Kehon mikrokosmos

Vastaavuus mikro- ja makrokosmoksien välillä on useille esoterian ja okkultismin haaroille keskeinen oppi. ”Kuin ylhäällä, niin myös alhaalla.” Tämä tarkoittaa, että ihminen on universumin ja jumalan kuva. Kun tekniikka ei ollut vielä tarpeeksi kehittynyttä universumin tieteelliseen havainnointiin, antiikin tietäjät ja uskonnolliset johtajat käänsivät katseensa ihmisen kehoon, joka latautui symboliikalla. Kristinusko opettaa, että ihminen on jumalan kuva, mutta ihmisten jumalat ovat kautta historian muistuttaneet häntä itseään suuressa määrin. Ihmisen tutkimisen voi nähdä jumalaisen suunnitelman tutkimisena.

Jos jumalan henki ja olemus manifestoituu maailmankaikkeudessa, ihmisen sisin olemus – hänen ideansa – tulee ilmi kehossa ja toiminnassa. Keho on mielen asuinpaikka, mutta molempien voi katsoa kuvastavan jotain suurempaa ja yleisempää ideaa.

Sydämen on kautta aikojen nähty olleen ihmisen tunteellinen keskus. Syy tähän on melko ilmeinen, reagoihan autonominen hermostomme tunteita nostattaviin tilanteisiin kiihdyttämällä pulssiamme. Sydämessä on kuitenkin nähty sijaitsevan myös järki ja tahto. Joissain okkultistisissa opeissa korkeampaa ymmärrystä on nähdä mielen vain katsovan sitä ylemmän tasoista henkeä; sydän on näissä opeissa keskus, joka ohjaa järkeä. Aivojen asettaminen sydämen tilalle on nähty esteenä mysteerien tiellä etenemiselle. Ihmisen alin keskus on sukupuolielimissä, jotka symboloivat materiaalista maailmaa ja sen mysteerejä – ne ovat ensimmäinen portti, jonka kautta tulokas etenee kohti korkeampia salaisuuksia.

Useat henkiset traditiot näkevät ihmisen olevan enemmän kuin eläin. Hän on jumalainen prinsiippi, ikuinen. Keho on vain hengen väliaikainen koti. Rypiessään maallisessa härskiydessä ja kieroutuneisuudessa ihmisen ruumis on jumalaisen prinsiipin hauta; elinvoimaisuuden ja terveyden tilassa se on temppeli.

Numero viisi symboloi ihmistä, koska ruumiissa on viisi näkyvää uloketta – pää, kaksi jalkaa ja kaksi kättä. Pyramidin neljä kulmaa symboloivat jalkoja ja käsiä, sen huippu päätä, rationaalinen voima kontrolloimassa järjettömiä.

Ihmisen oikeaa puolta on perinteisesti pidetty parempana kuin vasempaa. Sen on nähty symboloivan valoa, vasemman taas pimeyttä. Valo taas symboloi henkeä ja objektiivisuutta, pimeys materialismia ja subjektiivisuutta. Tämän symboliikan takana on kenties se, että suurin osa ihmisistä on aina ollut oikeakätisiä, joten vasen on ollut jotain negatiivista ja poikkeavaa. Taisteluissa miekkaa pidettiin oikeassa kädessä vasemman ollessa passiivisempi sen kannatellessa suojaavaa kilpeä. Vasemman on nähty olleen feminiini, oikean taas maskuliininen. Useissa kulttuureissa on ollut tapana tehdä epäpuhtaiksi nähdyt asiat vasemmalla kädellä. Valkoisen magian polku on myös useissa traditioissa oikean käden tie, mustan magian vasemman.

Keho on paikka, jossa spirituaalinen herääminen ja kehitys tapahtuu. Elimet, jotka nähdään fyysisinä, ovat itse asiassa henkisiä keskuksia. Esoteria paljastaa, että esimerkiksi uuden testamentin tarinat ja henkilöt ovat vain allegorioita prosesseille, joiden avulla herännyt ihminen herättää itsensä – kehossaan – loistoon ja uudelleensyntymään.

Toisaalta, naturalistisemmasta näkökulmasta, itse on mukana kaikessa mitä havainnoimme maailmassa ja kaikki on myös osa meitä. Maailma ilmenee meille havainnoissamme ja sijaitsee tietyllä tavalla näin sisällämme. Projisoimme myös itsemme maailmaan. Magia näyttäytyy täten keinona muokata itseä vaikuttaen maailmaan, josta olemme osa.