Okkultismia oikealla ja vasemmalla

Naantalilainen Pekka Siitoin (1944-2003) oli valtakunnanjohtajana itseään kutsuva Suomen tunnetuin uusnatsi. Siitoimen vähemmän tunnettu puoli oli hänen uransa okkultismin harjoittajana. Ennen kääntymistään avoimeen natsismiin hän oli selvännäkijä Aino Kassisen, jolta useat maamme tärkeimmät poliitikot ja liikemiehet kävivät hakemassa neuvoja, oppilaana. Vielä 70-luvun alussa Kassinen sanoi Siitoimen olleen yksi hänen lahjakkaimmista oppilaistaan. Myöhemmin heidän välinsä kylmenivät Siitoimen siirtyessä poliittisesti rasistiseen äärioikeistoon ja okkultismissa satanismiin ja mustaan magiaan.

Monien mielestä Siitoin oli eräänlainen performanssitaiteilija, jolle tärkeintä oli huomion kerääminen ja provosoiminen. Jo elinaikanaan hän rakensi itsestään myyttiä, sanoen esimerkiksi vanhempiensa olleen venäläinen prostituoitu ja saksalainen upseeri, toisin kuin virallisissa asiakirjoissa väitetään. Voi jopa epäillä, että Siitoin valitsi aatteekseen natsismin vain ollakseen räikeä ja äärimmäinen. Itse hän sanoi olevansa väkivallaton uusnatsi ja ihailevansa Israelia se etnisen politiikan takia.

Löysin antikvariaatista Siitoimen vuonna 1975 salanimellä Peter Siitoin julkaiseman kirjasen Työväenluokan tulevaisuus. Kirja antaa mielenkiintoisen ensikäden kuvan Siitoimen propagandan tyylistä, mikä ei vain toisten kuvauksia valtakunnanjohtajan politiikasta lukemalla välity.

Siitoin ei ollut tyhmä. Hän osasi esittää äärimmäiset aatteensa tavalla, joka sai ne näyttämään jollain tapaa loogisilta ja perustelluilta. Osa strategiaa oli työväenluokasta puhuminen. Kirjan kannessa sen nimi on kirjoitettu punaisella fontilla ja kansikuvassa on punalippuja; tietämätön työväenkirjallisuutta etsivä voisi erehtyä tarttumaan kirjaan.

Hengentieteellinen ja okkultistinen näkökulma oli kiinteä osa Siitoimen poliittista näkemystä. Hänelle työväenluokkaa ei määrittänyt taloudellinen ja sosiaalinen luokka-asema, vaan se oli eräänlainen rotu, arjalaisuuden vastakohta. Sen, kuka kuului työväenluokkaan ja kuka oli arjalainen, Siitoin määritti omilla okkultistisilla voimillaan – hän käytti selvännäkijän kykyjään usein poliittisena argumenttina. Työväenluokkaan hänen mukaansa kuuluivat esimerkiksi Urho Kekkonen, Kalevi Sorsa ja Johannes Virolainen. Kehittyneitä arjalaisia taas olivat muiden muassa Ahti Karjalainen, Raimo Ilaskivi ja Ele Alenius.

Salatieteilijät ja maagikot ovat useimmiten poliittisesti kansallismielisiä tai oikeistolaisia. He tukeutuvat maailmanselityksessään mytologiaan ja keksittyyn historiaan, joille ei äärirationaalisessa ja edistyksellisessä vasemmistolaisuudessa ole tilaa.

Asia, joka minua monissa klassisissakin esoteerisissa ja okkultistisissa ajattelijoissa ärsyttää on, että heidän maailmansa jakautuu usein rotuihin ja hyviin ja pahoihin ihmisiin. Esimerkiksi Blavatskyn opeissa rotuteoriat ovat tärkeässä osassa. Niihin kuului myös Atlantis-myytti, josta Pekka Siitoimenkin tiedetään puhuneen.

Suomalaiset okkultistipoliitikot ovat usein turvautuneet Kalevalaan kansan myyttisiä juuria etsiessään. Toki on myös tunnettuja vasemmistolaisia hengentieteiljöitä, kuten Yrjö Kallinen. Ehkä kansallismielisyys ja ajatus ihmisryhmien hierarkiasta kuuluu jollain tavalla kiinteästi okkultismiin, ollen jonkinlainen laajennus salaseurojen eksklusiivisuudesta ja ajatuksesta valittujen yhteisöstä. Vasemmistolaisena toki toivon, ettei näin ole.