Saatanasta on kulttuurissamme vallalla vahva tietynlainen stereotypia. Tämä arkkityyppi helvettiä hallitsevasta ja ihmisiä pahuuteen houkuttelevasta paholaisesta ei kuitenkaan vastaa edes kristinuskon ja raamatun – mistä sen yleisesti oletetaan olevan peräisin – kuvausta tuosta jumalan vastavoimasta.
Saatana edustaa kulttuurisesti pahaa, se on yhtä epämääräisen hyvän käsitteen metafyysinen vastakohta. Yleinen väärinkäsitys on sekoittaa keskenään saatananpalvojat ja satanistit. Saatananpalvojille saatana on todellinen ja olemassa oleva jumalhahmo, jota he palvovat. Satanisteille taas saatana on vertauskuvallinen hahmo, heille raamatun kertomus saatanasta on allegoria ja nimeämällä itsensä Saatanan mukaan he ilmaisevat kristinuskon vastaisuuttaan ja vastakohtaisuutta sille.
Satanistit uskovat arvoihin, joiden he näkevät olevan vastakkaisia kristinuskolle. Perinteisesti tällaisina arvoina on nähty muun muassa yksilöllisyys, nautinnon tavoittelu ja ruumiillisuus. Satanismikin saa kuitenkin hyvin monenlaisia ilmenemismuotoja.
Oodi-kirjastossa käydessäni löysin rajatietokirjojen joukosta pienen mustakantisen kirjasen, joka vaikutti takakantensa puolesta mielenkiintoiselta. Kirjan nimi oli Fohat, ja sen on julkaissut Azazelin tähti-nimiseen suomalaiseen seuraan kuuluva nimimerkki Henry Nox Viides askel-nimisen, esoteeriseen kirjallisuuteen erikoistuvan pienkustantamon kautta.
Fohat on käsite, jota Blavatsky käytti merkitsemään primääriä elinvoimaa, joka saa atomit eloon. Teosofiaan hän oli omaksunut sen tiibetinbuddhalaisuudesta. Azazelin tähti onkin seura, jonka oppi rakentuu osittain teosofian pohjalle. Seura yhdistää kuitenkin erilaisia, perinteisesti vastakkaisina pidettyjä henkisen elämän muotoja. Se eroaa puhdasoppisesta teosofiasta Saatanan merkityksen korostamisessa. Fohat-kirjanen onkin esitys satanismin filosofiasta – takakannen mukaan – tantrisena oppirakennelmana.
Kirjassa minulle uutta ja yllättävää tähän mennessä lukemaani okkultistiseen kirjallisuuteen verrattuna oli synkretismi, jossa tärkeässä osassa oli buddhalaisten käsitteiden omaksuminen kuvaamaan kirjoittajan satanistista maailmankuvaa. Kirjassa saatanaa ei nähdä kristinuskon prinsiippien vastakohtana ainoastaan moraalisena, vaan myös metafyysisenä vastakohtana. Saatana on osa täyttä elämää ja maailmaa – ilman kuolemaa ei ole elämää eikä valoa ilman pimeyttä. Ihmisyydessä kietoutuvat toisiinsa valo ja varjo, merkitys ja merkityksettömyys. Nirvana on olemassa vain samsaran keskellä
Tässä kirjan filosofia tuleekin hyvin lähelle zenin tulkintaa buddhalaisuudesta. Olen itse kokenut hyvin oikeaan osuvaksi tulkinnan, jonka mukaan zazen-meditaation tarkoituksena on kokea itsessään ja hyväksyä se, mikä jää tietoisen ja kielellisen ajattelun ulkopuolelle. Tämä tiedostamaton puoli edustaa paitsi käsitteellistämätöntä, myös kuolemaa ja sitä osaa elämästä, jota emme kykene hallitsemaan. Tavoitteena on tulla tutuksi tuon puolen kanssa ja ikään kuin sulauttaa se osaksi itseään.
Fohatissa satanistisen filosofian ja harjoituksen tavoitteena on samankaltainen vastakohtaparien yhdistäminen ja dualiteettien hävittäminen. Kirjan maailmankuva ja metafysiikka on hyvin buddhalainen ja tuo mieleen tyhjyyden käsitteen, jossa ilmiöiden ja asioiden erillisyys on pohjimmiltaan harhaa. Buddhalaisuuden kanssa yhteistä on myös näkemys hengen ja aineen yhteydestä – kirjassa on hyvä kuvaus aineesta henkenä alimmalla tasolla ja hengestä aineena ylimmällä tasolla.
Kirja on hyvin filosofinen ja teoreettinen. Siinä ei paneuduta käytännölliseen harjoittamiseen oikeastaan millään tasolla. Kielenkäyttö on hyvin mahtipontista, välillä jopa siinä määrin, että se tuntuu ylimitoitetulta viestin sisällön merkitykseen ja omaperäisyyteen suhteutettuna. Tämä kirja herätti kuitenkin kiinnostukseni Azazelin tähteä ja sen filosofiaa kohtaan, ja aionkin etsiä käsiini lisää seuran oppia käsittelevää kirjallisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti