Ilmestyskirja, eli Johanneksen ilmestys, on varmaankin
okkultistisin raamatun kirjoista. Kirja on jo lähtökohdiltaan esoteerinen
kuvatessaan Johanneksen ennenäkyjä. Lisäksi se on täynnä erilaista,
monenlaisille tulkinnoille avointa symboliikkaa. Mielenkiintoista on, että
kirjassa esiintyy paljon erilaista numeromystiikkaa toisin kuin muualla
raamatussa.
Varmaan kuuluisin Ilmestyskirjassa esiintyvistä
lukusymboleista on pedon luku 666. Kirjassa enkeli varoittaa kostosta kaikille,
jotka kantavat tätä pedon lukua käsissään tai päässään.
Ilmestyskirjan on perinteisten tulkintojen mukaan oletettu
kertovan joko historiallisesti ja vertauskuvallisesti kristittyjen vainoista
kirkon alkuaikoina tai olevan oikea ja kirjaimellisempi profetia
maailmanlopusta. Historiallisen tulkinnan mukaan pedon luvun on oletettu
viittaavan keisari Neroon, mutta tämä ei käy yhteen hänen hepreankielisen
nimensä kirjainten summaan, joka on 686.
Historian saatossa kristityt ovat pyrkineet leimaamaan
vastustajiaan Antikristuksiksi laskemalla heidän nimiensä kirjainten summia.
Katoliset tekivät näin Martti Lutherille, jonka latinankielisen nimen kirjaimet
muodostivat pedon luvun. Tähän Lutherin kannattajat vastasivat huomauttamalla,
että myös paavin tiarassa olevista roomalaisista numeroista muodostui pedon
luku. Myöhempinä aikoina antikristukseksi on väitetty mm. Ronald Reagania,
jonka nimen jokaisessa osassa oli kuusi kirjainta, sekä UPC-viivakoodin
kehittäjä George Laureria. Viivakoodi onkin helppo yhdistää ilmestyskirjaan,
jossa enkeli sanoo, ettei kenelläkään ole lupaa ostaa tai myydä mitään, ellei
hänellä ole pedon merkkiä. Ilmestyskirjan tulkitsijat ovatkin usein nähneet
viivakoodin antikristuksen merkkinä.
Yhden tulkinnan mukaan pedon luku viittaa yleisesti
ihmiskuntaan. Tätä tukee heprealainen gematria, jonka mukaan sanasta anthropos
muodostuu luku 666. Numero 6 symboloi myös kabbalassa yleisesti ihmistä.
Jehovan todistajien mukaan 666 symboloi ihmiskunnan poliittista järjestelmää ja
sen räikeää epätäydellisyyttä.
Toinen keskeinen luku ilmestyskirjassa on seitsemän. Kirjassa
Johannes näkee teurastetun karitsan, jolla on seitsemän sarvea ja seitsemän
silmää. Karitsa saa kirjakäärön, jossa on seitsemän sinettiä. Kun karitsa on
avannut seitsemännen sinetin, se näkee seitsemän enkeliä joilla on seitsemän
pasuunaa. Kun seitsemänteen pasuunaan puhalletaan Jumalan temppeli taivaassa
aukeaa ja peto saapuu. Pedolla on, totta kai, seitsemän päätä. Myöhemmin
seitsemän enkeliä vuodattaa seitsemästä vihan maljasta seitsemän vitsausta maan
päälle. Seitsemän esiintyy myös muissa yhteyksissä Ilmestyskirjassa ja myös
muualla Raamatussa.
Kabbalassa seitsemän edustaa jumalaa. Länsimaissa se on
monille onnenluku. Jumalan loi Genesiksen mukaan maailman seitsemässä päivässä,
ja viikkomme on jaettu seitsemään päivään.
Manly P. Hall näkee ilmestyskirjan linkkinä, joka on luotu
yhdistämään kristinusko ja vielä vanhempi pakanoiden mystiikka. Varmasti on
totta, että siinä esiintyvät esoteeriset symbolit eivät ole sen kirjoittajan
itse luomia, vaan periytyivät tuon ajan kulttuurissa esiintyvistä myyteistä.
Ilmestyskirja on muuten mystiikkaan ja esoteriaan kielteisesti suhtautuvassa
kristinuskossa mielenkiintoinen alaviite, joka tarjoaa tulkitsijoilleen
mielenkiintoisia haasteita ja innostaa valtavirran mielestä liian
kirjaimellisia raamatuntulkintoja tekeviä kristittyjä vieläkin puhumaan
tulevasta maailmanlopusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti