Rituaaleista ja Crowleyläisestä rituaalimagiasta

Suhteeni rituaaleihin on hyvin kompleksinen. Olen aina pitänyt kirkonmenoja piinaavana kidutuksena, jäykistyneenä patsasteluna, jonka merkitystä harvat enää miettivät kovinkaan syvällisesti; mielestäni tapakristityt ihmiset ovat pystyyn kuolleita muumioita, jotka ovat menettäneet kykynsä mitenkään pohtia tai kokea eri tasoilla elämän merkityksellisyyttä sitoessaan elämänsä käännekohdat rituaaleihin, joiden sisältö on heille merkityksetön.

Toisaalta zenissä on, varsinkin yhteisöllisissä harjoituksen muodoissa, rituaaleilla on tärkeä osa. Näin ainakin, jos itse meditaatio nähdään rituaalina. Tätähän se joidenkin määritelmien mukaan on. Zendolla ja retriiteillä harjoitettaessa mukana on jonkun verran muitakin rituaaleja. Niiden merkityksestä ja välttämättömyydessä on omissa zen-ympyröissäni keskusteltu jonkun verran.

Vaikka rituaalit tuntuisivat välillä pitkäveteisiltä ja merkityksettömiltä, voi niiden harras ja keskittynyt suorittaminen vahvistaa merkityksellisyyden tunnetta ja uskoa harjoitukseen. Zen-meditaatiossa voi myös yhden näkökulman mukaan nähdä tavoitteena nähdä sellaisen orientaation ja mielentilan tavoittelu, missä kaikki päivittäinen toiminta arjessa on osa harjoitusta. Zazen on esimerkki rituaalista, joka on enemmänkin harjoitus – jonka tavoitteena on ihmisen kehittyminen.

Olen nyt lukenut kokonaan Aleister Crowleyn koottuja suomeksi käännettyjä kirjoituksia sisältävän kirjan Uuden aikakauden profeetta. Kirjoitin jo Lain kirjasta, mikä sisältää Thelema-uskonnon perusteet. Loput kirjoituskokoelmasta sisältävät Lain kirjaa syventäviä kirjoituksia, sekä uskonnon rituaaleja kuvaavia tekstejä.

Crowleyn uskonto oli synkretistinen, se sisällytti itseensä elementtejä theravada-buddhalaisuudesta, vedalaisesta joogasta ja seremoniallisesta magiasta. Crowley korosti asenteensa tieteellisyyttä: heti alussa hän kehoittaa suhtautumaan rituaaleihin kuin tieteellisiin kokeisiin ja kirjoittamaan ”koeolosuhteet” ja niiden tulokset huolellisesti ylös. Hän myös sanoo, että jumalien, henkien, sfäärien ynnä muun yliluonnolliseksi koetun olemassaolo tai olemattomuus on epäolennaista. Tiettyjen asioiden suorittamisella vain on tiettyjä seurauksia.

Crowleyn mukaan harjoitusten suorittamisesta saatavat hyödyt ovat lähinnä mielen horisontin laajentaminen ja mielen hallinnan kasvattaminen. Ennen monimutkaisempia harjoituksia hän kuvailee yksinkertaisempia harjoituksia, kuten fyysisen selvännäköisyyden kehittäminen tarot-korttipakan avulla, erilaisten jooga-asanoiden muodostaminen ja hengityksen säätely.

Crowleyn kuvailemat harjoitukset ovat välillä hyvinkin ankaria. Alustavissa harjoituksissa hän neuvoo ajatuksien hallintaa mielikuvien harjoittamisen avulla ja oman fysiikan rajojen testaamista. Harjoittajan edistyessä kilvoittelu käy entistä ankarammaksi: hän esimerkiksi kehottaa välttämään jonkun yleisen sanan kuten ”ja” tai ”mutta” käyttämistä viikon ajan tai pidempään. Jos huomaa rikkoneensa harjoitusohjetta vastaan, on viillettävä itseään ranteeseen partaterällä. Samoin hän kehottaa toimimaan esimerkiksi fyysisten liikkeiden ja ajatusten harjoittamisen suhteen.

Crowleyn harjoitteiden pointti on minusta selkeä ja ymmärrettävä, jossain määrin jopa hyväksyttävä ainakin aluksi. Hän neuvoo, miten kehitetään mielenlujuutta ja keskittymiskykyä. Kurinalaisuudesta on monia henkisiä ja käytännöllisiä hyötyjä. Loput harjoitteet ovat kuitenkin mystisempiä, ja niiden pointtia on vaikeampi hyväksyä näin skeptikkona. Uuden ajan profeetassa kuvaillaan erilaisia henkien kutsumis- ja karkoittamisrituaaleja, okkultismissa yleisiä pentagrammirituaaleja, astraaliprojektiota ja lopuksi thelemiittien tärkeimpiä messuja. Nämä rituaalit ovat jossain määrin kiehtovia, mutta tuntuu vaikealta uskoa niiden tehoon ja merkitykseen. Ehkä rituaaleja pitäisi vain alkaa harjoittamaan, mutta se tuntuu vaikealta askeleelta otettavaksi.