lauantai 28. maaliskuuta 2020

Elostelevan yli-ihmisen uskonto


Crowleyn Lain kirja on ensilukemalta hyvin sekava ja vaikeaselkoinen, uskonnollisen ja mystisen kielenkäytön hämärtämä. Crowleyn kirjan vuoden 1938 painokseen kirjoittama esipuhe kuitenkin helpottaa sen tulkitsemista esittämällä kirjan sisällön systemaattisella tavalla. Kirja tosiaankin esittää runollisessa muodossa hyvin systemaattisen opin, jossa mystiikalla perustellaan tieto-opillinen, historiallinen ja moraalinen näkemys.

Crowley saneli kirjan vaimolleen Egyptissä vuonna 1904. Hän oli vaikuttunut egyptiläisestä mytologiasta ja käyttikin egyptiläisen jumaltaruston Nuit- ja Horus-jumalia vertauskuvana näkemyksensä esittämiseen. Hänelle Nuit edusti avaruutta ja kaikkien mahdollisuuksien summaa. Hadit taas oli mahdollisuuksien kokemisen mikä tahansa piste. Mieleeni tulee näistä vertauskuvista buddhalainen tyhjyyden käsite. Crowley oli aiemmin tutustunut buddhalaisuuteen ja hänen kosmologiassaan, samaan tapaan kuin buddhalaisilla, vapaus on ääretöntä ja läsnä jokaisessa toiminnassa.

Kosmologian esittäminen kaksijakoisen vertauskuvan kautta on yleistä monissa mytologioissa ja uskonnoissa. Niistä tunnetuin on varmaankin taolaisuuden ying ja yang. Carl Jung näki ihmisyyttä hallitsevan miehisen animan ja naisellisen animuksen. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteissä strukturalistit ovat nähneet tällaisten binäärioppositioiden hallitsevan kulttuuria ja ihmisen mieltä.

Moraalisesti lain kirjan sanoma on irstailevan ja päihteitä nauttivan yli-ihmisen hehkutusta. Crowleylle tärkein moraalinen imperatiivi oli tee mitä tahdot. Hänelle jokainen teko oli kuitenkin rakkauden teko, yhtymistä Nuitiin. Rakkauden sanoman kanssa hieman ristiriitaisesti hän kuitenkin kuvasi säälin kuninkaiden paheeksi. Synnin sana oli hänelle rajoitus. Jumala, joka hänelle Lain kirjan saneli, kehoitti häntä nauttimaan erilaisia huumausaineita vakuuttaen, etteivät ne voisi häntä vahingoittaa. Kuolemaa ei pitänyt pelätä ja juhlia tuli joka päivä.

Crowleyn sanoma on libertinistisen vahvan ihmisen epistolaa. Korkeammat voimat kehottivat häntä pääsemään irti kaikesta itsensä epäilyistä.  Miksi ja koska olivat pahoja sanoja, koska ne pysäyttivät ihmisen. Jopa järki oli Crowleylle valhe.

Uuden aikakauden profeetaksi ja logokseksi julistautunut Crowley esitti Lain kirjan esipuheessaan historianfilosofiansa. Sen mukaan maailmassa aikakausia hallitsevat eri jumaluudet ja ne vaihtuvat 2000 vuoden välein. Esihistoriallisina aikoina maailmankaikkeutta hallitsi Isis. Silloin maailmankaikkeus nähtiin pelkkänä ravintona ja vallassa oli matriarkaatti. Noin vuonna 500 e.a.a. valta siirtyi Osirikselle. Maailmassa valtaa piti patriarkaatti. Maailmankaikkeus nähtiin katastrofaalisena ja siinä vaikuttivat rakkaus, kuolema ja ylösnousemus.

Uuden aikakauden, jota mekin nyt elämme, jumala oli Horus. Tämän aikakauden maailma on yhdestelmä kahdesta edeltäneestä. Uusi aikakausi on yksilöllisyyden ja jonkinlaisen inhimillisen täydellistymisen ja libertinismin aikaa.

Esipuheessaan vuonna 1938 Crowley tuo esiin libertaarisen ideologiansa. Hän oli huolissaan yksilöllisyyden kaventumisesta totalitarismin hampaissa kommunismin ja fasismin levitessä maailmassa. Uusi aikakausi ei näyttänyt hyvältä ihmiselle, joka halusi elostella eikä totella. Crowley näki Lain kirjaan perustuvan thelema-uskontonsa vastalääkkeenä repressoivalle yhteiskunnalle. Hänelle elostelu oli paitsi kemiallista ja seksuaalista – sillä oli myös poliittinen ja uskonnollinen merkitys.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti