Vapaamuurarien myytit ja tradition keksiminen

Olen nyt lukenut Manly P. Hallin okkultismin harjoittajien parissa klassikon asemaan noussutta kirjaa ”The Secret Teachings of all Ages. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1928, mikä näkyy tietynlaisena vanhanaikaisuutena. Hallin lähestymistapa on pyhimystarinoista tuttu hagiografia, missä legendojen totuutta ei kiistetä, vaan niitä pidetään ennemminkin myytin ydinsanomana. Toki okkultismin historiasta kirjoittavalle on tietyllä tapaa eduksi uskoa tutkimuksen kohteidensa sanomaan – historiankirjoittajille pidetään yleensä eettisenä lähtökohtana tuoda esille kohteistaan näiden positiiviset puolet (negatiivisten lisäksi) – mutta Hall ottaa liian monia myyttejä todesta ollakseen uskottava historiankirjoittaja. Toki teos on tuhti tiedonlähde esoteerisesta symboliikasta, mutta sitä on luettava kriittisellä otteella. Vanhoista myyteistä kertovat hagiografiat ovat mielenkiintoisia näin historioitsijan koulutuksen saaneen näkökulmasta – ne kertovat sekä kohteenaan olevista että kirjoitusaikansa myyteistä.

Hallin tietoteoreettinen lähtökohta on tietynlainen platonismi. Hän esittelee omien sanojensa mukaan symbolista filosofiaa, ja näkee symbolien kuvastavan henkistä, todellisempaa ja ihanteellisempaa maailmaa, jotain maallista pysyvämpää ja parempaa, jonka ihanteet pystymme kuitenkin maan päällä toteuttamaan perehtymällä esoteeristen traditioiden symboliikan kätkemään filosofiaan ja noudattamalla niiden opetuksia elämässämme.

Varsinkin antiikin esoteerisia oppeja Hall käsittelee hyvin epämääräisesti ja epäkriittisesti, puhuen niistä monessa kohtaa yleisesti vain ”ammoisina mysteereinä”, erottamatta eri sivilisaatioita toisistaan. Hänellä on myös taipumus nähdä eri kausien ja kulttuurien symboliikassa vain yhtäläisyydet ja unohtaa erot, näin luoden tarinan ”salaisesta opista”, mikä on elänyt ammoisista ajoista nykypäivään vihkiytyneiden parissa.

Tällainen eklektismi ei okkultistien parissa ole kovin harvinaista. Yksi tärkeimmistä Hallin kuvailemista traditioista – vapaamuurarius – loi perustansa luovan ja valikoivan historiankirjoituksen perustalle. Vapaamuurarius on 1700-luvulla syntynyt yleisuskonnollinen liike. Sen synty ja kasvu liittyi valistukseen, deismiin ja porvarillisen yhteiskunnan nousuun.

Itse vapaamuurarit kuitenkin haluavat esittää ja nähdä historiansa toisin. He näkivät oppinsa lähteneen liikkeelle jo kuningas Daavidin temppelin rakentaneesta Hiram Abiffista, sisällyttäneen itseensä muiden salaseurojen, kuten pythagoralaisuuden oppeja, ja säilyneen rakentajien ammattikilloissa – tästä nimitys vapaamuurarit. Mytologian mukaan antiikin temppeleiden rakentamiseen tarvittu oppi esimerkiksi geometriasta, harmoniasta ja symboliikassa säilyi rakentajien killoissa ja päätyi vapaamuurarien oppiin. Kirjassaan Hall esittelee tulkinnan myytistä Salomonin temppelin rakentamisesta ja sen symboliikasta. Hänen mukaansa esimerkiksi temppelin kolme porttia symboloivat ihmisen kolmea energiakeskusta.

Myytit ovat tapa ajatella ja ne välittävät kulttuurisia merkityksiä. Voi hyvinkin olla, että vaikka osa symboleista ja niiden merkityksestä on harvojen tuntemia, ne silti välittävät kollektiivista alitajuntaa ja siellä asuvia merkityksiä. Emmehän me, jo määritelmän mukaan, tiedä oman alitajuntammekaan sisältöä. Osa Hallin symboleista esittämistä tulkinnoista on kuitenkin hyvin väkinäisen tuntuisia. Esimerkiksi lukusymboliikasta on helppo esittää millaisia tahansa omaa tulkintaa tukevia luentoja.

