Demiurgi ja pahan ongelma

Kristillistä teologiaa on kautta aikojen puhuttanut teodikean ongelma: Jos jumala on hyvä ja kaikkivoipa, miksi maailmassa on pahuutta. Joko jumala ei ole kaikkivoipa tai sitten hän ei ole täydellisen hyvä, koska sallii pahuuden maailmassa. Ongelmaan on kehitetty useita monimutkaisia vastauksia. Joidenkin mukaan pahuus johtuu ihmiselle annetusta vapaasta tahdosta ja syntiinlankeemuksesta, eikä näin ollen olisi suoraan peräisin jumalalta.

Toisenlaisen näkökulman pahan ongelmaan tarjoaa kristinuskostakin vaikutteita ottanut synkretistinen uskonto gnostilaisuus. Siinä pahan maailman ei katsota olevan korkeimman jumalan aikaansaannosta, vaan se on syntynyt alemman ja pahantahtoisen luojajumalan, demiurgin, toimesta. Demiurgi on tietämätön korkeammasta jumaluudesta ja on luonut maailmankaikkeuden, jossa ihminen on vankina. Gnostilaisuuden mukaan ihminen voi vapautua pahan maailman vankeudesta oikean tiedon, eli gnosiksen, avulla.

Gnostilaisen maailmankuvan mukaan jumalallinen ainesosa - henki tai valo - on joutunut luomisessa ansaan aineelliseen maailmaan ja majoittunut ihmissieluun. Näin ollen henkilökohtainen pelastuminen on kosmisessa mittakaavassa merkittävä tapahtuma; siinä jumalallinen ainesosa vapautuu ansastaan aineellisessa maailmassa.

Jo Platon esitti gnostilaisia ajatuksia, kuten idean demiurgista. Gnostilaisella teologialla onkin paljon yhteistä Platonin idealistisen filosofian kanssa. Molempiin sisältyy metafysiikka, jossa henki nähdään parempana ja tärkeämpänä kuin materia. Tämä pahan metafysiikka näkyy myös gnostilaisessa etiikassa, joka on nautintokielteistä ja askeettista.

Metafysiikan vaikutus etiikkaan on aihe, joka on kiehtonut minua jo pitkään. Se, millaiseksi ihmiset hahmottavat maailman, vaikuttaa heidän arvoihinsa ja moraalikoodistoonsa. Kristillisessä, idealistisessa kulttuurissa olemme tottuneet näkemään hengen ja ideat materiaa arvokkaampina, vaikka mikään maailmassa ei välttämättä sano, että materia olisi alempiarvoista. Toisaalta nykyinen moderni kulttuurimme on hyvin materialistinen. Tämä on saattanut johtaa kulttuurissamme jonkinlaiseen neuroottisuuteen ristiriidan takia.

Pahan ongelma oli asia, mikä alun perin ajoi minut luopumaan kristinuskosta teini-ikäisenä. Nuoren silmin maailma näytti hyvin julmalta paikalta ja tätä oli vaikea sovittaa yhteen kristillisen näkemyksen kanssa.  Nyt aikuisena olen yrittänyt lukea Raamattua. Vanhan testamentin jumala vaikuttaa hyvin ilkeältä, turhamaiselta psykopaatilta. Ehkä monet ihmiset ovat palvoneetkin hänessä demiurgia.