Mystisiä myyttejä Jeesuksesta

Mystisestä kristinuskosta minulle tulee ensimmäisenä mieleen mestari Eckhart ja hänen edustamansa Jeesuksen opin vertauskuvallinen tulkinta, joka tulee melko lähelle buddhalaisuuden näkökulmaa laajasti tulkittuna. Tässä koulukunnassa pyritään suoraan yhteyteen jumalan kanssa, ja heidän rukoilunsa voi nähdä eräänlaisena meditaationa, jota buddhalaiset käyttävät päästäkseen yhteyteen todellisuuden kanssa (monet zen-opettajat ovat sanoneet, että buddhalaisuudessa todellisuus on jumala).

Mannly P. Hallille taas kristinuskosta puhuttaessa mystisyys liittyy enemmänkin mytologioihin. Kuten melkein mistä tahansa aiheesta kirjoittaessaan, hän vetoaa ikiaikaiseen salattuun viisauteen, joka on kaikkien aikojen suurien opetusten takana, vaikkakin usein kätkettynä ja välitettynä vain vihkiytyneiden keskuudessa.

Hall esittelee Secret teachings-kirjassaan mielestään keskeisiä Jeesukseen liittyviä myyttejä. Hän pitää osan näistä paikkaansa pitävyyden todisteena apokryfisia kristillisiä tekstejä, joista suurimman osan aikamme tiede on todennut epäperäisiksi. Mielestäni on kuitenkin paikallaan esitellä tässä joitain Jeesukseen liittyviä myyttejä; vaikka ne olisivatkin keksittyjä, ovat ne kuitenkin tärkeä osa salatieteiden kertomusta.

Hall ei ota Jeesuksen historiallisuutta annettuna faktana, mistä pisteitä hänelle. Hän esittää, että Jeesus saattaa olla useasta Lähi-idässä  ajanlaskumme ajan paikkeilla vaikuttaneesta henkisestä opettajasta koostettu fiktiivinen hahmo. Evankeliumeissa Jeesuksen maalliseksi eliniäksi ilmoitettu 33 vuotta on saatettu valita sen mystisen merkityksen takia – se sopi malliin, jonka mukaan monien muidenkin messiaden elämästä tuohon aikaan kerrottiin. Hall pitää mahdollisena lähteidensä perusteella, että Jeesus eli paljon pidempään, ja toisaalta hänen aktiivinen opetuskautensa saattoi kestää vain vuoden.

Kristinusko ei ollut filosofisesti uusi oppirakennelma jonka Jeesus perusti. Se heijasti laajasti seemiläistä ja länsimaista ajattelua, kuten platonilaista idealismia. Hall myöntää tämän. Hän pitää mahdollisena, että Jeesus kävi kauempana idässä Intiassa ja Tiibetissä hakemassa oppia sikäläisiltä opettajilta ennen oman messiaan uransa aloittamista. Olen kuullut tästä teoriasta ennenkin. Buddhalaisuuteen tutustuneena pidän kuitenkin melko epätodennäköisenä, että Kristus olisi ainakaan buddhalaisluostareista saanut oppinsa, tai sitten hän oli hyvin huono oppilas. Buddhalaisuus eroaa kristinuskosta kaikissa merkittävissä filosofisissa näkemyksissä, kuten kysymyksissä sielun olemassaolosta ja todellisuuden luonteesta; yhtäläistä näille uskonnoille on korkeintaan jokin eettinen usko ihmisyyteen ja hyvän tekemiseen.

Hall katsoi tarinan Kuningas Arthurista, pyöreän pöydän ritareista ja Graalin maljasta tarpeeksi merkittäväksi sisällyttääkseen sen kirjansa kristinuskosta kertovaan lukuun. Tarinan mukaanhan pyöreän pöydän ritarit lähtivät etsimään ehtoollismaljaa – Graalin maljaa – johon oli kerätty Jeesuksen verta hänen kituessaan ristillä, ja jolla piti oleman ihmeitä tekeviä vaikutuksia – sen koskettaminen paransi sairauden ja suojasi kuolemalta. Koettuaan etsintämatkalla monia seikkailuja, ritarit lopulta löysivät maljan ja omistautuivat sen vartioimiselle.

Hall kertoo tarinasta hieman erilaisen version kuin pyöreän pöydän tarut. Hän vetoaa vapaamuurareiden näkemykseen asiasta, jonka mukaan Joosef Arimatialainen toi maljan jo elinaikanaan Brittein saarille. Vapaamuurarit näkivät, että kuten Paavali perusti näkyvän kirkon maan päälle, Joosef Arimatialaisen tehtävä oli pystyttää kristinuskon okkultistinen, näkymätön haara.

En ole pitkään aikaan pystynyt lukemaan Hallin kirjaa juuri millään tavalla objektiivisena lähteenä sen aiheena olevista asioista. Mutta, kuten olen jo useasti todennut, se on erinomainen lähde tutkittaessa okkultismin perusmyyttejä. Folkloristinen ote on tässä tarpeen, mutta kun sen saavuttaa, on hyvin antoisaa tutkia, miten Hall on kertonut tarinaa salaisesta opista ja yhdistänyt erilaisia taruja yhteen.