Hallin kirja ja vapaamuurarien historia ovat esimerkkejä ilmiöstä, jota historioitsijat kutsuvat tradition keksimiseksi. Kansallisvaltiot tarvitsivat syntyessään yhtenäisyyttä luovaa mytologiaa ja tapoja, ja kun niitä ei useimmiten ollut olemassa, piti ne keksiä. Menneisyydestä poimittiin tiettyjä ilmiöitä ja esitettiin niiden olevan vanhempia ja vahvempia traditioita kuin ne todella olivatkaan. Nykypäivänä historiantutkijan tehtävänä nähdään mytologioiden ja keksittyjen traditioiden paljastaminen ja purkaminen. Hallin kirja, vaikka se ei tätä tehtävää toteutakaan, on silti arvokas, esittäessään kulttuurihistoriallisesti merkittäviä okkultistisiin perinteisiin liitettyjä myyttejä ja symboleita. Sitä on vain luettava kriittisesti yhdessä muiden lähteiden kanssa.

Kehon mikrokosmos

Vastaavuus mikro- ja makrokosmoksien välillä on useille esoterian ja okkultismin haaroille keskeinen oppi. ”Kuin ylhäällä, niin myös alhaalla.” Tämä tarkoittaa, että ihminen on universumin ja jumalan kuva. Kun tekniikka ei ollut vielä tarpeeksi kehittynyttä universumin tieteelliseen havainnointiin, antiikin tietäjät ja uskonnolliset johtajat käänsivät katseensa ihmisen kehoon, joka latautui symboliikalla. Kristinusko opettaa, että ihminen on jumalan kuva, mutta ihmisten jumalat ovat kautta historian muistuttaneet häntä itseään suuressa määrin. Ihmisen tutkimisen voi nähdä jumalaisen suunnitelman tutkimisena.

Jos jumalan henki ja olemus manifestoituu maailmankaikkeudessa, ihmisen sisin olemus – hänen ideansa – tulee ilmi kehossa ja toiminnassa. Keho on mielen asuinpaikka, mutta molempien voi katsoa kuvastavan jotain suurempaa ja yleisempää ideaa.

Sydämen on kautta aikojen nähty olleen ihmisen tunteellinen keskus. Syy tähän on melko ilmeinen, reagoihan autonominen hermostomme tunteita nostattaviin tilanteisiin kiihdyttämällä pulssiamme. Sydämessä on kuitenkin nähty sijaitsevan myös järki ja tahto. Joissain okkultistisissa opeissa korkeampaa ymmärrystä on nähdä mielen vain katsovan sitä ylemmän tasoista henkeä; sydän on näissä opeissa keskus, joka ohjaa järkeä. Aivojen asettaminen sydämen tilalle on nähty esteenä mysteerien tiellä etenemiselle. Ihmisen alin keskus on sukupuolielimissä, jotka symboloivat materiaalista maailmaa ja sen mysteerejä – ne ovat ensimmäinen portti, jonka kautta tulokas etenee kohti korkeampia salaisuuksia.

Useat henkiset traditiot näkevät ihmisen olevan enemmän kuin eläin. Hän on jumalainen prinsiippi, ikuinen. Keho on vain hengen väliaikainen koti. Rypiessään maallisessa härskiydessä ja kieroutuneisuudessa ihmisen ruumis on jumalaisen prinsiipin hauta; elinvoimaisuuden ja terveyden tilassa se on temppeli.

Numero viisi symboloi ihmistä, koska ruumiissa on viisi näkyvää uloketta – pää, kaksi jalkaa ja kaksi kättä. Pyramidin neljä kulmaa symboloivat jalkoja ja käsiä, sen huippu päätä, rationaalinen voima kontrolloimassa järjettömiä.

