”Miksi et opiskele okkultismia?” uteli ystäväni T minulta
usein saunailloissamme. Olemme molemmat opiskelleet yliopistolla
valtiotieteitä, minkä jälkeen tiedonjanomme ja uteliaisuutemme on vienyt meitä
eri suuntiin: minut perehtymään maailmankirjallisuuteen ja
zen-buddhalaisuuteen, ystäväni haaroittuneemmalle polulle rajatiedon,
okkultismin ja erilaisten esoteeristen perinteiden pariin.
Olen aina pitänyt itseäni jonkinlaisena rationaalisena skeptikkona.
Minua on kuitenkin pitkään kiehtonut kaikki outo ja normista poikkeava. Pidän
kirjallisuudesta ja elokuvista jotka kertovat joukkoon sopeutumattomista,
yhteiskunnan marginaaleissa elävistä ihmisistä. Tämän takia olen myös
tutustunut erilaisten hämärien profeettojen kuten kulttijohtajien, natsien ja
salatieteilijöiden elämiin ja oppeihin.
Kannatan tietoteoreettista naturalismia: minusta luonnossa
esiintyvät ilmiöt on parasta selittää luontoon pohjautuvilla syillä. En
kuitenkaan usko, että luonnontieteillä on hallussaan lopullista totuutta
todellisuuden luonteesta. Tämänhän parhaat heistä myöntävät itsekin; vaikkapa
kvanttifysiikkaan ja kosmologiaan sisältyy paljon ilmiöitä, joihin tieteellä ei
– ainakaan vielä – ole selitystä, tai joihin tarjotaan useita kilpailevia
selitysmalleja.
***
Olen aina ollut utelias, annetut totuudet haastava etsijä.
Monille ihmisille - varmaankin useimmille – koulutus näyttäytyy hyödykkeenä,
jota hankitaan pätevyyksien saamiseksi, välinearvon takia. Minä taasen olen
opiskellut aina (varmaankin monien mielestä naiivista) halusta ymmärtää maailmaa,
löytääkseni uusia ihmeitä kummasteltavaksi.
Kirjassaan Homo Deus israelilainen historioitsija Yuval Noah
Harari kiteyttää hyvin uskonnon ja henkisyyden eron. Uskonto tarjoaa valmiita
vastauksia, henkisyys taas on etsimistä. Yliopisto-opinnotkin voivat olla spiritual journey, henkinen matka, jos
niistä etsii vastauksia tärkeisiin elämää koskeviin kysymyksiin, eikä vain
tavoittele tutkintoa jolla saa hyväpalkkaisen työn.
Henkisenä etsijänä zen, jota olen harjoittanut vuodesta 2009
saakka, on edustanut minulle kehittyneintä harjoitusta oman mielen ja maailman
tutkimiseen. Zen on mystinen traditio, jossa totuudet olemassaolosta on
koettava itse todeksi omalla intuitiolla. Zen menee sinne, missä tieteellä ei
ole kovin vahvaa jalansijaa – Ihmisen henkilökohtaiseen kokemukseen, sen
lainalaisuuksiin ja kehittämiseen. Nykyajan tietoisuutta tutkivat tiedemiehet
näkevät tuhansia vuosia sitten eläneet kontemplatiivisten traditioiden gurut
auktoriteetteina, joiden opetuksia ja meditaatiomenetelmiä he käyttävät modernin
tieteen kehittämiseen.
***
Ystäväni T on kuitenkin – varmaankin - ollut oikeassa. Minun ei pitäisi rajoittaa itseäni vain
yhteen, vielä melko tarkkaan rajattuun perinteeseen ja harjoitukseen. Seinän
tuijottaminen tuntikausia päivässä lootusasennossa ja metafyysisestä
tyhjyydestä kertovien opetusten lukeminen on omalla tavallaan rauhoittavaa ja
auvoista, mutta on melkein kymmenen vuoden jälkeen käynyt yksitoikkoiseksi.
Kaipaan spirituaaliseen palettiini lisää värejä.
Tämän blogin ajatuksena on kertoa tutkimusmatkastani
erilaisten esoteeristen oppien maailmaan. Aion tutustua opettajiin, joilla oli
mielestään hallussa tieto maailmankaikkeuden todellisesta luonteesta.
Näkijöihin, jotka kertoivat ilmestyksistään vain valituille. Aion pitää silmäni
ja mieleni auki, yrittää ymmärtää oudoimmiltakin tuntuvien näkemysten mielen.
Luultavasti esitystapani keskittyy enimmälti siihen, miten itse näen erilaisten
oppisuuntien väitteet ja ajatukset, ei niiden näennäisen objektiiviseen
esittelemiseen.
***
Max Weber on kuvannut yhteiskuntien modernisoitumista ja sen
vaikutusta kulttuuriin käsitteellä lumouksen
haihtuminen. Mystiikka on menettänyt arvonsa ja maallistunut yhteiskunta
suuntautuu kohti rationaalisiksi koettuja tavoitteita.
En kaipaa takaisin taikauskon ja noitavainojen aikoja.
Mielestäni maallistuessaan ihminen on kuitenkin menettänyt jotain oleellista elämänkokemuksestaan.
Emme ole vain tuottavia ja kuluttavia tehotuotantoihmisiä. Eikä kukaan oikeasti
todella tiedä, mitä elämä on ja missä piilee maailmankaikkeuden mieli. Ei
varmaankaan ole turhaa etsiä vastauksia kirjoista, jotka kirjastoissa usein on
työnnetty halveksittuun ”rajatiedon” kaatoluokkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti