Jumalan ja Saatanan luvut

Ilmestyskirja, eli Johanneksen ilmestys, on varmaankin okkultistisin raamatun kirjoista. Kirja on jo lähtökohdiltaan esoteerinen kuvatessaan Johanneksen ennenäkyjä. Lisäksi se on täynnä erilaista, monenlaisille tulkinnoille avointa symboliikkaa. Mielenkiintoista on, että kirjassa esiintyy paljon erilaista numeromystiikkaa toisin kuin muualla raamatussa.

Varmaan kuuluisin Ilmestyskirjassa esiintyvistä lukusymboleista on pedon luku 666. Kirjassa enkeli varoittaa kostosta kaikille, jotka kantavat tätä pedon lukua käsissään tai päässään.

Ilmestyskirjan on perinteisten tulkintojen mukaan oletettu kertovan joko historiallisesti ja vertauskuvallisesti kristittyjen vainoista kirkon alkuaikoina tai olevan oikea ja kirjaimellisempi profetia maailmanlopusta. Historiallisen tulkinnan mukaan pedon luvun on oletettu viittaavan keisari Neroon, mutta tämä ei käy yhteen hänen hepreankielisen nimensä kirjainten summaan, joka on 686.

Historian saatossa kristityt ovat pyrkineet leimaamaan vastustajiaan Antikristuksiksi laskemalla heidän nimiensä kirjainten summia. Katoliset tekivät näin Martti Lutherille, jonka latinankielisen nimen kirjaimet muodostivat pedon luvun. Tähän Lutherin kannattajat vastasivat huomauttamalla, että myös paavin tiarassa olevista roomalaisista numeroista muodostui pedon luku. Myöhempinä aikoina antikristukseksi on väitetty mm. Ronald Reagania, jonka nimen jokaisessa osassa oli kuusi kirjainta, sekä UPC-viivakoodin kehittäjä George Laureria. Viivakoodi onkin helppo yhdistää ilmestyskirjaan, jossa enkeli sanoo, ettei kenelläkään ole lupaa ostaa tai myydä mitään, ellei hänellä ole pedon merkkiä. Ilmestyskirjan tulkitsijat ovatkin usein nähneet viivakoodin antikristuksen merkkinä.

Yhden tulkinnan mukaan pedon luku viittaa yleisesti ihmiskuntaan. Tätä tukee heprealainen gematria, jonka mukaan sanasta anthropos muodostuu luku 666. Numero 6 symboloi myös kabbalassa yleisesti ihmistä. Jehovan todistajien mukaan 666 symboloi ihmiskunnan poliittista järjestelmää ja sen räikeää epätäydellisyyttä.

Toinen keskeinen luku ilmestyskirjassa on seitsemän. Kirjassa Johannes näkee teurastetun karitsan, jolla on seitsemän sarvea ja seitsemän silmää. Karitsa saa kirjakäärön, jossa on seitsemän sinettiä. Kun karitsa on avannut seitsemännen sinetin, se näkee seitsemän enkeliä joilla on seitsemän pasuunaa. Kun seitsemänteen pasuunaan puhalletaan Jumalan temppeli taivaassa aukeaa ja peto saapuu. Pedolla on, totta kai, seitsemän päätä. Myöhemmin seitsemän enkeliä vuodattaa seitsemästä vihan maljasta seitsemän vitsausta maan päälle. Seitsemän esiintyy myös muissa yhteyksissä Ilmestyskirjassa ja myös muualla Raamatussa.

Kabbalassa seitsemän edustaa jumalaa. Länsimaissa se on monille onnenluku. Jumalan loi Genesiksen mukaan maailman seitsemässä päivässä, ja viikkomme on jaettu seitsemään päivään.

Manly P. Hall näkee ilmestyskirjan linkkinä, joka on luotu yhdistämään kristinusko ja vielä vanhempi pakanoiden mystiikka. Varmasti on totta, että siinä esiintyvät esoteeriset symbolit eivät ole sen kirjoittajan itse luomia, vaan periytyivät tuon ajan kulttuurissa esiintyvistä myyteistä. Ilmestyskirja on muuten mystiikkaan ja esoteriaan kielteisesti suhtautuvassa kristinuskossa mielenkiintoinen alaviite, joka tarjoaa tulkitsijoilleen mielenkiintoisia haasteita ja innostaa valtavirran mielestä liian kirjaimellisia raamatuntulkintoja tekeviä kristittyjä vieläkin puhumaan tulevasta maailmanlopusta.