Harhaan johtajat ja johdatetut – kristillisistä kulteista Suomessa

Kultit ovat varmasti melkein kenen tahansa mielestä hyvin mielenkiintoinen ilmiö. Uutisiin asti meillä yltävät tiedot joukkoitsemurhista ja kaasuiskuista, joita niiden nimissä on tehty. Suomi, toisin kuin Yhdysvallat, ei tunnu olevan kulteille kovin otollinen maa. Henkistä ilmapiiriämme hallitsee laimea evankelis-luterilaisuus, joka – kaltaiseni henkisen etsijän kummastukseksi – tuntuu riittävän populaatioltaan ja ilmapiiriltään pääosin keskiluokkaiselle väestöllemme.

Etsiessäni tietoa suomalaisista kulteista törmäsin Terho Miettisen ja Raija Pellin vuonna 2017 ilmestyneeseen kirjaan Harhaajohtajat – vahvassa uskossa. Terho Miettinen on helluntailaistaustainen, mutta petyttyään liikkeen väärinkäytöksiin onnistui vaivalloisesti irtaantumaan noista ympyröistä. Tämä teos keskittyykin lähinnä kristillisiin lahkoihin ja niiden väärinkäytöksiin ja okkultismia muistuttaviin ilmiöihin, kuten ihmeparantumisiin, kuolleista herättämisiin ja kielillä puhumiseen. Aiheen valinta lienee kummunnut kirjoittajien omasta kristillisestä taustasta ja halusta puuttua oman uskonnon nimissä tehtyihin väärinkäytöksiin, mutta toisaalta suurin osa Suomessa toimivista tai toimineista kulteista on varmaankin kristillisyydestä kummunneita; maassamme ei ole esiintynyt juurikaan amerikkalaistyyppisiä eristäytyneitä lahkoja jotka uskoisivat ufoihin ja suunnittelisivat joukkoitsemurhaa.

Kirjassa suomalaisten lahkojen esittely aloitetaan kartanolaisuudesta, joka oli lähinnä Satakunnassa ja Savossa 1920-luvulta alkaen noin kolme vuosikymmentä vaikuttanut lahko. Sen karismaattisia lavatähtiä olivat horros- ja lapsisaarnaajat. Lahko tuomitsi kaiken seksin, mutta sen johtajat käyttivät alaikäisiä jäseniään seksuaalisesti hyväksi. Myös lihan syönti oli kielletty tavallisilta jäseniltä mutta sallittu ryhmää johtavilla. Tunnetuksi lahkon on viime vuosina tehnyt kauppaneuvos Leevi K. Laitinen, joka oli nuorena lahkon valovoimainen lapsisaarnaaja mutta pakeni eristäytyneestä joukosta täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Karusta lapsuudestaan huolimatta Laitisesta tuli myöhemmällä iällä kuljetusalan yrityksen toimitusjohtaja ja miljonääri.

Johtajansa ja perustajansa mukaan Åkerblomilaisuudeksi nimetyn lahkon johtaja Maria Åkerblom (1898-1981) taas vaurastui suostuttelemalla kannattajansa antamaan omaisuutensa hänelle. Hän oli ajan muodin mukaan horros- ja unisaarnaaja. Myöhemmällä iällä hän asui kannattajiensa rahoilla ostetussa suuressa huvilassa Töölössä alkoholisoituneena, mutta Miettisen ja Pellin mukaan ”loppuun asti sydämettömänä ja kylmänä.”

Lähimmäksi amerikkalaista ufokulttia tulivat Korpelalaiset, jotka odottivat jumalan lähettämää hopeista arkkia, joka kuljettaisi heidät kutistettuina Israelin luvatulle maalle. Uudemmista lahkoista kirjoittajat ovat valinneet lähinnä sellaisia, jotka ovat uskon varjolla koonneet itselleen huomattavia rahasummia: Tapani Koivuniemen, jonka yrityksen työntekijät ovat hänen henkisiä oppilaitaan ja työskentelevät huomattavan pienellä palkalla pitkiä päiviä; Leo Mellerin, joka toi Suomeen amerikkalaistyyliset hengellisyyden myyntikeinot ja lähetystyön nimissä keräsi itselleen miljoonia. Pirkko Jalovaara keräsi Rukousystävät ry:n nimissä rahaa vähäosaisille, mutta suurin osa varoista päätyi hänelle itselleen.

Suomessa on myös paljastunut viime vuosina kaksi uuskarismaattista kaappihomoa. Markku Koivisto saarnasi Nokia Mission nimissä homoseksuaalisuutta vastaan kunnes hänen omat seksisuhteensa miesten kanssa tulivat julki. Patrick Tiaisen homoseksuaalisuus tuli julki vasta kirjan julkaisemisen jälkeen, ja hänet mainitaankin siinä vain uskonnollisen toimintansa räikeyden, kuten profetioiden ja ennusmerkkien julistamisen takia.

Kristityt ovat usein hyvin omahyväisiä ja saarnaavat muille mielellään miten heidän tulisi elää. Siksi onkin raflaavaa lukea kristittyjen tekemistä rikoksista ja väärinkäytöksistä. Kirjan asetelmassa tulee kuitenkin ilmi sen kirjoittajien oma jeesustelu: he puolustavat omaa laimeaa luterilaisuuttaan osoitellen sormella pahoja karismaattisia lahkoja. Ehkä kuitenkin vielä myöhemmin palaan kirjan tieteellisempiin osiin, missä käsitellään yleisemmin lahkojen psykologiaa ja yliluonnollisilta vaikuttavia ilmiöitä.