Panopoliksen Zosimos, joka tunnetaan myös alkemisti
Zosimoksena, oli ensimmäisiä nykypäivänä tunnettuja alkemisteja. Hän eli 200-
ja 300-lukujen taitteessa ja kirjoitti ensimmäiset tunnetut kirjat alkemiasta.
Hän eli roomalaisen Egyptin eteläosassa
Yleinen käsitys alkemiasta on, että siinä oli kyse kullan
valmistamisesta vähempiarvoisista materiaaleista. Tämä on varsinkin nykypäivänä
yleinen harhakäsitys, joka ei tee millään tavalla oikeutta alkemistien
kirjoituksille ja toiminnalle, joka oli vähintään yhtä paljon henkistä etsintää
ja sielun transformaation tavoittelua.
Zosimoksen elinaikana myöhäisantiikissa monet eri uskonnot
ja henkiset traditiot kilpailivat keskenään välimeren alueen maailmassa.
Kristinusko oli leviämässä ja valloitti alaa juutalaisuudelta,
gnostilaisuudelta ja hellenisoinuteilta Egyptin pakanoilta. Zosimoksen
kirjoituksissa esiintyykin synkretistinen symboliikka, jossa Jeesuskin esiintyy allegorisena alkemiallisena agenttina. Pääosin hänen käsityksensä alkemiasta pohjautuu
käsitykseen hermetistisestä ja gnostilaisesta henkisyydestä. Hänen mukaansa
langenneet enkelit olivat opettaneet metallurgiaa naisille, joihin he olivat
rakastuneet ja joiden kanssa he olivat menneet naimisiin.
Zosimoksen ajattelussa ulkoista aineen muutosta edusti
sisäinen henkinen muutos. Hänen mukaansa henkisen kehityksen, johon alkemiakin
tähtäsi, tavoitteena oli kohtalon pakeneminen vapautumalla ruumiista. Kohtalo
edusti hänelle maallista ja materiaalista elämää. Tässä tulee esiin Zosimoksen
magian ero muihin: kun useat muut maagikot pyrkivät vaikuttamaan maailman
tapahtumiin tai ennustamaan niitä, kuten vaikkapa astrologit, hänelle
tavoitteena oli henkistyminen ja vapautuminen materiaalisen maailman kahleista.
Monien mystillisten tekstien tapaan Zosimoksen kirjoitukset
perustuvat oppiin kahdesta tasosta puheessa ja totuudessa. Vaikka alkemia ja
alkemistiset kirjoitukset ovat pintatasolla ohjeita aineiden kemialliseen
käsittelyyn ja erotteluun, niiden syvempi taso käsittelee hengen jalostamista
ja muuttamista. Zosimos puhuikin kahdesta puheesta, ruumiillistuneesta ja
ruumiista irronneesta.
Zosimos oli alkemiaan perehtyneelle Carl Jungille tärkeä
vaikuttaja, ja hän kirjoitti tämän unistaan kertovista teksteistä tulkintoja.
Monet Jungin analyyttisen psykologian käsitteet tulivat alkemiasta. Monet hänen
unien tulkinnassa käyttämistään symboleista ja allegorioista esiintyivät Jungin
mukaan ensimmäistä kertaa Zosimoksen unissa. Monet näistä symboleista ja
tarinoista olivat allegorioita alkemian henkisistä prosesseista. Jung sai
alkemiasta vaikutteita esimerkiksi ideasta kaikissa asioissa vaikuttavista
toisiaan tasapainottavista voimista tai periaatteista, kuten aktiivinen ja
passiivinen, feminiininen ja maskuliininen.
Alkemian edeltäjän opetukset myös perustuivat jossain määrin
hänen omissa unissaan saamiinsa visioihin. Hän sai inspiraatiota myös
ihastuksestaan naispuoliseen oppilaaseensa. Ihastus ei ollut tyydytettävissä
fyysisesti, ja tämä sai Zosimoksen etsimään tyydytystä alkemian henkisistä
prosesseista.
Zosimosta pidetään melko yksimielisesti
kreikkalais-roomalaisen antiikin suurimpana alkemistina, joka nosti alan
hienostuneelle tasolle liittämällä teknisiin yksityiskohtiin mystiikkaa joka
tähtäsi henkiseen pelastukseen. Vaikka hänen kirjoituksistaan on säilynyt vain
fragmentteja, todistavat ne silti hienostuneen synkretistisen mystikon
ajattelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti