keskiviikko 14. lokakuuta 2020

L. Ron Hubbard ja dianetiikka

 L. Ron Hubbard (1911-1986) onnistui siinä, mistä monet nojatuolifilosofit ja harrastelijakirjoittajat haaveilevat: spekulatiivisilla, näennäisesti tieteelliseen muotoon puetuilla kirjoituksillaan hän perusti oman uskonnollisen liikkeen ja tuli miljonääriksi ja palvotuksi seuraajiensa keskuudessa. Tämä oli melkoinen suoritus mieheltä, joka aloitti uransa opiskeltuaan yliopistossa matematiikkaa kirjoittamalla science fiction novelleja kioskilehtiin.

Hubbardin perustama uskonto on skientologia. Se on tullut tunnetuksi amerikkalaisista julkkisjäsenistään ja kohuotsikoista jotka kertovat kiristyksestä, veronkierrosta ja muista väärinkäytöksistä.

Skientologia lähti liikkeelle dianetiikasta, Hubbardin kehittämästä terapiamenetelmästä. Dianetiikka ei lupaa parantaa ainoastaan henkisiä ongelmia, vaan väittää myös, että suurin osa ihmisen fysiologisista vaivoista on luonteeltaan psykosomaattisia ja parannettavissa dianetiikan avulla; Hubbardin kirjassa Dianetiikka – Nykyajan tiede mielen terveydestä, väitetäänkin menetelmän parantavan vaikkapa likinäköisyyden ja tekevän ihmisestä huomattavassa määrin pitkäikäisemmän.

Hubbard kirjoitti kirjansa 1950-luvulla, aikana, jolloin psykiatria oli vielä hyvin kehittymätöntä. Tehokkaita ja sivuvaikutuksiltaan vähäisiä psyykelääkkeitä ei ollut vielä markkinoilla ja mielen sairauksia hoidettiinkin sairaaloissa sähköshokeilla tai vielä drastisemmin lobotomialeikkauksilla. Terapiassa ei oltu vielä kokonaan vapauduttu Freudin villeimmistä psyyken laeiksi korottamista ajatuskuluista. Aika oli siis hyvin otollinen mielenterveyttä koskeville uusille ideoille – alalla ei ollut uskottavaa vakiintunutta tieteellistä auktoriteettia, joka olisi voinut uskottavasti kumota spekulatiiviset teoriat.

Hubbardin teoria lähti toisaalta liikkeelle freudilaisesta tiedostamattoman teoriasta ja neurooseja ja komplekseja koskevasta tiedosta (vaikka tätä ei missään kohti kirjaa myönnetäkään – siinä ei ole ollekaan lähdeviitteitä, ja Hubbard vetoaa vain tutkimuksiin, joita hän väittää itse tehneensä ja jotka vaikuttavat keksityiltä), ja toisaalta tuon ajan uusinta uutta edustavien tietokoneiden tietojenkäsittelyn mallista. Hubbard kuvaa ihmisen mielen toimivan kuin tietokone – viisikymmentäluvun reikäkorteilla toimiva kömpelö tietokone. Toisaalta ihminen ei ole pelkästään rationaalinen olento, vaan hänellä on myös freudilainen, tiedostamaton puolensa.

Hubbard näki ihmisen psyykkisten ongelmien syntyvän tiedottomuuden hetkistä, jolloin tiedostamaton reaktiivinen malli ottaa vallan. Se kirjoittaa muistiin kuvauksen tuona tiedottomuuden hetkenä ihmisen ympärillä tapahtuneista asioista, ja tästä muistijäljestä syntyy engrammi, eräänlainen bugi ihmisen koodissa, joka aiheuttaa epätervettä käytöstä ja henkistä haittaa. Dianetiikka parantaa ihmisen käymällä läpi noita tiedottomuuden hetkiä kunnes niiden psyykkinen varaus on poistunut ja ne eivät enää vaikuta ihmiseen.

Dianetiikka ei lupaa apua pelkästään psyykkisistä sairauksista kärsiville. Se lupaa tehdä myös henkisesti terveestä ihmisestä vielä paremman version, clearin, jonka potentiaali ja kyvykkyys on normaaliin ihmiseen verrattuna samankaltainen kuin normaalin ihmisen suhde mielisairaalapotilaaseen.

Terveellä ihmisellä ei tietenkään ole helposti löydettäviä engrammeja. Dianetiikka ei tästä kuitenkaan lannistu. Sen tärkeimpiä valttikortteja tällaisessa tapauksessa on teoria prenataalisista muistijäljistä – ajatus, että sikiöaikana lasta odottavalle äidille tapahtuneet asiat jäävät tietyllä solutasolla lapsen muistiin. Tämä on eräänlainen dianetiikan perisynti – se tarjoaa lunastusta puutteellisuudesta, joka vaivaa meitä kaikkia, vaikka emme sitä aina tiedostaisi. Hubbardin mukaan prenataalisia engrammeja aiheuttivat etenkin aborttiyritykset. Teoriansa kahjoudesta huolimatta hän osuikin tietynlaiseen hermoon vetoamalla aikansa länsimaisen yhteiskunnan neurooseihin, jotka liittyivät ehkäisyn puutteeseen. Dianetiikka tarjosi myös hyvän opin kultin perustamiselle, siinä oli suuri potentiaali kääntää potilaansa vanhempiaan ja muuta lähipiiriään vastaan ja tehdä hänet riippuvaiseksi terapian tarjoajista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti