Järki ja magia - Platon ja taikuus

Suhteeni länsimaisen filosofian merkittävimpänä hahmona pidettyyn Platoniin on aina ollut hyvin kaksijakoinen. Toisaalta hän oli järjen inhimillisyyden huipuksi kohottava idealisti, toisaalta taas totalitaristi ja dualisti, joka hengen ylivertaisuutta julistamalla vaikutti länsimaiseen pahan metafysiikkaan, joka näkee lihallisen alempiarvoisena ja pahana.

Platon ei lähtenyt ajattelustaan tyhjästä mielestä, tabula rasasta, vaan hän peri aikansa ja kulttuurinsa käsitteitä, arvostuksia ja uskomuksia. Hänen nimiinsä laitetuissa kirjoituksissa käsitellään myös paljon magiaa, joka tuon ajan maailmassa oli tunnustettu tosiasia.

Platon kuvailee teoksissaan filosofiset perusteet joiden mukaan magia toimii. Hänen kuvailemansa magia on lähinnä sympaattista magiaa, jossa samankaltaisiin asioihin vaikutetaan symboleita käyttämällä. Tällaisen magian toimivuus perustui Platonin mukaan jumalaisen voiman, rakkauden välitykseen. Rakkaus oli hänelle maailman antipatioiden ja sympatioiden harmonisoija – ei abstraktina voimana vaan persoonallisena jumalana. 

Platon vertaa tätä vaikutusta siihen, miten planeetat saattavat vaikuttaa tautien kehitykseen. Tässä tulee ilmi länsimaisen magian yksi keskeisimmistä periaatteista: kuten alhaalla, niin myös ylhäällä – mikro ja makrokosmoksen vastaavuus. Planeetat olivat tuon ajan ihmisille myös persoonallisia jumalia jotka vaikuttivat ihmisten elämään.

Rakkaus ei ollut Platonille yksi suurista jumalista, vaan kuolevaisten ja suurten ylhäisten jumalien välillä välittävä daimon. Tähän johtopäätökseen filosofi tuli dialektisella, logiikkaan perustuvalla päättelyllä: koska rakkaus tarvitsi ja halusi, se ei voinut olla kaikkivaltias jumala.

Rakkauden välittävä voima tapahtui erilaisilla merkeillä persoonien välisen emotionaalisen viestinnän ja musiikillisen resonanssin kaltaisesti. Rakkaus on sympatiaa ja antipatioita hallitseva voima, joka välittää vaikutuksia maailmassa, ja jota magiaa hallitseva voi käyttää hyväkseen.

Yksi aihe, jonka yhteydessä Platonin tuotannossa magia tulee esille, on lääketiede. Tuon ajan lääketieteeksi kutsuttu puoskarointi perustui ajatukseen ihmisessä vaikuttavien aineiden ja voimien tasapainolle. Näkemys oli sillä tavalla holistinen, että elämäntapojen ja ajattelun nähtiin olevan terveyden perusta. Kohtuullisuus oli tärkeää. Platon myös näki että sokraattinen dialoginen metodi voi parantaa ihmisen myös fyysisesti. Ihmisen terveys rinnastettiin musiikilliseen harmoniaan. Elämänvoima oli juuri rakkautta – sympatian ja antipatian kosmisia voimia, jotka liikuttavat maailmaa. Maailma on organismin kaltainen.

Vaikka Platon esitti, miten maailma toimii, poliittisessa filosofiassaan ja esityksessään ihannevaltionsa laista hän kehotti rankaisemaan sen käytöstä ankarasti. Vaikka noituus ja muu magian harjoittaminen perustui pääosin samoille periaatteille kuin perinteinen uskonto, piti hän magian uhkana valtiolle ja yhteiskuntajärjestykselle. Sen harjoittaminen tuhosi hurskauden ja kunnioituksen, jotka ovat perinteisen uskonnon tukipilareita. Myös salailu, joka liittyi okkultistisempaan magiaan, oli tuhoisaa yhteiskunnalle. Platonin mielestä noidat kylvivät epäsopua ja epäjärjestystä ja houkuttelivat jumalien vihan kaikkien, myös hyvien ihmisten päälle.