Okkultismi ja politiikka tuntuvat mielleyhtymien tasolla äkkiseltään toisilleen hyvin kaukaisilta asioilta. Politiikka on (useimmiten) asiallisuuteen pyrkivää virkakoneiston tukemaa yhteisten asioiden hoitoa, jossa pyritään välttämään esoteerisuutta. Länsimaissa politiikkaan liittyvä henkisyys on etupäässä kuolleen muodollista tapakristillisyyttä juhlajumalanpalveluksineen, jota ajatellessa toivoo, että ateismi leviäisi päättäjien keskuudessa entistäkin laajemmalle.
Politiikka on kuitenkin laaja käsite ja ilmiö, ja poliittiset liikkeet ja esoteeriset ajatussuunnat ovat kietoutuneet yhteen monella tavalla nyt ja historiassa. Esimerkiksi Uuden etsijät –kirjassa, jota parhaillaan luen, kerrotaan osana 1800- ja 1900-luvun taitteen suomalaisen salatieteen ja okkultismin historiasta työväenliikkeen piirissä vaikuttaneesta esoteerisesta liikehdinnästä. Tuo liikehdintä oli useimmiten teosofista ja sen tunnetuimpia edustajia olivat Matti Kurikka ja Yrjö Kallinen.
Aikakaudella esoteria oli hyvin muodikasta ja Suomessa sen pääkanava oli juuri teosofinen liike, johon kuuluivat monet aikansa tärkeimmät henkiset vaikuttajat, taiteilijat ja seurapiiri-ihmiset. Näin ollen ei ole ihmekään, että teosofiasta kiinnostuneita oli myös työväenliikkeessä.
Tuohon aikaan vasemmiston valtavirta oli vielä avoimen ateistista ja uskonnonvastaista. Vasemmistolaisella ideologialla ja tietyillä esoterian muodoilla oli kuitenkin yhteistä aatepohjaa. Molemmissa vaikutti vahvasti modernille ajalle tyypillinen evolutionistinen ajatus inhimillisestä edistyksestä ja kehityksestä kohti täydellisyyttä – sielun kehittämisen henkisellä polulla nähtiin täydentävän vasemmistolaista yhteiskunnallisen kehityksen ideaalia.
Nykyään vasemmistolaisen liikkeen piirissä ei tiettävästi esiinny juurikaan laajaa ideologista kiinnostusta esoteerisia oppeja kohtaan. Toki monet vasemmistolaisiksi itsensä mieltävät ihmiset harrastavat esimerkiksi joogaa ja mieltävät harjoittavansa jonkinlaista henkisyyttä. Sosialidemokraattinen puolue on luopunut monien muiden ihanteidensa tavoin myös ateismista.
Monet esoteeriset utopiat rauhasta maan päällä ja ihmisten kehittymisestä kohti täydellisyyttä voi nähdä vasemmistolaisina. Näen, että esoteerisen ajatussuunnan voi nähdä vasemmistolaisena, jos se tavoittelee koko ihmiskunnan henkistä edistystä ja yhteiskunnan kehitystä kohti parempia arvoja. Tässä valossa monet suosituimmat okkultismin muodot sijoittuvat oikealle; vaikkapa satanismin maailmankuva perustuu näkemykseen ihmisestä itsekkäänä olentona ja maailmasta taisteluna ja kilpailuna yksilöiden kesken.
Ehkä ilmeisin yhteys nykyajan vaihtoehtoisen henkisyyden ja politiikan välillä ovat erilaiset salaliittoteoriat, kuten Q-Anon –liikehdinnän alla liikkuneet villit väitteet. Moni kriittisempi ihminen menetti uskonsa henkiseen skeneen, kun oikeistolainen, selkeästi harhainen, vaihtoehtoinen totuus tuntui ottavan vallan suuresta osasta esimerkiksi joogapiireistä. Nämä samat piirit ovat myös laajalti omaksuneet näkemyksen koronataudista ja sitä vastaan käydyistä toimista jonkinlaisena huijauksena ja salaliittona.
Okkultismin harjoittajat ovat poikkeusyksilöitä, joiden on usein vaikea sopeutua yhteiskuntaan ja yhteisöihin. Useimmat heistä kuitenkin toivovat voivansa auttaa ihmisiä ja parantaa maailmaa. Monille henkinen työskentely on työkalu näihin päämääriin. Muutos lähtee yksilöstä ja maailmanrauha ja ihmiskunnan parempi huominen tulevat lähemmäksi keinoilla, joista tavallinen ihminen ei usein ymmärrä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti