Muhammed - uudestisyntynyt Kristus?

Islamin vastustamisella on pitkät perinteet Euroopassa. Tällä on ymmärrettävät historialliset syynsä, ovathan eurooppalainen kristinusko ja islam taistelleet pitkään samoista alueista. Niillä on yhteisiä pyhiä paikkoja Lähi-Idässä ja välillä laajentumishaluinen islamilainen maailma on ulottanut valloituksensa Euroopan mantereelle saakka. Nykyisin asia on tunnetusti pinnalla islamilaisen terrorismin muodostaessa monien mielestä suurimman uhan länsimaiden turvallisuudelle. Islamofobia on uuden eurooppalaisen oikeiston merkittävin uhkakuva ja olemassaolon oikeutus; maahanmuutto islamilaisista maista nähdään uhkana oikealle – valkoiselle ja kristitylle – eurooppalaisuudelle.

Manly P. Hall on Secret Teachings of all Ages-kirjassaan omistanut yhden luvun kokonaan islaminuskon käsittelylle. Ennen kuin luin kyseisen luvun oletin, että Hall käsittelisi siinä islamin mystisiä haaroja, kuten sufilaisuutta, tai islamiin liittyvää symboliikkaa, kuten hän on tehnyt kristinuskoa käsittelevissä luvuissa.

Hall ei kuitenkaan islamia esitellessään poikkea uskonnon valtavirran pääpiirteitten esittelystä. Vielä tätäkin yllättävämpää on, että Hall näkee muhamettilaisuuden positiivisessa valossa ja omistautuu puolustamaan uskontoa sitä kohtaan yleisesti esitettyjä ennakkoluuloisia väitteitä vastaan.

Hall näkee Muhammedin olleen, vastoin ennakkoluuloja, jopa esimerkillisen hyveellinen persoona. Hän oli vaatimaton, ahkera ja kultivoitunut. Hän eli kuin tavalliset ihmiset, hyväksyi nöyränä jumalan tahdon, eikä ylpeillyt sotilaallisten voittojensa tuomalla kunnialla. Profeetta huolsi itse vaatteensa, vihasi valehtelua eniten maailmassa ja istui usein aterialla palvelijoidensa kanssa ja kuolinvuoteellaan vapautti kaikki orjansa.

Nykyisin islamofobien yleinen syyte islamin profeettaa vastaan on, että hän oli pedofiili, jolla oli haaremi. Hall kuitenkin korostaa, että tiedot Muhammedin puheista hänen elämänsä aikana eivät tue väitteitä hänen naisvihamielisyydestään. Hän myös korostaa, että islamin perustajan haaremi oli pieni verrattuna raamatun viisaiden kuninkaiden Daavidin ja Salomonin vastaaviin.

Hall puolusti Muhammedia, koska hänen mielestään hänen oppinsa ilmensi ikiaikaista oppia, mysteerejä jotka olivat kaikkien suurien filosofisten, uskonnollisten ja eettisten järjestelmien takana. Hän näki, että profeetan on jollain tavalla täytynyt olla yhteydessä ikiaikaisten mysteerien opettajien kanssa, joko fyysisessä maailmassa tai näkymättömässä todellisuudessa.

Hall vetää yhteen hänelle tärkeiden oppisuuntien yhtenäisyyttä viittaamalla vanhaan taruun Feeniks-linnusta, joka nousee siivilleen uudestaan aina kuuden sadan vuoden välein. Ensimmäisenä, kuusisataa vuotta ennen Kristusta oli Pythagoras salaisine oppeineen. Kuusisataa vuotta Jeesuksen jälkeen tuli Muhammed. Tämän jälkeen tulleet ”profeetat” ovatkin hieman kyseenalaisia: Hall rinnastaa Tsingis Khanin ja Napoleonin suuriin henkisiin opettajiin. Tämä tuntuu väkinäiseltä keinolta tukea argumenttia joka perustuu vanhaan taruun.

Hallin kirjassa häiritsee se, että hän jatkuvasti vetoaa yhteiseen oppiin, joka on lähes kaikkien hänen esittelemiensä oppisuuntien ja koulukuntien taustalla, mutta ei missään vaiheessa tarkemmin kerro, mikä tämä oppi on. Hall vetää usein satunnaisilta tuntuvia yhtäläisyyksiä asioiden välille, mutta ei kokoa yhteen, mikä on se yhteinen muinainen oppi, joka salaseurojen kautta on välittynyt nykymaailmaan asti.

On kunniaksi Hallille, että hän puolusti islamia ennakkoluuloja vastaan. Mielestäni tuon uskonnon ja kulttuurin suurimmat saavutukset ovat niitä, mitä Hall käsittelee vain lyhyesti. Euroopan eläessä pimeintä keskiaikaa islamilainen kulttuuri kukoisti, ja heidän tieteensä tuotti monia keksintöjä, jotka olivat edellä aikaansa ja eurooppalaista kulttuuria. Islamin henkisestä annista en ole niin vakuuttunut. Kristinuskon tavoin se on tuottanut joitain vakuuttavia ajattelijoita ja mystikoita, mutta myös paljon sotaa ja terroria.