Esoteeristen aiheiden ja ilmiöiden tieteellinen tutkimus on selkeästi lisääntymässä Suomessa. Yksi osoitus tästä on tänä keväänä ilmestynyt tietokirja Arvoituksia avaruudesta – näkökulmia ufouskomuksiin. Kirja on kokoelma eri kirjoittajien temaattisesti yhteen liittyviä artikkeleita, ja se on ensimmäinen suomalainen tieteelliset kriteerit täyttävä uskontotieteellinen yleisteos.
Kirja käsittelee ufoilmiöitä kansainvälisesti, mutta tuo useimmissa artikkeleissa esille suomalaisen näkökulman. Näkökulma on julkilausutusti uskontotieteellinen, mutta aihetta käsitellään myös sosiologisesta, psykologisesta, historiallisesta ja teknis-luonnontieteellisestä näkökulmasta.
Kirjassa ufot nähdään uuden henkisyyden ilmentymänä. Kun perinteinen uskonto, religion, on menettänyt otettaan ihmiselämästä, ihmiset etsivät uusia kanavia henkisten tarpeidensa toteuttamiseen. Tähän on vastannut henkisyys, spitiruality, joka ilmenee usein erilaisina new age-oppeina ja taikauskona. Toisaalta henkisyyden ilmiöissä, kuten ufouskomuksissa, vanhat uskonnolliset myytit on usein puettu vain moderniin kaapuun. Ufouskomuksissa esimerkiksi on paljon yhteistä kristillisten myyttien ja kansanomaisen keijuperinteen kanssa.
Ufot ovat aikansa ilmiöitä. Ennen tekniikan kehitystä ihmiset eivät osanneet kuvitella, millaista avaruusmatkailu tekniikan avulla voisi olla. Mystikko ja filosofi Emmanuel Swedenborg matkusti oman kertomuksensa mukaan 1700-luvulla vieraisiin maailmoihin, mutta tämä matkailu tapahtui ”hengessä”, ei avaruusraketilla tai jollain vielä kehittyneemmällä teknisellä laitteella. 1800-luvun lopulla teknologia ja luonnontiede alkoivat kehittyä hurjaa vauhtia ja avaruusmatkailustakin alettiin haaveilla inhimillisen uuden teknologian avulla. Lentokoneen synnyn myötä ihmiset alkoivat nähdä ympäri maailmaa salaperäisiä ”mysteerilentokoneita”, jotka suorittivat lentoliikkeitä, jotka tuon ajan lentokoneille olisivat olleet mahdottomia.
Ufoilmiö, sellaisena kuin me sen tunnemme, sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeen Roswellin vuoden 1947 ufohavainnosta ja siitä seuranneesta mediakohusta. Psykohistorian näkökulmasta ufohavaintojen lisääntymisellä on aina ollut yhteys aikansa henkiseen ilmapiiriin. Avaruusolennot ovat nousseet pinnalle aina kiihkeän modernisaation ja muutoksen aikana, jolloin traditio on ollut kriisissä. Tällaista aikaa oli varmasti toisen maailmansodan päättymistä seuranneet vuodet samoin kuin 1960-luvun loppupuoli, jolloin uusi sukupolvi haastoi uusilla liberaaleilla arvoillaan vanhan konservatiivisen järjestyksen hakien pohjaa henkisyydelleen myös ufouskomuksista.
Ufot, avaruus ja vieraat sivilisaatiot ovat olleet osa myös perinteikkäämpää esoteriaa ja okkultismia. Esimerkiksi osa Blavatskyn suurista henkisistä mestareista, joilta hän kertomansa mukaan sai oppinsa, asui Venuksessa. Suomessa alan legendaarisista nimistä vaikkapa Aino Kassinen kertoi kohtaamisistaan avaruuden muukalaisten kanssa.
Ufosieppauksiin Suomessa ja maailmalla on aina liittynyt tietty kaksijakoisuus. Joillekin muukalaisten kohtaaminen on ollut kauhistuttavaa ja syvästi traumatisoivaa, toiset kokemus on taas ollut voimaannuttavaa ja kantava voima myöhemmässä elämässä. Joillekin sieppaus on ollut merkki siitä, että he ovat valittuja shamaaneja ja henkisiä johtajia, joiden tulee johdattaa ihmiskuntaa kohti parempaa. Muukalaisten kanssa on tietysti myös harrastettu seksiä ja jalostettu uutta kehittynyttä hybridirotua.
Kirjassa on ilmiötä yleisesti käsittelevien lukujen lisäksi myös artikkeleita joissa keskitytään tiettyyn ufoilmiöön. Erich von Däniken saa yhden artikkelin melkein kokonaan. Hän on ollut maailmalla ja Suomessa hyvin suosittu ja luettu ufoteoreetikko, joka on pyrkinyt arkeologisilla todisteilla vakuuttamaan, että avaruusoliot ovat historiassa käyneet maapallolla ja auttaneet ihmiskuntaa eteenpäin kehityksessä. Samassa artikkelissa käsitellään myös suomalaista kristillistä ufoperinnettä, joka on yllättävän laajaa. Tässä perinteessä Raamattu on nähty ufokontakteista kertovana kirjana.
Muita kirjassa käsiteltyjä kultteja ja suuntauksia, jotka vaatisivat omat postauksensa tullakseen kunnolla käsitellyiksi tässä blogissa, ovat esimerkiksi Urantia-kirja ja sen ympärille syntynyt liikehdintä, joka on suomessakin ollut suhteellisen laajaa. Mielenkiintoinen on luku Raëlilaisesta ufokultista, jossa sen perustaja on koonnut ympärilleen muiden kannattajien lisäksi suuren lauman viehättäviä naisia, joiden tehtävänä on tarjota kultin johtajalle seksuaalista nautintoa.
Ihmistieteellisesti kirjan vahvinta antia on varmaankin luku ufouskomusten naurettavuudesta, jossa pohditaan uskottavuuden ja naurunalaisuuden kriteereitä ja sosiaalista kontekstia. Kirjan ongelma on mielestäni kuitenkin, että se ei osaa päättää, minkä alan tutkimusta ja näkökulmaa se edustaa. Puhtaasti ihmistieteellisestä näkökulmasta ufoilmiöistä riittäisi varmasti valtavasti pohdittavaa ja kirjoitettavaa, mutta tässä kirjassa ilmiötä tarkastellaan mielestäni häiritsevästi joka välissä myös luonnontieteellisestä ja teknologisesta näkökulmasta. Esimerkiksi ufohavaintojen psykologiaa käsittelevä luku keskittyy hyvin kapeasti mekaanista havaintopsykologiaa ja ihmisen psykologisen havainnointimekanismin virhelähteitä. Loppuluvussa ihmistieteellinen näkökulma on melkeinpä sivuosassa – siinä pohditaan luonnontieteen pohjalta millaista vieras älyllinen elämä voisi olla ja käsitellään avaruusmatkailua teknologian näkökulmasta. Tämä on toisaalta alaa suomeksi ensimmäistä kertaa laajasti käsittelemään pyrkivälle kirjalle ymmärrettävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti