perjantai 28. syyskuuta 2018

Naturalistinen okkultismi - kaapuja ja tiedettä


Ryhtyessäni tutustumaan okkultismiin aikomuksenani on alusta alkaen ollut myös jossain vaiheessa oikeasti harjoittaa,  eikä vain opiskella ja tutustua asioihin. Okkultismi – niin, sehän tuo kaikille ensimmäisenä mieleen rituaalit, joissa kaapuihin pukeutuneina kynttilänvalossa lausutaan lattiaan piirretyn pentagrammin päällä loitsuja kuolleilla kielillä henkien manaamiseksi. Jotain sellaista aiomme vielä ystäväni, mentorini ja mesenaattini T:n kanssa tehdä. Näin alussa näen kuitenkin tärkeimmäksi opiskella asioiden teoreettisempaa puolta.

Rituaalit ja magia viehättävät eksoottisuudellaan, mutta skeptikkona minun on aina ollut vaikeaa uskoa niiden toimivuuteen. Perinteinen okkultismi on toimiakseen vedonnut sellaisiin voimiin ja todellisuuden ominaisuuksiin, joiden olemassaoloa luonnontiede ei tue. Olen toki pohtinut, onko henki jollain tavalla osa kaikkea olevaista, mutta perinteisesti käsitetyn henkimaailman olemassaoloon en usko. (T on tämän maailman olemassaolosta vakuuttunut ja on luvannut vielä näyttää minulle todisteet sen puolesta..)

Vasta lyhyen aikaa kestäneiden okkultismin opiskeluideni aikana minulle on kuitenkin selvinnyt, että kaikki magian harjoittaminen ei vaadi uskoa yliluonnolliseen. Kyseessä ei ole edes kovin merkityksetön suuntaus, vaan itse asiassa tieteellisen illuminismin periaatteet hahmotteli jo 1900-luvun alussa vuosisadan varmaankin huomattavin salatieteilijä Aleister Crowley.

Naturalistisessa okkultismissa magian teoria, harjoitus ja tulokset selitetään luonnollisilla ilmiöillä vetoamatta yliluonnollisiin voimiin. Avaimena toimii fenomenologinen menetelmä, jossa hieman solipsistisesti lähestytään kaikkia ihmisen kohtaamia ilmiöitä subjektiivisina kokemuksina – kokijan mieli luo maailman ja se mitä ihminen kokee, kertoo eniten hänestä itsestään. Rituaaleissa ja eri harjoituksissa koetut ilmiöt selitetään psykologisilla ja neurologisilla tekijöillä, ja magian harjoittaminen nähdään ennen kaikkea tapana muuttaa omaa mieltä ja tapaa kokea maailma.

Nimimerkki IAO131:n kirjassa Naturalistic Occultism, an Introduction to Scientific Illuminism hahmotellaan naturalistisia suhtautumistapoja erilaisiin okkultismin muotoihin. Astrologian ja esimerkiksi Tarot-korttien symbolijärjestelmät hän näkee tapana järjestää ja hallita kosmoksen kokemista, mutta loppujen lopuksi ne ovat tapa manipuloida omaa kokemusta. Näihin symbolijärjestelmiin perustuvat ennustamisjärjestelmät hän näkee subjektiivisesti potentiaalisesti hyvinkin arvokkaina; ne tuovat merkitystä ihmisten elämään ja voivat auttaa päättämättömyydestä eroon pääsemisessä.

IAO131 näkee magian koetun toimivuuden perustuvan vahvistusharhoihin ja plasebo-efekteihin. Kun ihmiset ovat tehneet jonkin rituaalin, jonka voimaan he uskovat, näkevät he sen jälkeen kokemansa myönteiset tapahtumat magian aikaansaannoksina. Kirjassa käsitellään myös synkronisiteetin käsitettä, jossa asioilla koetaan olevan jokin maaginen yhteys, vaikka ne eivät mitenkään olekaan voineet aiheuttaa toisiaan.

Kaikesta skeptisismistään huolimatta nimimerkki näkee okkultismin harjoittamisen tienä henkiseen kehitykseen. Sen avulla voidaan saavuttaa tietoisuus kaikkien asioiden yhteydestä ja uudelleenjärjestää mieli purkamalla vanhoja ehdollistumia ja rakentamalla uusia. Magian avulla tiedostamattomasta voidaan tehdä tiedostettua – tavoite, johon myös psykoanalyysi pyrkii. Crowleylainen illuminismi pyrkii myös zenin ja joogan harjoittajien saavuttamiin tajunnantiloihin, samadhiin, missä subjekti ja objekti yhtyvät.

Kirjassa esitellään myös harjoituksia, joissa esimerkiksi astraaliprojektoidaan, nähdään selkounia ja tavoitellaan yhdentynyttä tietoisuutta. Kuvattu metodi teorioineen ja harjoituksineen tuo minulle hyvin paljon mieleen tiibetinbuddhalaisuuden, jossa meditaatioissa hyvin usein visualisoidaan erilaisia buddhia tai muita entiteettejä tavoitteena niiden symbolisen voiman avulla vahvistaa toivottuja puolia, esimerkiksi myötätuntoa, harjoittajassa. Tutustuin tiibetinbuddhalaiseen harjoitukseen jonkin aikaa ennen kuin löysin soto zenistä minulle sopivimman harjoituksen. Zenmeditaatio vaikuttaa tajuntaan kokonaisvaltaisemmin ja määrittelemättömämmin. Olen kuitenkin kuitenkin vakuuttunut myös tiibetinbuddhalaisten meditaatioharjoitusten voimasta kokemukseen, enkä näe syytä, mikseivät myös tieteellisen illuminismin harjoitukset voisi vaikuttaa vahvasti tajuntaan. Minulle ne tarjonnevat skeptiselle mielelleni sopivan lähestymiskulman okkultismin harjoittamiseen. Kaavusta voisi joka tapauksessa olla apua oikeaan tunnelmaan virittäytymisessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti