Matematiikka ja okkultismi

Lukiossa matematiikka oli yksi lempiaineistani, ja olin siinä myös erittäin hyvä. Mielestäni matematiikkaan liittyi korkeammalla tasolla myös selkeä okkulttinen aspekti: vain harvat ymmärsivät kuvioita ja merkkejä, joita papereihimme ja liitutaululle piirustimme. Korkeamman matematiikan hallinta vaati vuosien harjoittelua ja oli silti mahdollista vain siihen luontaisesti kykeneville.

Toiselta kannalta ajatellen okkultismi ja matematiikka ovat niin kaukana toisistaan, kuin vain kaksi asiaa voi olla. Matematiikka edustaa puhdasta, metodologista abstraktin järjen käyttöä, okkultismi taas perustaa maailmankuvansa asioille, joita suurin osa normaaleista järkevistä ihmisistä kavahtaa.

Toisaalta. Matematiikka on niin abstraktia ja empiirisistä asioista irrallaan, että sitä voi pitää jo hengentieteenä okkultistisessa merkityksessä. Ehkä jana, jolla mittaamme näiden asioiden eroa toisistaan, onkin ympyrä, jossa asiat lopulta kohtaavat eriydyttyään toisistaan tarpeeksi.

Kuuluisin ja ensimmäinen matemaatikko-okkultisteista on 500-luvulla eaa. elänyt Pythagoras. Hänet muistetaan tietysti suorakulmaisen kolmion sivujen pituuteen liittyvästä teoreemastaan, mutta Pythagoras oli myös uskonnollinen opettaja ja lahkojohtaja. Hän opetti jälleensyntymisoppia ja askeettista elämäntyyliä, jonka tavoitteena oli henkistyminen ja sielun ylevöittäminen. Tähän liittyi musiikin harrastaminen ja matemaattisten ongelmien ratkaiseminen.

Mistä itse matematiikan opiskelussa pidin, oli juuri sen henkevyys. Puhtaalla matematiikalla on itsessään vähän käytännön sovellutuksia, mutta sen opiskelu tarjosi valtavia oivalluksen hetkiä. Matematiikka on harvoja aloja, joissa voi antaa kysymyksiin ja ongelmiin tismalleen oikean vastauksen. Se oli hyvin kiehtovaa. Jos valitsisin kokonaan maailmasta vetäytyneen askeetin elämäntyylin, voisi matematiikka olla yksi harjoitus munkkikammiossani.

Ei ole yllätys, että pythagoralaiset olivat idealisteja. Heille henki edusti tosiolevaista ja materia ja liha olivat valheellisia ja pahoja, niistä piti pyrkiä eroon asketismilla ja henkisillä harjoituksilla. Platon sai paljon vaikutteita pythagoralaisilta ja heidän opeissaan onkin nähtävissä sama pahan metafysiikka, jossa henkinen nähdään kaikkea ruumiillista parempana.

Pythagoralaisille luvut olivat olentoja, joilla oli sukupuoli ja luonne. Jotkut luvut olivat toisia täydellisempiä ja parempia. Irrationaalilukujen löytyminen ajoi heidän maailmankuvansa kriisiin.

Yksi Pythagoraan suurista keksinnöistä oli harmonisten sarjojen löytäminen; sen huomaaminen, miten musiikilliset suhteet mukailevat aritmeettisia. Luonnosta löytyy paljon vastaavanlaisia suhteita, joissa luomakunta näyttää järjestyneen matemaattisten kauniiden suhteiden mukaan. Nykyisen tieteellisen – matemaattisen ja fysiikan – ymmärryksen mukaan luonto ei kuitenkaan ole syntynyt matematiikasta. Matematiikka on kieli, jolla pystymme kuvaamaan luonnon suhteita. Luonto noudattaa symmetriasta pitäviä lakejaan, jonka takia siellä esiintyvät suhteet saavat usein matemaattisesti ilmaistuna kauniin muodon. Tästä huolimatta ei sovi väheksyä matemaattista kontemplaatiota ylevänä ja ajattelukykyä kehittävänä toimintana. Ken ties sen avulla voi paljastaa joitain tärkeitä salaisuuksiakin maailmasta.