Henkinen alkemia

Okkultismissa minua kiehtoo eniten mahdollisuus henkiseen kehitykseen ja itsen muuttamiseen.  Kohtaamistani salatieteiden ja esoterian alalajeista henkinen alkemia pyrkii selvimmin suoraan tähän henkisen transformaation tavoitteeseen.  Alkemia oli keskiajalla kukoistanut nykyisen kemian tiedettä edeltänyt salatiede, joka pyrki aineen ominaisuuksien muuttamiseen perustaen mytologisiin käsityksiin materian ominaisuuksista.  Henkinen alkemia taas on ihmisen muuttamista vapauttamalla hänet henkisistä rasitteista, kuten peloista, sisäisistä haavoista, menetyksistä, henkilökohtaisista uskomuksista ja itseinhosta tai itsetuhoisista ajatuksista.

Henkinen alkemia käyttää hermetisteiltä periytyvää transmutaation kaavaa soveltaen sitä psyykkiseen muutosprosessiin.  Prosessi perustuu ajatukseen Solve et coagul, liuota ja jähmennä. Tarkoituksena on ensin avata psyyke muutokselle poistamalla egon hallitsevuus ja nöyrtymällä poistaa esteet henkiselle kehitykselle. Kun ihminen kykenee avoimesti ja rehellisesti kohtaamaan itsensä, seuraava kohta prosessissa on liuottaminen, eli epärationaalisten ja henkistä kehitystä haittaavien piirteiden häivyttäminen psyykestä. Sen jälkeen ihminen voi vahvistaa positiivisia puoliaan ja yhdistyä eheäksi ja voimaatuneeksi kokonaisuudeksi.

Henkisen alkemian harjoittamiseen on erilaisia harjoitteita, joilla prosessia voi edistää.  Harjoituksena voi toimia vaikkapa omien mielihalujen tunnistaminen ja anteeksiantaminen.

Internetissä törmäsin harjoitukseen, jossa mielikuvissa opetellaan antamaan anteeksi ihmisille, joita kohtaan tuntee kaunaa.  Itse en tunne ongelmakseni niinkään yksittäisiä henkilöitä kohtaan tunnettua kaunaa, vaan kaunan yleisesti yhteiskuntaa ja itseäni kohtaan. Olen tehnyt tekoja, joita häpeän syvästi ja joiden taakkaa kannan vielä vuosienkin jälkeen. Kuitenkin tiedän, että minun pitäisi antaa itselleni anteeksi ja lakata häpeämästä. Suurimman osan noista teoistani olen tehnyt henkisesti epävakaassa tilassa.  Olen ollut kaksi kertaa psykiatrisella osastolla hoidossa psykoosin takia ja ollut vuosia psykoottistasoisen masennuksen kourissa.

En ole tappanut tai tehnyt henkistä väkivaltaa kenellekään. Ollessani sekaisin lähinnä häiriköin ihmisiä ja aiheutin jonkin verran tuhoa muiden fyysiselle omaisuudelle.  Silti minun on vaikea hyväksyä noita tekoja osaksi historiaani. 

Ehkä vaikeudet oman itseni kanssa ovat heijastusta laajemmasta yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta neuroosista. Meitä hallitsee häpeän kulttuuri. "Kyllä mies kivun kestää, mutta ei häpeää."  Erittäin huono lähtökohta häpeän käsittelemiseen, mutta tuolla tavalla hyvin monet vielä ajattelevat.

Koko yhteiskunta ja kulttuurimme tarvitsee henkistä alkemiaa.