Ihmisen oikeaa puolta on perinteisesti pidetty parempana kuin vasempaa. Sen on nähty symboloivan valoa, vasemman taas pimeyttä. Valo taas symboloi henkeä ja objektiivisuutta, pimeys materialismia ja subjektiivisuutta. Tämän symboliikan takana on kenties se, että suurin osa ihmisistä on aina ollut oikeakätisiä, joten vasen on ollut jotain negatiivista ja poikkeavaa. Taisteluissa miekkaa pidettiin oikeassa kädessä vasemman ollessa passiivisempi sen kannatellessa suojaavaa kilpeä. Vasemman on nähty olleen feminiini, oikean taas maskuliininen. Useissa kulttuureissa on ollut tapana tehdä epäpuhtaiksi nähdyt asiat vasemmalla kädellä. Valkoisen magian polku on myös useissa traditioissa oikean käden tie, mustan magian vasemman.

Keho on paikka, jossa spirituaalinen herääminen ja kehitys tapahtuu. Elimet, jotka nähdään fyysisinä, ovat itse asiassa henkisiä keskuksia. Esoteria paljastaa, että esimerkiksi uuden testamentin tarinat ja henkilöt ovat vain allegorioita prosesseille, joiden avulla herännyt ihminen herättää itsensä – kehossaan – loistoon ja uudelleensyntymään.

Toisaalta, naturalistisemmasta näkökulmasta, itse on mukana kaikessa mitä havainnoimme maailmassa ja kaikki on myös osa meitä. Maailma ilmenee meille havainnoissamme ja sijaitsee tietyllä tavalla näin sisällämme. Projisoimme myös itsemme maailmaan. Magia näyttäytyy täten keinona muokata itseä vaikuttaen maailmaan, josta olemme osa.

Matematiikka ja okkultismi

Lukiossa matematiikka oli yksi lempiaineistani, ja olin siinä myös erittäin hyvä. Mielestäni matematiikkaan liittyi korkeammalla tasolla myös selkeä okkulttinen aspekti: vain harvat ymmärsivät kuvioita ja merkkejä, joita papereihimme ja liitutaululle piirustimme. Korkeamman matematiikan hallinta vaati vuosien harjoittelua ja oli silti mahdollista vain siihen luontaisesti kykeneville.

Toiselta kannalta ajatellen okkultismi ja matematiikka ovat niin kaukana toisistaan, kuin vain kaksi asiaa voi olla. Matematiikka edustaa puhdasta, metodologista abstraktin järjen käyttöä, okkultismi taas perustaa maailmankuvansa asioille, joita suurin osa normaaleista järkevistä ihmisistä kavahtaa.

Toisaalta. Matematiikka on niin abstraktia ja empiirisistä asioista irrallaan, että sitä voi pitää jo hengentieteenä okkultistisessa merkityksessä. Ehkä jana, jolla mittaamme näiden asioiden eroa toisistaan, onkin ympyrä, jossa asiat lopulta kohtaavat eriydyttyään toisistaan tarpeeksi.

Kuuluisin ja ensimmäinen matemaatikko-okkultisteista on 500-luvulla eaa. elänyt Pythagoras. Hänet muistetaan tietysti suorakulmaisen kolmion sivujen pituuteen liittyvästä teoreemastaan, mutta Pythagoras oli myös uskonnollinen opettaja ja lahkojohtaja. Hän opetti jälleensyntymisoppia ja askeettista elämäntyyliä, jonka tavoitteena oli henkistyminen ja sielun ylevöittäminen. Tähän liittyi musiikin harrastaminen ja matemaattisten ongelmien ratkaiseminen.

Mistä itse matematiikan opiskelussa pidin, oli juuri sen henkevyys. Puhtaalla matematiikalla on itsessään vähän käytännön sovellutuksia, mutta sen opiskelu tarjosi valtavia oivalluksen hetkiä. Matematiikka on harvoja aloja, joissa voi antaa kysymyksiin ja ongelmiin tismalleen oikean vastauksen. Se oli hyvin kiehtovaa. Jos valitsisin kokonaan maailmasta vetäytyneen askeetin elämäntyylin, voisi matematiikka olla yksi harjoitus munkkikammiossani.

Ei ole yllätys, että pythagoralaiset olivat idealisteja. Heille henki edusti tosiolevaista ja materia ja liha olivat valheellisia ja pahoja, niistä piti pyrkiä eroon asketismilla ja henkisillä harjoituksilla. Platon sai paljon vaikutteita pythagoralaisilta ja heidän opeissaan onkin nähtävissä sama pahan metafysiikka, jossa henkinen nähdään kaikkea ruumiillista parempana.

Pythagoralaisille luvut olivat olentoja, joilla oli sukupuoli ja luonne. Jotkut luvut olivat toisia täydellisempiä ja parempia. Irrationaalilukujen löytyminen ajoi heidän maailmankuvansa kriisiin.

Yksi Pythagoraan suurista keksinnöistä oli harmonisten sarjojen löytäminen; sen huomaaminen, miten musiikilliset suhteet mukailevat aritmeettisia. Luonnosta löytyy paljon vastaavanlaisia suhteita, joissa luomakunta näyttää järjestyneen matemaattisten kauniiden suhteiden mukaan. Nykyisen tieteellisen – matemaattisen ja fysiikan – ymmärryksen mukaan luonto ei kuitenkaan ole syntynyt matematiikasta. Matematiikka on kieli, jolla pystymme kuvaamaan luonnon suhteita. Luonto noudattaa symmetriasta pitäviä lakejaan, jonka takia siellä esiintyvät suhteet saavat usein matemaattisesti ilmaistuna kauniin muodon. Tästä huolimatta ei sovi väheksyä matemaattista kontemplaatiota ylevänä ja ajattelukykyä kehittävänä toimintana. Ken ties sen avulla voi paljastaa joitain tärkeitä salaisuuksiakin maailmasta.

Seksuaalimagia

Seksuaalisuus on samaan aikaan sekä mitä luonnollisin, materialistinen tarve että usein hallitsemattomalta, ihmisen tahdolle ja persoonalle ulkopuoliselta vaikuttava voima. Ei olekaan ihme, että seksuaalisuus on yhdistetty magiaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, onhan se ilmiönä mystisyydessään samaa luokkaa tietoisuuden kanssa.

Seksuaalisuuden voi itsessään nähdä magiana ja kaiken seksuaalisen toiminnan magian harjoittamisena.  Okkultistit ovat kuitenkin kehittäneet seksuaalimagian harjoittamiseen jalostuneempia keinoja, joissa mielen avulla seksuaalienergia suunnataan rituaalin päämäärän mukaisiin kohteisiin.

 Joissakin okkultismin suuntauksissa seksuaalisuus nähdään aktuaalisena maagisena voimana, jota voidaan käyttää asioihin vaikuttamiseen. Orgasmin hetkellä pitää keskittyä haluttuun vaikutukseen, jotta voima suuntautuu sen toteuttamiseen. Seksivoimaa voidaan käyttää hyvinkin materiaalisiin päämääriin, kuten rahan saamiseen, tai sen avulla voidaan pyrkiä hankkimaan lisää onnea parisuhteissa ja muussa elämässä.

Seksuaalimagiaa voidaan käyttää myös abstraktimpiin, symbolisiin päämääriin. Tällöin orgasmin aikana voidaan toistella mantroja, keskittyä symboleihin tai kutsua jumaluuksia. Yhdynnän voi itsessään nähdä symbolisesti ja esoteerisesti latautuneena okkultistisena aktina. Siinä dualismi, raja itsen ja toisen välillä hämärtyy ja ylittyy. Wiccalaisten suuri riitti käsittää yhdynnän , joka nähdään jungilaisen teorian kuvaamien miehisen ja naisellisen voiman, animuksen ja animan yhdistymisenä. Sen tarkoituksena on edistää ihmisen egon ja itsen välistä liittoa, joka auttaa oman ykseyden ymmärtämistä.  Rituaali on osa prosessia jossa egon hallitsemaa tietoisuutta ohjataan suuntautumaan itseen, ihmisen todelliseen olemukseen,

Aleister Crowleylle seksi oli ylivertainen maaginen voima. Hän kehotti näkemään kaikki seksuaaliset teot maagisina akteina. Niiden välillä oli kuitenkin eroja. Masturbaatio oli alemman tason seksuaalimagiaa kuin heteroseksuaalinen seksi, jota korkeampaa tasoa edusti kuitenkin anaaliyhdyntä.  Hän näki myös hyödylliseksi harjoittaa seksiä myös sellaisten ihmisten kanssa joihin ei tuntenut suoranaista vetoa.

Useat Crowleyn kumppanit alkoholisoituivat tai päätyivät mielisairaalaan. Seksuaalisuuden yhdistäminen magiaan ja lahkolaisuuteen onkin potentiaalisesti hyvin vaarallinen yhdistelmä. Henkisissä ja okkultistisissa piireissä esoteerisia oppeja käytetään usein vain verhona seksuaaliselle hyväksikäytölle, jota piireissä käsittääkseni esiintyy maailmalla hyvinkin paljon. Seksi jo itsessäänkin on emotionaalisesti vaativa alue; seksuaalimagiassa on oltava viisas ja varovainen pysyäkseen valkoisen magian puolella.

Neuroottisena ja epävarmana ihmisenä suhteeni seksuaalisuuteen on aina ollut hyvin kaksijakoinen. Toisaalta se on nautintoa tuova voimavara, mutta epävarmuus omasta kehosta ja pariutumiseen liittyvät sosiaaliset kuviot ovat tuoneet paljon ahdistusta. Seksuaalimagia voisi minulle olla tapa voimaantua seksuaalisesti ja vapautua estoista.  Toisaalta magian ajatuksen sotkeminen seksiin voi tehdä siitä väkinäistä, teoreettista tai suorituskeskeistä.  Ehkä helpointa on lähteä liikkeelle minulle tutuimmasta ja vähiten sosiaalisia paineita sisältävästä seksuaalisuuden muodosta. Seuraavan täydenkuun aikaan sytytän kynttilän ja masturboin toivoen itselleni parempaa seksielämää ja onnea okkultistisella polulla.

Magiaa mielen demoneita vastaan

Teen ja sanon usein asioita, joissa ei ole järkeä, jotka vaikeuttavat elämääni ja ovat vahingoksi maineelleni. Tuntuu, että olen kirottu. Sisälläni asuu demoni, joka yrittää luhistaa uskoni itseeni ja saada minut tekemään järjettömiä asioita.

Ehkä minulla on adhd. Tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivillä ihmisillä ei ole tarpeeksi dopamiinia, mikä saa heidät toimimaan impulsiivisesti. Olen ollut kaksi kertaa hoidossa psykoosin takia ja syön antipsykoottisia lääkkeitä. Mielenterveyteni järkkyminen on saanut minut varovaiseksi ja jännittyneeksi. Epävakaassa tilassa tehdyt töppäykset painavat mieltäni ja saavat minut kyseenalaistamaan kykyni tulkita todellisuutta kuten järkevän ihmisen kuuluisi. Kärsin myös vainoharhaisuudesta: välillä tunnen olevani kaikkien ihmisten huomion kohteena ja luulen heidän ajattelevan minusta pahaa ja suunnittelevan asioita pääni menoksi.

Okkultismi ja mielenterveysongelmat ovat ongelmallinen pari. Kokemukseni mukaan mielenterveysongelmat saavat ihmiset usein kiinnostumaan salatieteistä ja monella alan harrastajalla on monenlaista diagnoosia. Usein salaliittoteorioihin ja magiaan tutustuminen heikentää ihmisten otetta todellisuudesta. Uskon kuitenkin, että okkultismin suhde mielenterveysongelmiin voi olla myös positiivinen – salatieteiden harjoittaminen voi olla keino selvittää henkisiä solmuja.

Analyyttisen psykologian perustaja Carl Jung oli kiinnostunut okkultismista ja se vaikutti hänen teorioihinsa ja tieteelliseen ja kliiniseen työhönsä. Jung hahmotti ihmisen psyyken arkkityyppien kautta. Ne ovat kulttuurissa esiintyviä toistuvia mentaalisia kuvia ja teemoja. Ihmisen mielessä vaikuttaa kulttuuri ja sen arkkityypit taistelevat ihmisen mielessä; mielenterveysongelmien voi nähdä johtuvan arkkityyppien yhteenotosta mielessä. Jung kehitteli myös ideaa varjominästä, joka on tiedostamaton ja tukahdutettu puoli meissä, jonka kanssa taistelu aiheuttaa monia ongelmia.

Olen jo aikaisemmin puhunut tässä blogissa henkisestä alkemiasta, joka on mielestäni lupaavan tuntuinen okkultistinen lähestymistapa mielenterveysongelmien hoitamiseen. Uskon, että salatieteet tarjoavat myös monia muita toimivia harjoituksia joilla selvittää henkisiä ongelmia. Luulen, että naturalistisen okkultismin lähestymistapa rituaaleihin voisi olla hyvä lähtökohta. Magiassa vaikuttavat voimat voi nähdä psyyken arkkityyppejä, joita työstetään ja joihin vaikutetaan rituaaleissa.

Ihmisellä ei mielestäni ole perimmäisessä mielessä vapaata tahtoa. Kukaan ei myöskään omasta tahdostaan sairastu mieleltään. Kuitenkin mielen sairauksiin liittyy paljon häpeää ja vahva stigma. Voi olla hyödyllistä ajatella, että epävakaan käytöksemme takana vaikuttavat voimat, joihin meillä ei ole valtaa. Uskoipa sitten demonien olemassaoloon todellisina henkiolentoina tai ei, on hyvä, että löytyy keinoja, joilla niihin voi vaikuttaa.

Demiurgi ja pahan ongelma

Kristillistä teologiaa on kautta aikojen puhuttanut teodikean ongelma: Jos jumala on hyvä ja kaikkivoipa, miksi maailmassa on pahuutta. Joko jumala ei ole kaikkivoipa tai sitten hän ei ole täydellisen hyvä, koska sallii pahuuden maailmassa. Ongelmaan on kehitetty useita monimutkaisia vastauksia. Joidenkin mukaan pahuus johtuu ihmiselle annetusta vapaasta tahdosta ja syntiinlankeemuksesta, eikä näin ollen olisi suoraan peräisin jumalalta.

Toisenlaisen näkökulman pahan ongelmaan tarjoaa kristinuskostakin vaikutteita ottanut synkretistinen uskonto gnostilaisuus. Siinä pahan maailman ei katsota olevan korkeimman jumalan aikaansaannosta, vaan se on syntynyt alemman ja pahantahtoisen luojajumalan, demiurgin, toimesta. Demiurgi on tietämätön korkeammasta jumaluudesta ja on luonut maailmankaikkeuden, jossa ihminen on vankina. Gnostilaisuuden mukaan ihminen voi vapautua pahan maailman vankeudesta oikean tiedon, eli gnosiksen, avulla.

Gnostilaisen maailmankuvan mukaan jumalallinen ainesosa - henki tai valo - on joutunut luomisessa ansaan aineelliseen maailmaan ja majoittunut ihmissieluun. Näin ollen henkilökohtainen pelastuminen on kosmisessa mittakaavassa merkittävä tapahtuma; siinä jumalallinen ainesosa vapautuu ansastaan aineellisessa maailmassa.

Jo Platon esitti gnostilaisia ajatuksia, kuten idean demiurgista. Gnostilaisella teologialla onkin paljon yhteistä Platonin idealistisen filosofian kanssa. Molempiin sisältyy metafysiikka, jossa henki nähdään parempana ja tärkeämpänä kuin materia. Tämä pahan metafysiikka näkyy myös gnostilaisessa etiikassa, joka on nautintokielteistä ja askeettista.

Metafysiikan vaikutus etiikkaan on aihe, joka on kiehtonut minua jo pitkään. Se, millaiseksi ihmiset hahmottavat maailman, vaikuttaa heidän arvoihinsa ja moraalikoodistoonsa. Kristillisessä, idealistisessa kulttuurissa olemme tottuneet näkemään hengen ja ideat materiaa arvokkaampina, vaikka mikään maailmassa ei välttämättä sano, että materia olisi alempiarvoista. Toisaalta nykyinen moderni kulttuurimme on hyvin materialistinen. Tämä on saattanut johtaa kulttuurissamme jonkinlaiseen neuroottisuuteen ristiriidan takia.

Pahan ongelma oli asia, mikä alun perin ajoi minut luopumaan kristinuskosta teini-ikäisenä. Nuoren silmin maailma näytti hyvin julmalta paikalta ja tätä oli vaikea sovittaa yhteen kristillisen näkemyksen kanssa.  Nyt aikuisena olen yrittänyt lukea Raamattua. Vanhan testamentin jumala vaikuttaa hyvin ilkeältä, turhamaiselta psykopaatilta. Ehkä monet ihmiset ovat palvoneetkin hänessä demiurgia.

Muukalaiset keskuudessamme

Elämme salaliittoteorioiden kultakautta. Sosiaalinen media on luonut totuudenjälkeisen ajan, jossa valeuutiset leviävät ja jokainen voi valita minkälaiseen todellisuuteen uskoo. Uutisvirrasta valitaan seurattavaksi lähteet, jotka tukevat omia ennakkoluuloja ja poliittisia näkemyksiä.

Salaliittoteorioilla on perinteisesti ollut tärkeä asema okkultismissa. Jo itse termiin okkultismi sisältyy ajatus salatusta tiedosta joka on vain vihkiytyneiden saatavilla.  Esoteerista tietoa ovat välittäneet salaseurat, kuten vapaamuurarit ja ruusuristiläiset, joiden kulissien takaisesta vaikuttamisesta politiikkaan on spekuloitu paljon.

Yksi keskeisistä okkultistisista salaliittoteorioista on maapallon ulkopuolisen elämän käynti planeetallamme ja tämän salaaminen hallitusten toimesta.  Jotkut jopa väittävät, että meitä hallitsevat poliitikot ovat oikeasti vierasta lajia, joka kykenee muuttamaan ulkomuotoaan.

Mielestäni on todennäköistä, että maailmankaikkeudessa on ihmisten lisäksi muutakin älyllistä elämää. Universumin päätä huimaavan äärettömyyden huomioon ottaen olisi kummallista, jos olisimme ainoa tietoinen ja tekniikan käyttöön kykenevä laji äärettömyydessä. Tähtienväliset matkat ovat kuitenkin valovuosien mittaisia. Nykyisen luonnontieteellisen tietämyksemme mukaan avaruusmatkailu tähtien välillä vaatisi huimia määriä energiaa ja kestäisi silti vuosisatoja.

Voi kuitenkin olla, ettemme tiedä kaikkea fysiikasta. Voi olla energian lähteitä, jotka ovat loppumattomia ja tapoja avaruusmatkailuun, joita emme osaa kuvitella. Ehkä vieraat oliot ovat niin pitkäikäisiä, ettei heille sata vuotta ole kovin pitkä aika. Ehkä aika on heille erilainen käsite kuin meille.

Ei olisi kovin suuri yllätys, jos muukalaiset ovat vierailleet maapallolla. Siinä tapauksessa he ovat onnistuneet pysymään näkymättömissä tai heidän kohtaamisensa on salattu. Yhdysvaltain hallinnon salatut kohtaamiset vieraiden kanssa ovat populaarikulttuurissa suosittu aihe.

Yhdysvaltain hallinto on valtava järjestelmä, johon sisältyy runsaasti salaisia osia. Viime vuosien skandaalit ovat paljastaneet salattuja operaatioita. Laajuus, jolla hallinto on esimerkiksi vakoillut omia kansalaisiaan, on päätähuimaavaa. CIA:n salaisista operaatioista on tullut julki sellaisia kuin cointelpro ja MK Ultra, joiden nimissä järjestö on mustamaalannut kansalaisiaan ja kehittänyt mielenhallintatekniikoita hyvin epäeettisin tavoin. Tämän historian tuntien ei olisi mikään ihme, jos USA:n hallinto olisi salannut myös kontaktinsa maapallon ulkopuolisten lajien kanssa.

On kuitenkin hieman kummallista, että muukalaiset olisivat ottaneet yhteyttä juuri Yhdysvaltoihin. Onhan kyseessä toki maailman voimakkain ja vaikutusvaltaisin valtio, mutta jos vieraalla älyllä on niin kehittynyt tekniikka, että he pystyvät tähtienväliseen matkailuun, ovat he varmasti tutkineet myös maapallon poliittista elämää ja osaisivat valita sivistyneemmän maan johon ottaa yhteyttä.

Ehkä Ufoista ei ole todisteita sen takia, että he oikeasti eivät ole käyneet maapallolla. Kenties he ovat tutkineet planeettamme historiaa ja huomanneet sotaisuutemme ja tuhoisuutemme ja päätyneet pitämään meitä uhkana.

Salaliittoteorioiden ongelma on, ettei niitä voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi. Jos salaliitto on onnistunut, pysyy se salassa. Totta on kuitenkin varmasti, että takanamme vehkeillään.