Ryhtyessäni tutustumaan okkultismiin aikomuksenani on alusta
alkaen ollut myös jossain vaiheessa oikeasti harjoittaa, eikä vain
opiskella ja tutustua asioihin. Okkultismi – niin, sehän tuo kaikille ensimmäisenä
mieleen rituaalit, joissa kaapuihin pukeutuneina kynttilänvalossa lausutaan
lattiaan piirretyn pentagrammin päällä loitsuja kuolleilla kielillä henkien
manaamiseksi. Jotain sellaista aiomme vielä ystäväni, mentorini ja mesenaattini
T:n kanssa tehdä. Näin alussa näen kuitenkin tärkeimmäksi opiskella asioiden
teoreettisempaa puolta.
Rituaalit ja magia viehättävät eksoottisuudellaan, mutta
skeptikkona minun on aina ollut vaikeaa uskoa niiden toimivuuteen. Perinteinen
okkultismi on toimiakseen vedonnut sellaisiin voimiin ja todellisuuden
ominaisuuksiin, joiden olemassaoloa luonnontiede ei tue. Olen toki pohtinut,
onko henki jollain tavalla osa kaikkea olevaista, mutta perinteisesti käsitetyn
henkimaailman olemassaoloon en usko.
(T on tämän maailman olemassaolosta vakuuttunut ja on luvannut vielä näyttää
minulle todisteet sen puolesta..)
Vasta lyhyen aikaa kestäneiden okkultismin opiskeluideni
aikana minulle on kuitenkin selvinnyt, että kaikki magian harjoittaminen ei
vaadi uskoa yliluonnolliseen. Kyseessä ei ole edes kovin merkityksetön
suuntaus, vaan itse asiassa tieteellisen
illuminismin periaatteet hahmotteli jo 1900-luvun alussa vuosisadan
varmaankin huomattavin salatieteilijä Aleister Crowley.
Naturalistisessa okkultismissa magian teoria, harjoitus ja
tulokset selitetään luonnollisilla ilmiöillä vetoamatta yliluonnollisiin
voimiin. Avaimena toimii fenomenologinen menetelmä, jossa hieman
solipsistisesti lähestytään kaikkia ihmisen kohtaamia ilmiöitä subjektiivisina
kokemuksina – kokijan mieli luo maailman ja se mitä ihminen kokee, kertoo
eniten hänestä itsestään. Rituaaleissa ja eri harjoituksissa koetut ilmiöt
selitetään psykologisilla ja neurologisilla tekijöillä, ja magian
harjoittaminen nähdään ennen kaikkea tapana muuttaa omaa mieltä ja tapaa kokea
maailma.
Nimimerkki IAO131:n kirjassa Naturalistic Occultism, an
Introduction to Scientific Illuminism hahmotellaan naturalistisia suhtautumistapoja
erilaisiin okkultismin muotoihin. Astrologian ja esimerkiksi Tarot-korttien
symbolijärjestelmät hän näkee tapana järjestää ja hallita kosmoksen kokemista,
mutta loppujen lopuksi ne ovat tapa manipuloida omaa kokemusta. Näihin
symbolijärjestelmiin perustuvat ennustamisjärjestelmät hän näkee
subjektiivisesti potentiaalisesti hyvinkin arvokkaina; ne tuovat merkitystä
ihmisten elämään ja voivat auttaa päättämättömyydestä eroon pääsemisessä.
IAO131 näkee magian koetun toimivuuden perustuvan
vahvistusharhoihin ja plasebo-efekteihin. Kun ihmiset ovat tehneet jonkin
rituaalin, jonka voimaan he uskovat, näkevät he sen jälkeen kokemansa myönteiset
tapahtumat magian aikaansaannoksina. Kirjassa käsitellään myös synkronisiteetin
käsitettä, jossa asioilla koetaan olevan jokin maaginen yhteys, vaikka ne eivät
mitenkään olekaan voineet aiheuttaa toisiaan.
Kaikesta skeptisismistään huolimatta nimimerkki näkee
okkultismin harjoittamisen tienä henkiseen kehitykseen. Sen avulla voidaan
saavuttaa tietoisuus kaikkien asioiden yhteydestä ja uudelleenjärjestää mieli
purkamalla vanhoja ehdollistumia ja rakentamalla uusia. Magian avulla
tiedostamattomasta voidaan tehdä tiedostettua – tavoite, johon myös
psykoanalyysi pyrkii. Crowleylainen illuminismi pyrkii myös zenin ja joogan
harjoittajien saavuttamiin tajunnantiloihin, samadhiin, missä subjekti ja
objekti yhtyvät.
Kirjassa esitellään myös harjoituksia, joissa esimerkiksi
astraaliprojektoidaan, nähdään selkounia ja tavoitellaan yhdentynyttä
tietoisuutta. Kuvattu metodi teorioineen ja harjoituksineen tuo minulle hyvin
paljon mieleen tiibetinbuddhalaisuuden, jossa meditaatioissa hyvin usein
visualisoidaan erilaisia buddhia tai muita entiteettejä tavoitteena niiden
symbolisen voiman avulla vahvistaa toivottuja puolia, esimerkiksi myötätuntoa,
harjoittajassa. Tutustuin tiibetinbuddhalaiseen harjoitukseen jonkin aikaa ennen
kuin löysin soto zenistä minulle sopivimman harjoituksen. Zenmeditaatio
vaikuttaa tajuntaan kokonaisvaltaisemmin ja määrittelemättömämmin. Olen
kuitenkin kuitenkin vakuuttunut myös tiibetinbuddhalaisten
meditaatioharjoitusten voimasta kokemukseen, enkä näe syytä, mikseivät myös
tieteellisen illuminismin harjoitukset voisi vaikuttaa vahvasti tajuntaan.
Minulle ne tarjonnevat skeptiselle mielelleni sopivan lähestymiskulman
okkultismin harjoittamiseen. Kaavusta voisi joka tapauksessa olla apua oikeaan
tunnelmaan virittäytymisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti