisällöltään mielestäni ohutta. Kerronta on tapahtumien kronikointia, eivätkä pitkät sukuluettelot lisää tekstin mielenkiintoista.

En ole varma, tulenko koskaan lukemaan Raamattua loppuun. Tunnen kuitenkin sen tarinat ja opetukset pääpiirteittäin melko hyvin, olenhan saanut uskonnollisen kasvatuksen ja ollut muun muassa lapsena pyhäkoulussa monta vuotta. Koulussa uskonto oli yksi lempiaineistani.

Raamattu on kieltämättä keskeisiä merkityksien tihentymiä, mistä juutalais-kristillinen kulttuurimme kumpuaa. Tämä on se syy, miksi olen kokenut siihen tutustumisen tärkeäksi. Vanha testamentti vain tuntuu sanomaltaan paikoin hyvin vastenmieliseltä. Siinä esiintyvä Jumala on pikkumainen tyranni, joka loukkaantuu pienistäkin häneen kohdistuvista majesteettirikoksista ja kostaa epälojaaliuden syyttömiin ihmisiin kohdistuvilla kollektiivisilla rangaistuksilla.

Ehkä olen lähestynyt raamatuntulkintaa väärästä kulmasta – nähnyt tosiasioita siellä, missä olisi pitänyt nähdä vertauskuvia ja toisin päin. Onhan Raamatun tarinoista tehty hyvin syvällisiä ja opettavaisia tulkintoja.

Raamattu, etenkin myös juutalaisille tärkeä Vanha testamentti, on merkittävä myös okkultismin näkökulmasta. Kristinuskosta on versonut useita esoteerisia lahkoja ja Raamatun kertomuksissa esiintyviä vertauskuvia ja tarinoita on pidetty okkultististen oppien pohjana.

Kirjassaan The Secret Teachings of All Ages Manly P Hall omisti kolme lukua Raamatulle ja kristinuskon mystisille ja esoteerisille tulkinnoille. Ensimmäinen näistä käsittelee Moosesta ja ilmestysmajaa eli tabernaakkelia, missä liiton arkkia säilytettiin.

Suurin osa luvusta keskittyy, mielestäni epäkiinnostavasti, vapaamuuraritradition mukaisesti tulkitsemaan tabernaakkelin rakenteeseen sisältyvää symboliikkaa. Hall näki tärkeänä majan rakenteen jakautumisen kolmeen ja kahteentoista osaan, jotka symboloivat ihmisen olemuksen kolmea puolta ja tähtitaivaan kahtatoista muodostelmaa.

Mielenkiintoisinta on mielestäni Hallin johdanto jossa hän esittää oman teemansa Vanhan testamentin myyttien alkuperästä. Raamatun tarinan mukaan faaraon hovissa kasvanut Mooses saattoi olla myös alkuperältään egyptiläinen, ainakin hän kasvatuksessaan omaksui egyptiläisten tavat ja opit. Hallin mukaan egyptiläiset olivat alun perin Atlantikselta, josta he pakenivat vedenpaisumusta Egyptiin, perustaen sinne historian ensimmäisen kehittyneen kulttuurin. Raamatun opetukset polveutuvat siis Hallin mukaan suoraan Atlantikselta; tyypilliseen tapaansa hän hakee auktoriteettia symboliselle filosofialleen esittämällä sen alkuperäksi kirjoitettua historiaakin vanhemman myyttisen alkuhämärän.

Yksi asioista, jotka ovat kiinnittäneet huomioni Vanhaa testamenttia lukiessa, on sen materialistisuus. Kirjassa käytetään paljon aikaa erilaisten arvokkaiden materiaalien, usein uhrilahjojen tai palvontavälineiden, kuvailuun. Hallin mukaan kulta symboloi henkisyyttä ja hopea puhdistunutta ja uudistunutta ihmisluontoa. Jalometallit olivat kuitenkin tuohon aikaan vieläkin arvokkaampia kuin nykyään. Mielestäni syy niiden käyttöön oli uskonnon ja pappien etuoikeutetun valta-aseman korostaminen. Oma tulkintani Vanhasta testamentista on, että se sisältää pappisvaltaa tukevia myyttejä, joiden tarkoituksena oli lisätä kansan tottelevaisuutta – pelon ja kunnioituksen kautta.