Chögyam Trungpa (1939-1987) on yksi tunnetuimmista, mutta myös kiistanalaisimmista ja ristiriitaisimmista länsimaissa vaikuttaneista buddhalaisista opettajista. Trungpa syntyi ja kasvoi Tiibetissä, missä hänet todettiin tulkuksi, korkea-arvoiseksi perimyslinjan laman jälleensyntymäksi. Vuonna 1959, Kiinan valloittaessa Tiibetin, hän joutui kuitenkin jättämään kotimaansa. Trungpa ja hänen seurueensa kestivät eeppisen, yhdeksän kuukautta kestäneen pakomatkan Himalajan yli, jonka aikana he muun muassa joutuivat ruoan puutteessa syömään nahkaiset vyönsä ja laukkunsa ennen kuin pääsivät turvaan Intiaan.
Intiassa Trungpa alkoi opiskella englantia. 60-luvun alkupuolella hän muutti Britanniaan saatuaan stipendin uskontotieteen opiskeluun Oxfordin yliopistossa. Hän perusti Skotlantiin meditaatiokeskuksen, josta tuli myöhemmin ensimmäinen tiibetinbuddhalainen luostari länsimaissa. Vuonna 1970 hän muutti oppilaidensa kutsusta Yhdysvaltoihin.
Kokemukset lännessä muuttivat Trungpaa ja hänen maailmankatsomustaan. Erityisen merkittävä oli Skotlannissa koettu liikenneonnettomuus, joka jätti Trungpan osittain halvaantuneeksi. Kaiken summana Trungpa luopui munkin valoistaan ja jatkoi uraansa maallikko-opettajana. Maallistuminen näkyi myös maailmankatsomuksessaan ja toiminnassaan: kunnioitettu opettaja joi alkoholia, poltti tupakkaa, harrasti seksiä oppilaidensa kanssa ja toimi kaikin puolin hämmennystä herättävällä ja normeja rikkovalla tavalla. Trungpan epätavanomainen tyyli iski liberalisoituvan länsimaisen kulttuurin hermoon ja teki hänestä kuuluisan ja ihaillun, mutta lopulta hänen elämäntyylinsä johti ennenaikaiseen kuolemaan 48-vuotiaana.
Luin äskettäin uudestaan Trungpan tunnetuimman teoksen Henkisen materialismin ylittäminen. Luin kirjan ensimmäisen kerran joitain vuosia sitten harjoittaessani lähinnä pelkästään zen-buddhalaisuutta. Pidin sitä silloin yhtenä parhaista lukemistani buddhalaisista kirjoista. Nyt, laajennettuani henkistä kenttääni ja harjoitustani, kirja tuntuu edelleen puhuttelevalta ja tärkeältä kaikille henkisestä kehityksestä kiinnostuneille.
Materialismi kirjan otsikossa ei viittaa filosofian ontologiseen kantaan, vaan asenteeseen suhteessa objekteihin. Kun aineellisessa materialismissa kerätään tavaraa ja nähdään aineellinen menestys elämäntehtävänä ja korkeimpana päämääränä, henkisessä materialismissa keräilemme henkisiä opetuksia ja filosofiaa kuin tavaroita hyllyllemme. Koristamme niillä persoonaamme, mutta samalla sodimme egosta luopumista julistavia opetuksia vastaan käyttämällä niitä minuutemme rakennuspalikoina.
Trungpa vaatii opetukset tosissaan ottavia ihmisiä luopumaan kaikista käsityksistään ja suuntaamaan kohti pettymystä ja toiveista luopumista, sillä se on egottomuuden tie. Hänen opetuksensa keskiössä on pitkälle viety ei-dualismi, kaikesta kaksinaisuudesta luopuminen. Meidän tulee antautua hetkelle ja opettajalle; kun tavoittelemme jotakin, vahvistamme samalla egoamme – on minuus ja kohde tulevaisuudessa, johon se suuntautuu. Pitää luopua myös pyhyyden käsitteestä – valaistuneelle ihmiselle ei ole olemassa pyhiä ja maallisia, tavoiteltuja ja kartettavia asioita, vaan kaikki asiat maailmassa ovat samalla tavalla pyhiä ja valaistuneen ihmisen kaikki toiminta on pyhää.
Trungpan tiibetinbuddhalainen tausta näkynee selvimmin siinä, että kirjassa käsitellään paljon opettaja-oppilas suhdetta ja oikeaa suhtautumista guruun. Aihe oli varmasti Trungpalle läheinen ja tärkeä hänen yrittäessään sopeutua palvotun ja jalustalle nostetun opettajan rooliin. Epäsovinnaisella käytöksellään hän pyrki murtamaan ihailun kahleet ja näkemään opettaja-oppilas-suhteen uudessa valossa. Tämä oli varmasti hyödyllistä monelle oppilaalle, jotka olivat tottuneet näkemään buddhalaiset opettajat jonkinlaisina pyhinä yli-ihmisinä, joilla ei ollut inhimillisiä tarpeita ja haluja. Toisaalta epäsovinnainen käytös on yksi tapa korostaa itseään ja omaa erityisyyttään. Saattoi olla, että Trungpa jäi tämän epäsovinnaisen opettajan roolin vangiksi ja se maksoi lopulta hänen henkensä. Oliko hän hyvä opettaja? Kysymykseen on mahdotonta vastata, kun ei ole itse kokenut hänen preesensiään ja vuorovaikutusta opetustilanteissa. Henkisen materialismin ylittäminen on kuitenkin loistava kirja, jota voi suositella kaikille ihmisenä kehittymisestä ja henkisestä polusta kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti