Carl Jung ja henkimaailma

Carl Jung on okkultisteille varmaankin ainakin historiallisesti tärkein psykologi. Niinpä olinkin innoissani, kun sain käsiini kirjasen hänen okkultismia käsitteleviä kirjoituksiaan, Psychology and the Occult. Kirja sisältää kirjoituksia vuodesta 1902 aina Jungin kuolinvuoteen 1960 asti.

Koko Jungin psykologinen teoria voidaan nähdä henkisyyden painotuksessaan okkultistisena. Niinpä kirjaan valittujen artikkeleiden valintakriteeri herättääkin hieman kummastusta; olin pettynyt, kun artikkelit oli valittu sen perusteella, että niissä käsiteltiin parapsykologisia ilmiöitä – spiritualismia, henkiä, selvänäköisyyttä ynnä muuta sellaista.

Ensimmäinen puoli kirjasta kuvaakin eriskummallisia, kuin kauhuromaanista repäistyltä kuulostavia ilmiöitä, kuten unessa puhumista, sivupersoonallisuuksia, automaattikirjoitusta ja henkien tapaamista. Kuvaukset ovat itsessään kirjallisuutena mielenkiintoista luettavaa, vaikka eivät tarjoakaan suuria psykologisia oivalluksia.

Alussa Jung pysytteli vielä hyvin perinteisessä tieteellisessä, naturalistisessa näkökulmassa ja selitysmallissa. Hän uskoi, että okkultistiset ilmiöt olivat selitettävissä materialistisella tieteellä ja perustuivat alitajuisiin ärsykkeisiin ja komplekseihin. Psykologiset selitykset ovat ainakin kirjan alkupuolella tylsempää luettavaa kuin kuvaukset yliluonnollisilta vaikuttavista ilmiöistä; uransa alussa Jung oli vielä kiinni perinteisessä freudilaisessa psykoanalyysissa, joka nykypäivänä vaikuttaa vanhanaikaiselta ja kehittymättömältä. En sano, että Jungin omaperäisempi myöhempi teoretisointi olisi enemmän oikeassa, mutta ainakin se oli omaperäisempää ja kiinnostavampaa.

Jung selitti uransa alkupuolla henget ja spiritismin alitajuisilla komplekseilla. Ne sijaitsivat ihmisen mielessä ja olivat osa hänen psyykettään, ne eivät siis olleet mitään todellisia ihmisen ulkopuolisia entiteettejä. Henkiä selittäessään Jung otti käyttöön myös kollektiivisen alitajunnan käsitteen. Kun yhteisö kokee merkittävän sosiaalisen, poliittisen tai uskonnollisen muutoksen vaikuttaa se kollektiiviseen alitajuntaan niin, että yhteisö voi ajautua psykoosin kaltaiseen tilaan. Henget voivat olla kollektiivisen alitajunnan kompleksien manifestoitumista yksilötasolla ihmisen todellisuussuhteen kriisiytyessä.

Myös kollektiivinen alitajunta vaatii samanlaista terapeuttista hoitoa kuin yksilön tiedostamaton. Sen ristiriidat täytyy tehdä tietoisiksi. Tätä tehtävää toteuttivat taide ja uskonto.

Jung selitti kuolleiden henget sillä, että kun ihminen poistuu keskuudestamme, alkaa hän vaikuttaa alitajunnassa.

Ikääntyessään ja oman vääjäämättömän kuolemansa lähestyessä Jung alkoi suhtautua eri tavalla todellisuuteen ja ihmisen olemukseen. Yksi kirjan loppupuolen artikkeleista käsittelee juurikin kuolemaa. Jung kiinnitti huomiota siihen, että ihmisen mieli sijaitsee fyysisessä, ajan myötä rappeutuvassa ja lopulta kuolevassa organismissa, vaikka hänen looginen ajattelunsa onkin abstraktia ja ajatonta. Rationalistiset mielipiteet muistuttavatkin tästä näkökulmasta neuroottisia komplekseja – elämä ei noudata logiikkaa ja ajattelu ja biologisen olennon kohtaama todellisuus joutuvat helposti ristiriitaan.

Vaikuttaa siltä, että ikääntyessään Jung alkoi pitää henkimaailmaa ja okkultistisia ilmiöitä hyvin todellisena. Kuolemaa käsittelevässä artikkelissa hän suoraan sanoo pitävänsä telepatiaa todellisena ilmiönä. Mieli oli yhteydessä johonkin henkiseen todellisuuteen ja näin ollen se ei rajoittunut aivoihin vaan oli ikuista.