Crowleyn Lain kirja on ensilukemalta hyvin sekava ja
vaikeaselkoinen, uskonnollisen ja mystisen kielenkäytön hämärtämä. Crowleyn
kirjan vuoden 1938 painokseen kirjoittama esipuhe kuitenkin helpottaa sen
tulkitsemista esittämällä kirjan sisällön systemaattisella tavalla. Kirja
tosiaankin esittää runollisessa muodossa hyvin systemaattisen opin, jossa
mystiikalla perustellaan tieto-opillinen, historiallinen ja moraalinen näkemys.
Crowley saneli kirjan vaimolleen Egyptissä vuonna 1904. Hän
oli vaikuttunut egyptiläisestä mytologiasta ja käyttikin egyptiläisen
jumaltaruston Nuit- ja Horus-jumalia vertauskuvana näkemyksensä esittämiseen.
Hänelle Nuit edusti avaruutta ja kaikkien mahdollisuuksien summaa. Hadit taas
oli mahdollisuuksien kokemisen mikä tahansa piste. Mieleeni tulee näistä vertauskuvista
buddhalainen tyhjyyden käsite. Crowley oli aiemmin tutustunut buddhalaisuuteen
ja hänen kosmologiassaan, samaan tapaan kuin buddhalaisilla, vapaus on
ääretöntä ja läsnä jokaisessa toiminnassa.
Kosmologian esittäminen kaksijakoisen vertauskuvan kautta on
yleistä monissa mytologioissa ja uskonnoissa. Niistä tunnetuin on varmaankin
taolaisuuden ying ja yang. Carl Jung näki ihmisyyttä hallitsevan miehisen
animan ja naisellisen animuksen. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteissä strukturalistit
ovat nähneet tällaisten binäärioppositioiden hallitsevan kulttuuria ja ihmisen
mieltä.
Moraalisesti lain kirjan sanoma on irstailevan ja päihteitä
nauttivan yli-ihmisen hehkutusta. Crowleylle tärkein moraalinen imperatiivi oli
tee mitä tahdot. Hänelle jokainen teko oli kuitenkin rakkauden teko, yhtymistä
Nuitiin. Rakkauden sanoman kanssa hieman ristiriitaisesti hän kuitenkin kuvasi
säälin kuninkaiden paheeksi. Synnin sana oli hänelle rajoitus. Jumala, joka
hänelle Lain kirjan saneli, kehoitti häntä nauttimaan erilaisia huumausaineita
vakuuttaen, etteivät ne voisi häntä vahingoittaa. Kuolemaa ei pitänyt pelätä ja
juhlia tuli joka päivä.
Crowleyn sanoma on libertinistisen vahvan ihmisen epistolaa.
Korkeammat voimat kehottivat häntä pääsemään irti kaikesta itsensä epäilyistä. Miksi ja koska olivat pahoja sanoja, koska ne
pysäyttivät ihmisen. Jopa järki oli Crowleylle valhe.
Uuden aikakauden profeetaksi ja logokseksi julistautunut Crowley
esitti Lain kirjan esipuheessaan historianfilosofiansa. Sen mukaan maailmassa
aikakausia hallitsevat eri jumaluudet ja ne vaihtuvat 2000 vuoden välein.
Esihistoriallisina aikoina maailmankaikkeutta hallitsi Isis. Silloin
maailmankaikkeus nähtiin pelkkänä ravintona ja vallassa oli matriarkaatti. Noin
vuonna 500 e.a.a. valta siirtyi Osirikselle. Maailmassa valtaa piti
patriarkaatti. Maailmankaikkeus nähtiin katastrofaalisena ja siinä vaikuttivat
rakkaus, kuolema ja ylösnousemus.
Uuden aikakauden, jota mekin nyt elämme, jumala oli Horus.
Tämän aikakauden maailma on yhdestelmä kahdesta edeltäneestä. Uusi aikakausi on
yksilöllisyyden ja jonkinlaisen inhimillisen täydellistymisen ja libertinismin
aikaa.
Esipuheessaan vuonna 1938 Crowley tuo esiin libertaarisen
ideologiansa. Hän oli huolissaan yksilöllisyyden kaventumisesta totalitarismin
hampaissa kommunismin ja fasismin levitessä maailmassa. Uusi aikakausi ei
näyttänyt hyvältä ihmiselle, joka halusi elostella eikä totella. Crowley näki
Lain kirjaan perustuvan thelema-uskontonsa vastalääkkeenä repressoivalle
yhteiskunnalle. Hänelle elostelu oli paitsi kemiallista ja seksuaalista – sillä
oli myös poliittinen ja uskonnollinen merkitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti