Frantisek Kupka, näkymättömän kuvaaja

Kävin viime viikolla Ateneumin laajassa Frantisek Kupka-näyttelyssä. Näyttely taustoittaa hyvin Kupkan elämää ja vaikutteita ja laaja retrospektiivi tuo hyvin esille hänen kehityksensä taiteilijana. Kupka (1871-1957) aloitti hyvin perinteisenä, realistisena maalarina, mutta myöhemmin hänestä tuli yksi abstraktin taiteen pioneereista maalausten muotokielen muuttuessa.

Kupkan taiteen kehitys liittyy hänen filosofiansa ja maailmankuvansa muutokseen. Hän seurasi tiiviisti aikansa tieteen ja muotiajatusten kehitystä. 1800-luvun lopussa spiritismistä tuli muodikasta (sen harjoittamisesta on kuvaus esimerkiksi Thomas Mannin 1900-luvun alussa ilmestyneessä, ajan ideologioita ja ajatuksia kuvaavassa romaanissa Taikavuori). Kupka osallistui aktiivisesti spiritistisiin istuntoihin ja toimi myös itse meediona, rahoittaen siten taiteen tekemistään uransa alkuvaiheilla.  Hän oli myös kiinnostunut teosofiasta ja buddhalaisuudesta. Ne, sekä ajan uusi tiede, olivat päävaikuttimina hänen ajattelussaan ja taiteessaan.

1800-luvun lopulla realismi, positivismi ja edistysusko olivat vahvasti ajan henkeä. Uskottiin tieteeseen, näkyvään maailmaan ja ihmisen mahdollisuuteen luoda uusi maailma teknologian avulla. Osaksi vastareaktiona näihin ilmiöihin syntyi uusi abstrakti taide.

1800- ja 1900-luvun vaihteessa ajatus näkymättömistä todellisuuksista oli yleinen ihmisillä, jotka olivat kiinnostuneita mystiikasta ja okkultismista ja seurasivat ajan tiedettä. Teosofia syntyi 1800-luvun lopulla ja siitä tuli hyvin muodikasta tiedostavien ihmisten parissa. Myös oikeansuuntainen tietoisuus buddhalaisuuden opeista alkoi ensimmäistä kertaa levitä länsimaissa.

Röntgen-säteiden löytäminen ja esimerkiksi radioaaltojen käyttö langattomaan tiedonvälitykseen vahvistivat ajatusta siitä, että ihmisen havaintokyky oli sinällään kyvytön näkemään todellisuutta  pinnallisten ilmentymien takana.  Tiede näytti tarjoavan silloisessa kehitysvaiheessa tukea mystikoiden ja esoteerikoiden ajatuksille: fysiikassa uskottiin vielä eetteriin, näkymättömään välittävään aineeseen. Tämän valossa nähtiin todellisena mahdollisuutena esimerkiksi ajatusten välittäminen ja selvännäköisyys astraalitasolla.

 Kupka uskoi näkymättömään todellisuuteen. Hän piti sitä todellisempana kuin näkyvää maailmaa. Olemusten maailma piili silmille näkymättömän takana, ja se oli taiteilijan ulottuvilla hänen mystisten aistiensa ja mielikuvituksensa avulla.

Kun surrealistit ja symbolistit pyrkivät objektivoimaan subjektiivisen kuvaamalla inhimillisiä arkitodellisuuden objekteja uudella tavalla ja oudoissa yhteyksissä, loi Kupka aivan uuden, abstraktin muotokielen, joka sai vaikutteita tieteestä, esimerkiksi mikroskoopilla nähdyistä olioista.  Hänen abstraktissa taiteessaan todellisuuteen niiden itsensä ulkopuolella viittaamattomista muodoista tulee elävä toinen todellisuus, jolla on omat lakinsa ja muotokielensä. Kupkan näyttely ohjaakin hyvin miettimään, mitä henkinen on.