Ajatus kohtalosta, että ihmisen elämänkulku on ennalta määrätty tai sidottu voimiin jotka ovat hänen hallintansa ulkopuolella, on yhtä vanha kuin inhimillinen kulttuuri ja ajattelu. Se oli primitiivisen uskonnon synnyn taustalla, kun ihmiset uhrilahjoilla ja muilla maagisilla rituaaleilla pyrkivät lepyttämään vihaisia jumalia tai lahjomaan onnettaria suosiollisiksi.
Kohtalo ja siihen vaikuttaminen ovat keskeisiä aiheita monissa esoteerisissa perinteissä ja käytänteissä. Nykyaikana näkyvin esimerkki lienee new age ja siihen liittyvät ennustajat ja etenkin astrologia. Kohtalo on esoteerisista käsitteistä varmaan jokapäiväisin - ihmiset, jotka eivät millään tavalla miellä olevansa okkultisteja tai esoteerisesta kiinnostuneita, saattavat sanoa uskovansa kohtaloon. Käsitteen käytöstä jokapäiväisessä kielenkäytössä voisi varmaankin tehdä monenlaisia tutkielmia. Toisaalta ihmiset uskovat olevansa vapaita, mutta jotkut asiat ovat kohtalon sanelemina merkittävämpiä osia heidän elämänkulkuaan ja tavallaan valinnan ulkopuolella. Tässä on mielenkiintoinen paradoksi – jos kohtalo on olemassa, miksi se määräisi vain tietyistä asioista?
Olen nyt lukenut Christopher Voglerin kirjaa The Writer’s Journey – Mythic Structure for Writers. Kirjassa Hollywoodin käsikirjoitusbisneksessä uransa tehnyt Vogler analysoi ja neuvoo tarinan luomista myyttien pohjalta. Voglerin teesi on, että kulttuurissamme sankarin tarinan kulkua säätelevät tietyt myyttiset lainalaisuudet, jotka ovat yhtä vanhoja kuin kulttuurimme. Ehkä kohtalon käsite on osa tällaista myyttistä rakennetta, joka ohjaa käsityksiämme toivotusta ja tapahtuneesta elämänkulusta.
En allekirjoita jokapäiväisiä käsityksiä kohtalosta. Kuitenkin varmaan uskon jonkinlaiseen kohtaloon, sillä pidän valinnanvapautta suurimmaksi osaksi harhana. Emme voi kontrolloida sitä, mitä olemme, mitä teemme ja mitä meille tapahtuu. Maailmankaikkeudessa kaikki on välttämättömyyden determinoimaa tai ainakin satunnaisilmiöiden lakien mukaista. Vapaa tahto on käsitykseni mukaan lähinnä mielen luoma illuusio, ja käsittääkseni aivotutkimuksen uusimmat tulokset tukevat tätä käsitettä.
Jos aika on neljäs ulottuvuus, voidaan neliulotteista universumia tarkastella noiden ulottuvuuksien ulkopuolelta entiteettinä, johon sisältyy paitsi sen fyysinen aines, myös tuon aineen ja elämän muutos ja historia syntyineen ja loppuineen. Lapsuudessani tuollaiset mietteet tekivät minut raskasmieliseksi ja pahoinvoivaksi.
Suurin osa ennustajista, profeetoista ja muista tulevaisuuden näkijöistä on varmasti huijareita tai vain harhautuneita ihmisiä, hulluja, jotka ohjaavat muita harhautuneita ihmisiä. Suhtaudun hyvin skeptisesti perinteisiin povauksen menetelmiin, kuten astrologiaan ja kristallipalloihin. Fiksusti tehdyillä ennustuksilla voi olla kuitenkin ihmisen tietoisuutta avartava vaikutus joka voi johtaa viisauden lisääntymiseen ja parempiin valintoihin. Vaikkapa tarot-korttien tai I Chingin konsultoiminen tuottaa parhaimmillaan sopivalla tavalla monimutkaisia ja avoimia ennustuksia, jotka saavat ihmiset pohtimaan tilannettaan ja tulevaisuuden vaihtoehtojaan.
Mielestäni karman käsite yksi järkevimpiä ja viisaimpia tapoja käsittää ihmisen elämän ennalta määräytyneisyys, se, miten menneisyys vaikuttaa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen ja tahdon vapaus. Karma ei tarkoita, että olisimme tiukasti ennalta määrätyn kohtalon vankeja, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti syyn ja seurauksen lakia. Teoillamme ja sillä, mitä ajattelemme ja puhumme, on vaikutusta siihen, miten asiat kehkeytyvät. Vaikka emme ole vapaita sanan jyrkimmässä merkityksessä, voimme vaikuttaa karmaamme tiedostamalla tekomme. Viisaus ja tietoisena oleminen on lähimpänä vapautta, mitä tulemme koskaan pääsemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti