Mies ja mysteerit - Manly P Hall

Olen kirjoituksissani tässä blogissa käsitellyt paljon Manly P Hallin kirjaa The Secret Teachings of All Ages. Olen nyt saanut kirjan, jossa on kunnioitettavat 600+ sivua, luettua kokonaan, joten on varmaan paikallaan tehdä jonkinlainen yleiskatsaus kirjaan ja sen kirjoittajaan.

Hall syntyi 1901 ja kuoli 1990. Julkaistessaan tunnetuimman teoksensa Secret Teachings, oli hän vain 27 vuotta vanha, mikä on varsin hämmästyttävää  ottaen huomioon lukeneisuuden, mitä kirja edustaa. Kirjaa ei ole varustettu tarkoilla lähdeviitteillä, mutta lopun kirjallisuuslista on 22 sivua pitkä. Hall oli jo nuorena äärimmäisen kiinnostunut erilaisista esoteerisista traditioista ja mystisistä filosofioista. Hän toimi täysi-ikäistyttyään saarnaajana, mutta löysi pian itselleen tukijoita, joiden lahjoituksien varassa hän pystyi omistautumaan tutkimuksilleen matkustaen ympäri maailmaa ja kooten itselleen huomattavan kirjaston.

Hall oli ihminen, joka näki oman aikansa korruptoituneena. Hän inhosi modernin ajan materialismia ja näki sen elämäntyylin, tieteen ja arvot turmeltuneina maallistumisen ja ahneuden alttarilla. Kerrotaan, että käänteentekevä kokemus hänen elämässään oli, kun työskennellessään Wall Streetillä hän näki todisti omaisuutensa menettäneen pankkiirin riistävän oman henkensä. Tämän jälkeen hän näki ainoana mahdollisuutena omistautua vanhojen mysteerien tutkimiselle ja niihin sisältyvän viisauden mukaan elämiselle. Hall julkaisi Secret Teachings-kirjan ensin omakustanteena, mutta lopulta se nosti hänet tunnetuksi esoterian tutkijaksi. Kirjasta on otettu tähän päivään asti lukuisia uusintapainoksia ja se on alan harrastajien keskuudessa kunnioitettu klassikko.

Hall varjeli tarkkaan yksityiselämäänsä ja mainettaan julkisuudelta, joten siitä tiedetäänkin hyvin vähän.  Tiedetään kuitenkin, että vuonna 1930 hän meni naimisiin sihteerinsä kanssa. Liitto oli onneton ja päättyi myöhemmin vaimon itsemurhaan.  Jälkeen päin Hall hävitti lähes kaikki viittaukset ensimmäiseen vaimoonsa papereistaan.  1950 Hall meni uudestaan naimisiin. Tämä liitto oli myrskyisä mutta  onnellisempi kuin ensimmäinen; se kestikin aina Hallin kuolemaan saakka.

Hallin on täytynyt olla hyvin karismaattinen ja vakuuttava ihminen. Muuten ei ole selitettävissä hänen  suosiotaan luennoitsijana ja keräämiään suuria lahjoituksia.  Vuonna 1934 Hall perusti  Los Angelesiin Philosophical Research Societyn, voittoa tavoittelemattoman järjestön joka omistautui Hallia kiinnostaneiden teemojen tutkimiselle. Organisaatio toimii yhä tänäkin päivänä.

Secret Teachings-kirjan loppuluvussa Hall julistaa kaunopuheisesti uskoaan eettiseen, filosofiseen elämään. Hän tuomitsee aikansa materialistiset filosofit; Hallin mielestä eettinen elämä on perustettavissa vain ikiaikaiselle viisaudelle, joka on kätkettynä vanhoihin mysteereihin.

Olen itsekin viisauden rakastaja, ja allekirjoitan  tavoitteen eettisen, viisauden ohjaaman elämän elämisestä. Filosofina ja tieteellisen koulutuksen saaneena ihmisenä en kuitenkaan voi yhtyä Hallin johtopäätöksiin.  On totta, että 1900-luku oli synkkää aikaa, jolloin suuret aatteet ja epäinhimillisyyden voittokulku kulttuurissa ajoivat ihmiset  tekemään toisilleen kammottavia asioita. Mielestäni syy oli kuitenkin epärationaalisuudessa - siinä, että järjen ääntä edustavia ihmisiä ei kuunneltu ja vallan saivat erilaiset kansankiihottajat.

Suurin osa  Hallin argumenteista hänen visionsa puolesta perustuvat loogisesti heikkoon argumentointiin. Hänestä viisaus on sitä parempaa, mitä vanhempaa ja salatumpaa se on. Filosofina en voi hyväksyä tällaista auktoriteettiin vetoavaa argumenttia. Jokainen argumentti on punnittava erikseen loogisen ja empiirisen evidenssin valossa.

Secret Teachings on kaikesta huolimatta monumentaalinen ja vaikuttava teos. Siihen on koottu yhteen valtava määrä lukeneisuutta ja perehtyneisyyttä.  Minulle se on toiminut merkittävänä väylänä esoteerisiin traditioihin tutustumisessa. Teini-ikäisenä olisin varmaankin rakastanut tätä teosta. 

Vapaamuurarit, Illuminati ja Amerikan itsenäistyminen

Valistuksen ajan suuriin mullistuksiin on pitkään liittynyt epäily okkultistien ja salaseurojen osuus noihin poliittisiin vallankumouksiin. On totta, että valistuksen aikana erilaiset salaseurat ja esoteeriset opit nousivat suureen suosioon. Tähän liittyi uskonnon aseman heikentyminen ja uusien hengellisten katsantokantojen etsiminen.

Vapaamuurareilla oli merkittävä osa eurooppalaisessa valistuksessa ja Ranskan vallankumouksessa. Enemmän huomiota nykyaikana on kuitenkin saanut heidän osuutensa Yhdysvaltain itsenäistymisessä. Monet merkittävimmistä itsenäisyysjulistuksen kirjoittajista, Benjamin Franklin mukaan lukien, olivat vapaamuurareita. Vapaamuurarisymboliikka näkyy myös monissa valtiollisissa monumenteissa ja rahojen kuvakielessä.

Manly P. Hall esitti tulkinnan, että Francis Baconin visio ”Uudesta Atlantiksesta” oli profetia uudesta suuresta sivilisaatiosta, jonka valkoiset eurooppalaiset tulisivat perustamaan uudelle mantereelle. Uutena aikana valtiot perustettaisiin ihanteiden varaan, ja niiden kohtalo riippuisi noiden ihanteiden noudattamisesta.

Hallin esitys historiallisista tapahtumista on hyvin mytologian värittämä. Secret Teachings-kirjassaan hän esittelee muutamia merkittäviä mysteerien ja ikiaikaisten opetusten edustajaa historiasta. Nämä kaikki ovat hänen mukaansa olleet vähintäänkin puolijumalia, ihmisiä jotka ovat eläneet ja säilyttäneet elinvoimansa ja nuorekkuutensa satoja vuosia. He ovat olleet kyvyiltään ylivertaisia ja ilmestyneet historian näyttämölle merkittävinä hetkinä puuttumaan tapahtumien kulkuun.

Amerikan vallankumoukseen vaikutti tunnettujen vapaamuurarien lisäksi Halli mukaan eräs salaperäinen henkilö, joka tunnetaan vain Professorina. Hän oli äärimmäisen oppinut ja kunnioitettu henkilö joka oli elintavoiltaan myös todella hyveellinen. Hän vaikutti Hallin mukaan Yhdysvaltain lippua suunnitelleessa komiteassa, jossa kaikki kuuntelivat häntä kunnioituksella ja toteuttivat kaikki hänen esittämänsä muutokset suunnitelmaan.

Itsenäisyysjulistuksen kirjoittamistapahtumassa paikalle ilmestyi Hallin mukaan salaperäinen mies, jota kukaan ei tuntenut. Hän sai kuitenkin kaikkien huomion vakuuttavalla olemuksellaan ja lähes yli-inhimillisillä puhelahjoillaan. Mies päätti puheensa sanoihin: Jumala on luonut Amerikan vapaaksi. Tuntui kuin verho olisi vedetty totuuden edestä. Kaikki läsnäolijat tulivat vakuuttuneiksi ja itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin. Salaperäinen mies oli kuitenkin kadonnut.

Kuten kuvauksesta käy ilmi, salaliittoteoriat ovat aina olleet tärkeä osa Amerikan vallankumoukseen liittyvässä mytologiassa. Hallin kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1928. Nykyisin salaliittoteoriat elävät kuitenkin vielä vahvemmin Internetin ja totuuden jälkeisen ajan myötä.

Illuminati oli alun perin jesuiittaoppineen Adam Weishauptin 1776 Baijerissa perustama salaseura. Sen tavoitteena oli korostaa järjen merkitystä ihmisen ajattelussa ja vähentää kirkon ja valtion valtaa.

Illuminati kiellettiin 1787 eikä sen myöhemmästä toiminnasta ole todisteita. Nykyisin suosittu salaliittoteoria kuitenkin kertoo, että Illuminati on vaikuttanut merkittäviin historian tapahtumiin ja olisi toiminnassa yhä vieläkin tänä päivänä. Illuminatit tekivät aikanaan yhteistyötä vapaamuurarien kanssa, ja salaliittoteoreetikot uskovat, että he hallitsevat salaa sekä vapaamuurareita että muitakin merkittäviä salaseuroja; Illuminati olisi ikään kuin salaseurojen salaseura.  Heidän nähdään tavoittelevan kapitalismin ja autoritarismin hallitsemaa ”uutta maailmanjärjestystä”, johon he pyrkivät manipuloimalla vaaleja ja valuuttakursseja ja lisäksi mm. salamurhilla.

Intiaanit ja mystinen luonto

Nuorena olin hyvin kiinnostunut Pohjois-Amerikan intiaaneista ja heidän kulttuuristaan. Luin paljon kirjoja jotka sijoittuivat villin lännen valloituksen aikaan; mielestäni parhaat niistä kuvasivat noita tapahtumia alkuperäisasukkaiden näkökulmasta, heidän ahdinkoaan ymmärtäen.

Intiaaneilla oli monessa mielessä hyvin kehittynyt kulttuuri. He olivat sopeutuneet elämään symbioosissa luonnon kanssa sitä kunnioittaen ja palvoen. Ennen kuin Euroopasta tulleet valloittajat tuhosivat heidän elinolonsa vaikuttaa siltä, että intiaanit elivät tilassa, jossa Max Weberin kuvaama moderniin kuuluva lumouksen katoaminen ei ollut vaikuttanut elämän taianomaisuuden tuhoten.

Manly P. Hall on Secret Teachings of All Ages-kirjassaan omistanut yhden luvun Amerikan intiaanien symbolismille. Hän keskittyy lähinnä Pohjois-Amerikan intiaanien kulttuuriin - Hallin mielestä Etelä-Amerikan intiaanit kulkivat uskonnoissaan vasemman käden mustan magian polkua. Hall lienee järkyttynyt kertomuksista Inkojen ja muiden Amerikan eteläisen mantereen intiaanikansojen uskonnollisiin seremonioihin kuuluvista ihmisuhreista. Mielestäni aiheen rajaus on kuitenkin liian jyrkkä ja osoittaa tietämättömyyttä - Monilla Etelän intiaanikansoilla oli kulttuureja, jotka kehittyneisyydessään vetivät vertoja Eurooppalaiselle tuon ajan sivilisaatioille. Esimerkiksi Mayojen astronominen ja astrologinen tietämys oli hyvin kehittynyttä ja tarjoaisi esoterian opiskelijalle paljon mielenkiintoista materiaalia tutkittavaksi.

Hall puhuu ihailevaan sävyyn siitä, miten intiaanien maailmaa kansoittivat erilaiset henget, jotka liittyivät luontoon, paikkoihin ja tilanteisiin. He elivät hänenkin mukaansa sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Hän kuitenkin puhuu koko Pohjois-Amerikan intiaanien uskonnoista niin kuin ne olisivat tärkeimmiltä piirteiltään saman kaltaisia, unohtaen heimojen kulttuurien moninaisuuden.  Hän myös, tyylilleen uskollisesti, etsii tuosta piirtämästään kuvasta yhteneväisyyksiä kuvaamaansa suureen oppiin, joka oletetusti on kaikkien suurien uskontojen ja oppien takana.  Puheesta Hallin kuvaamasta ilmiöstä tulee taas puhetta Hallista.

Nykyisten  tietojen mukaan Pohjois-Amerikan intiaaneilla oli hyvin erilaiset uskonnot, mutta niissä oli kuitenkin tiettyjä yhteisiä piirteitä. Tällainen oli esimerkiksi usko Suureen Henkeen, universaaliin ja kaikkitietävään olentoon, joka tulee melko lähelle kristillistä jumalan käsitettä.  Lisäksi lähes kaikki heimot uskoivat rinnakkaiseen maailmaan taivaalla, vierailuihin kuolleiden maassa ja erilaisiin pyhiin esi-isiin, jotka usein liittyivät heimojen luomismyytteihin.

Intiaanien läheisestä yhteydestä luontoon kertoo, että monien heidän myyttiensä keskeisiä henkilöitä ovat eläimet.  Tarinoissa ihmisillä on läheinen suhde muihin lajeihin,  he saattavat jopa mennä naimisiin eläimien kanssa. Yksi teema on muodonmuutos ihmisestä eläimeksi tai toisin päin. Useissa tarinoissa eläimet kasvattavat ihmislapsia  - teema, joka kieltämättä on melko universaali ja josta löytyy esimerkkejä paljon muidenkin mantereiden tarustoissa ja mytologioissa.

Mielestäni mielenkiintoinen esimerkki okkultistiseksi kuvailtavissa olevasta liikkeestä  intiaanien keskuudessa oli  henkitanssi. Henkitanssi levisi 1889-1890 useiden Pohjois-Amerikan heimojen keskuuteen. Tanssin, jota harjoitettiin lähes päättymättömissä seremonioissa, päällimmäinen tarkoitus oli saada yhteys vainajien henkiin. Valkoiset kuitenkin tulkitsivat liikkeen vaaralliseksi ja kapinalliseksi kansankiihotukseksi. Sanomalehdet levittivät hysteeristä moraalipaniikkia joka johti lopulta Wounded Kneen verilöylyyn, jossa valkoiset sotilaat surmasivat 150 puolustuskyvytöntä lakota-intiaania, joiden he epäilivät valmistelevan kapinaa Yhdysvaltojen hallitusta vastaan.

Amerikan alkuperäiskansojen mytologioista ja symboleista riittäisi tutkittavaa ja kerrottavaa hyvinkin paljon.  Hall on esimerkki huonosta etnosentrisestä lähestymistavasta vieraan kulttuurin tutkimiseen, josta yliopiston antropologian tunneilla varoitettiin. Jos ja kun perehdyn heidän kulttuureihinsa paremmin, voisi olla paikallaan vaikka lukea joitain heidän eepoksiaan tai uskottavampien tutkijoiden tekemiä kirjoja.

Muhammed - uudestisyntynyt Kristus?

Islamin vastustamisella on pitkät perinteet Euroopassa. Tällä on ymmärrettävät historialliset syynsä, ovathan eurooppalainen kristinusko ja islam taistelleet pitkään samoista alueista. Niillä on yhteisiä pyhiä paikkoja Lähi-Idässä ja välillä laajentumishaluinen islamilainen maailma on ulottanut valloituksensa Euroopan mantereelle saakka. Nykyisin asia on tunnetusti pinnalla islamilaisen terrorismin muodostaessa monien mielestä suurimman uhan länsimaiden turvallisuudelle. Islamofobia on uuden eurooppalaisen oikeiston merkittävin uhkakuva ja olemassaolon oikeutus; maahanmuutto islamilaisista maista nähdään uhkana oikealle – valkoiselle ja kristitylle – eurooppalaisuudelle.

Manly P. Hall on Secret Teachings of all Ages-kirjassaan omistanut yhden luvun kokonaan islaminuskon käsittelylle. Ennen kuin luin kyseisen luvun oletin, että Hall käsittelisi siinä islamin mystisiä haaroja, kuten sufilaisuutta, tai islamiin liittyvää symboliikkaa, kuten hän on tehnyt kristinuskoa käsittelevissä luvuissa.

Hall ei kuitenkaan islamia esitellessään poikkea uskonnon valtavirran pääpiirteitten esittelystä. Vielä tätäkin yllättävämpää on, että Hall näkee muhamettilaisuuden positiivisessa valossa ja omistautuu puolustamaan uskontoa sitä kohtaan yleisesti esitettyjä ennakkoluuloisia väitteitä vastaan.

Hall näkee Muhammedin olleen, vastoin ennakkoluuloja, jopa esimerkillisen hyveellinen persoona. Hän oli vaatimaton, ahkera ja kultivoitunut. Hän eli kuin tavalliset ihmiset, hyväksyi nöyränä jumalan tahdon, eikä ylpeillyt sotilaallisten voittojensa tuomalla kunnialla. Profeetta huolsi itse vaatteensa, vihasi valehtelua eniten maailmassa ja istui usein aterialla palvelijoidensa kanssa ja kuolinvuoteellaan vapautti kaikki orjansa.

Nykyisin islamofobien yleinen syyte islamin profeettaa vastaan on, että hän oli pedofiili, jolla oli haaremi. Hall kuitenkin korostaa, että tiedot Muhammedin puheista hänen elämänsä aikana eivät tue väitteitä hänen naisvihamielisyydestään. Hän myös korostaa, että islamin perustajan haaremi oli pieni verrattuna raamatun viisaiden kuninkaiden Daavidin ja Salomonin vastaaviin.

Hall puolusti Muhammedia, koska hänen mielestään hänen oppinsa ilmensi ikiaikaista oppia, mysteerejä jotka olivat kaikkien suurien filosofisten, uskonnollisten ja eettisten järjestelmien takana. Hän näki, että profeetan on jollain tavalla täytynyt olla yhteydessä ikiaikaisten mysteerien opettajien kanssa, joko fyysisessä maailmassa tai näkymättömässä todellisuudessa.

Hall vetää yhteen hänelle tärkeiden oppisuuntien yhtenäisyyttä viittaamalla vanhaan taruun Feeniks-linnusta, joka nousee siivilleen uudestaan aina kuuden sadan vuoden välein. Ensimmäisenä, kuusisataa vuotta ennen Kristusta oli Pythagoras salaisine oppeineen. Kuusisataa vuotta Jeesuksen jälkeen tuli Muhammed. Tämän jälkeen tulleet ”profeetat” ovatkin hieman kyseenalaisia: Hall rinnastaa Tsingis Khanin ja Napoleonin suuriin henkisiin opettajiin. Tämä tuntuu väkinäiseltä keinolta tukea argumenttia joka perustuu vanhaan taruun.

Hallin kirjassa häiritsee se, että hän jatkuvasti vetoaa yhteiseen oppiin, joka on lähes kaikkien hänen esittelemiensä oppisuuntien ja koulukuntien taustalla, mutta ei missään vaiheessa tarkemmin kerro, mikä tämä oppi on. Hall vetää usein satunnaisilta tuntuvia yhtäläisyyksiä asioiden välille, mutta ei kokoa yhteen, mikä on se yhteinen muinainen oppi, joka salaseurojen kautta on välittynyt nykymaailmaan asti.

On kunniaksi Hallille, että hän puolusti islamia ennakkoluuloja vastaan. Mielestäni tuon uskonnon ja kulttuurin suurimmat saavutukset ovat niitä, mitä Hall käsittelee vain lyhyesti. Euroopan eläessä pimeintä keskiaikaa islamilainen kulttuuri kukoisti, ja heidän tieteensä tuotti monia keksintöjä, jotka olivat edellä aikaansa ja eurooppalaista kulttuuria. Islamin henkisestä annista en ole niin vakuuttunut. Kristinuskon tavoin se on tuottanut joitain vakuuttavia ajattelijoita ja mystikoita, mutta myös paljon sotaa ja terroria.

Risti - symboli ja allegoria

Kristinuskon symboli on muinainen kidutusväline. Jostain syystä jumala ei voinut noin vain antaa ihmisille anteeksi heidän syntejään, vaan hän koki tarpeelliseksi järjestää maassa ihmisten keskuudessa näytelmän, missä hän poikansa Jeesuksen kautta tulee lihaksi ja joutuu petetyksi ja tuomituksi kärsien tuskallisen kuoleman, joka kuitenkin on tarpeellinen syntien lunastamiseksi. En edes lapsena kokenut tuota kertomusta mitenkään kovin järkevänä – miksi kaikkivoivan jumalan pitää olla tuollainen draamakuningas, eikä hän voi tuosta vaan antaa syntejä anteeksi. Aikuisena narratiivissa on kuvottanut kärsimyksen ylevöittäminen ja ihailu, mikä raamatun kautta on syöpynyt länsimaiseen kulttuuriin ja varmaankin ollut historiassa monen ikävän asian takana.

Manly P Hall esittelee Secret Teachings.. –kirjassaan laajalti ristiin liittyvää symboliikkaa ja mytologiaa. Hän menee ensin raamattuakin syvemmälle raamatullisuuteen väittäen, että puu, josta tehtiin Jeesuksen roikuttamiseen tarkoitettu risti, oli peräisin aina Eedenin puutarhan elämän puusta, johon Aatamin veri ja henki yhdistyi, ja jonka siemenet kulkeutuivat Nooan arkkiin ja lopulta Jerusalemiin.

Tämän rohkean aloituksen jälkeen Hall ryhtyy kuitenkin myös purkamaan myyttejä. Hän oli tietoinen, ettei risti ollut kristinuskon yksinoikeus, vaan esiintyi laajalti muissakin uskonnoissa ja kuului jo varhaisten pakanoiden symboliikkaan. Kuten muidenkin käsittelemiensä aiheiden kanssa, hän yhdistää kaikki uskonto- ja oppikunnat ja okkultismin suunnat perimmäiseen filosofiaan, joka periytyy aina myyttisestä alkuhämärästä asti. Ristiä käsittelevään kappaleeseen Hall pystyy yhdistämään vielä palaneen Aleksandrian kirjaston; hänen mukaansa antiikin ihmiset ymmärsivät paremmin eri uskontojen ja perimmäisen filosofian yhteyden, mutta tämä tietous katosi Aleksandrian kirjaston palaessa.

Nykytiedon (varmistetun) mukaankin risti toimi symbolina jo kivikaudella. Tämä on ymmärrettävää – risti on yksinkertainen geometrinen kuvio ja kuvastanee ihmisen myötäsyntyistä tapaa hahmottaa maailmaa, sen ulottuvuuksia ja ilmansuuntia. On spekuloitu, että esihistoriallisella ajalla risti toimi astronomisena ja kosmologisena symbolina, joka kuvasi neljää elementtiä, pääilmansuuntia tai maailmanpylvästä yhdistyneenä horisontaaliseen maailmaan. Tiedetään, että pronssiajalla Euroopassa risti alkoi jo olla pyhä symboli joka yhdistyi eritoten kuolemaan ja hautaamiseen.

Hallin kirja on spekulatiivista vertailevaa mytologiaa. Hän esittelee erilaisia ristinkaltaisia symboleita, joita antiikissa käyttivät juutalaiset, egyptiläiset ja kreikkalaiset. Mielenkiintoisempaa niiden sijaan on mielestäni hänen pohdintansa siitä, miten ristiinnaulitseminen esiintyy allegoriana monissa uskonnoissa. Hänen mielestään se kuvasti sitä, miten ihmisen ikuinen ja immateriaalinen henkinen olemus oli ripustettu eläimellisen olemisen ristille.

Monille on varmaan tuttu tarina Prometheuksesta, joka lahjoitti ihmisille tulen ja joutui sen takia ikuisesti vierittämään kiveä ylös vuoren rinnettä. Hall yhdistää myös Buddhan tarinan ristiinnaulitsemismyyttiin. Allegorisesti, mutta minun on vaikea nähdä edes tätä yhteyttä. Sen sijaan esimerkiksi Krishnan ja monien muiden jumalien myyttiseen tarinaan kuolema ristillä liittyy suoraviivaisemmin, ja on selkeää, että se ei ollut kristinuskon perustajien keksimä tarina tai allegoria.

Ihmisen elämään sisältyy paljon kärsimystä. Saavuttaaksemme jotain arvokasta joudumme usein kestämään asioita, jotka ovat kipeitä tai ikäviä. Emme pidä siitä ja toivomme, että joku muu kantaisi raskaan taakan puolestamme. Uskontoihin on perinteisesti käännytty etsiessä helpotusta olemassaolon tuskallisuuteen. Siksi on ymmärrettävää, että moniin niistä sisältyy myytti pelastajasta joka on kärsinyt, ettei meidän tarvitsisi enää kärsiä. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää. Mielestäni tällainen kärsimyksen ihannointi on kuitenkin vääristänyt ihmiskunnan kulttuuria ja historiaa, ja edetäksemme henkisesti meidän tulisi hylätä se.

Mystisiä myyttejä Jeesuksesta

Mystisestä kristinuskosta minulle tulee ensimmäisenä mieleen mestari Eckhart ja hänen edustamansa Jeesuksen opin vertauskuvallinen tulkinta, joka tulee melko lähelle buddhalaisuuden näkökulmaa laajasti tulkittuna. Tässä koulukunnassa pyritään suoraan yhteyteen jumalan kanssa, ja heidän rukoilunsa voi nähdä eräänlaisena meditaationa, jota buddhalaiset käyttävät päästäkseen yhteyteen todellisuuden kanssa (monet zen-opettajat ovat sanoneet, että buddhalaisuudessa todellisuus on jumala).

Mannly P. Hallille taas kristinuskosta puhuttaessa mystisyys liittyy enemmänkin mytologioihin. Kuten melkein mistä tahansa aiheesta kirjoittaessaan, hän vetoaa ikiaikaiseen salattuun viisauteen, joka on kaikkien aikojen suurien opetusten takana, vaikkakin usein kätkettynä ja välitettynä vain vihkiytyneiden keskuudessa.

Hall esittelee Secret teachings-kirjassaan mielestään keskeisiä Jeesukseen liittyviä myyttejä. Hän pitää osan näistä paikkaansa pitävyyden todisteena apokryfisia kristillisiä tekstejä, joista suurimman osan aikamme tiede on todennut epäperäisiksi. Mielestäni on kuitenkin paikallaan esitellä tässä joitain Jeesukseen liittyviä myyttejä; vaikka ne olisivatkin keksittyjä, ovat ne kuitenkin tärkeä osa salatieteiden kertomusta.

Hall ei ota Jeesuksen historiallisuutta annettuna faktana, mistä pisteitä hänelle. Hän esittää, että Jeesus saattaa olla useasta Lähi-idässä  ajanlaskumme ajan paikkeilla vaikuttaneesta henkisestä opettajasta koostettu fiktiivinen hahmo. Evankeliumeissa Jeesuksen maalliseksi eliniäksi ilmoitettu 33 vuotta on saatettu valita sen mystisen merkityksen takia – se sopi malliin, jonka mukaan monien muidenkin messiaden elämästä tuohon aikaan kerrottiin. Hall pitää mahdollisena lähteidensä perusteella, että Jeesus eli paljon pidempään, ja toisaalta hänen aktiivinen opetuskautensa saattoi kestää vain vuoden.

Kristinusko ei ollut filosofisesti uusi oppirakennelma jonka Jeesus perusti. Se heijasti laajasti seemiläistä ja länsimaista ajattelua, kuten platonilaista idealismia. Hall myöntää tämän. Hän pitää mahdollisena, että Jeesus kävi kauempana idässä Intiassa ja Tiibetissä hakemassa oppia sikäläisiltä opettajilta ennen oman messiaan uransa aloittamista. Olen kuullut tästä teoriasta ennenkin. Buddhalaisuuteen tutustuneena pidän kuitenkin melko epätodennäköisenä, että Kristus olisi ainakaan buddhalaisluostareista saanut oppinsa, tai sitten hän oli hyvin huono oppilas. Buddhalaisuus eroaa kristinuskosta kaikissa merkittävissä filosofisissa näkemyksissä, kuten kysymyksissä sielun olemassaolosta ja todellisuuden luonteesta; yhtäläistä näille uskonnoille on korkeintaan jokin eettinen usko ihmisyyteen ja hyvän tekemiseen.

Hall katsoi tarinan Kuningas Arthurista, pyöreän pöydän ritareista ja Graalin maljasta tarpeeksi merkittäväksi sisällyttääkseen sen kirjansa kristinuskosta kertovaan lukuun. Tarinan mukaanhan pyöreän pöydän ritarit lähtivät etsimään ehtoollismaljaa – Graalin maljaa – johon oli kerätty Jeesuksen verta hänen kituessaan ristillä, ja jolla piti oleman ihmeitä tekeviä vaikutuksia – sen koskettaminen paransi sairauden ja suojasi kuolemalta. Koettuaan etsintämatkalla monia seikkailuja, ritarit lopulta löysivät maljan ja omistautuivat sen vartioimiselle.

Hall kertoo tarinasta hieman erilaisen version kuin pyöreän pöydän tarut. Hän vetoaa vapaamuurareiden näkemykseen asiasta, jonka mukaan Joosef Arimatialainen toi maljan jo elinaikanaan Brittein saarille. Vapaamuurarit näkivät, että kuten Paavali perusti näkyvän kirkon maan päälle, Joosef Arimatialaisen tehtävä oli pystyttää kristinuskon okkultistinen, näkymätön haara.

En ole pitkään aikaan pystynyt lukemaan Hallin kirjaa juuri millään tavalla objektiivisena lähteenä sen aiheena olevista asioista. Mutta, kuten olen jo useasti todennut, se on erinomainen lähde tutkittaessa okkultismin perusmyyttejä. Folkloristinen ote on tässä tarpeen, mutta kun sen saavuttaa, on hyvin antoisaa tutkia, miten Hall on kertonut tarinaa salaisesta opista ja yhdistänyt erilaisia taruja yhteen.

Kiveen hakattu viisaus – vapaamuurarisymboliikasta

Manly P. Hall oli innokas ja järjestön sisäisin kriteerein pitkälle edistynyt vapaamuurari, mikä näkyy hänen kritiikittömässä ja järjestön omasta historiastaan luomaa legendaa kunnioittavassa tavassa käsitellä aihetta. Hänen mielestään vapaamuurarien filosofiaan ja symboliikkaan kätkeytyi salattu tieto, jota ihmiset olivat etsineet aina ihmisjärjen synnystä lähtien. Hall korosti symboliikan merkitystä filosofisten ajatusten välittäjänä, ja näin ollen hän vapaamuurarien legendasta kertoessaan korosti järjestön oletettua historiaa arkkitehtikiltana.

Hallin mukaan vapaamuurareiden salainen oppi periytyy mytologiselta ajalta ennen vedenpaisumusta. Välimeren rannoille se levisi muinaisesta Atlantiksesta käsin. Hänen kuvauksensa mukaan vapaamuurarit liittyvät kaikkeen länsimaiseen sivistykseen, tai ainakin heidän oppinsa periytyy siitä. Heidän oppinsa on se, joka selviytyi raamatun tulvasta Henokin kätkemiin tauluihin kirjoitettuna. Hän myös esittää, perustaen väitteensä johonkin obskuuriin vanhaan dokumenttiin, että itse Pythagoras oli mukana vapaamuurariuden levittämisessä.

Osa legendaa on Vapaamuurareiden edeltäjinä pidetty dionyysisten arkkitehtien kilta. Tämä salaseura oli niin taitava pitämään salaisuutensa, että jälkipolville heistä on säilynyt vain sirpaleista tietoa. Ehkä tämä selittääkin sen, että Internetistä killasta tietoa etsiessä vastaan tulee mainintoja vain erilaisia new age-oppeja esittelevillä nettisivuilla; esimerkiksi Wikipediasta ei löydy kyseestä olevasta salaseurasta minkäänlaista merkintää.

Harvojen lähteiden – jotka siis toisintavat killasta kerrottua legendaa – kilta syntyi vuoden 1000 e.a.a. paikkeilla välimeren ympärillä. Kerrotaan, että killalla oli keinot jo tuona aikana viestiä maailmanlaajuisesti. Heillä oli totta kai salainen tapa tunnistaa toisensa, ja varakkaampien seuran jäsenten tuli pitää huolta köyhempien toimeentulosta. Killan jäsenet harjoittivat Dionysoksen kulttia, mistä tuli heidän nimensä. Kultin riitit perustuivat astronomiaan, ja sanotaan, että arkkitehtikillan jäsenet rakensivat monia tärkeitä rakennuksia, joiden geometria perustui tähtikuvioihin. Hall kuvailee killan arkkitehtien suunnittelemia merkittäviä rakennuksia ”saarnoiksi kivessä”, jotka täyttivät ihailulla ja kunnioituksella jopa henkilön, joka ei kyennyt ymmärtämään niissä ilmeneviä kosmisia periaatteita.

Legenda kertoo, että dionyysiset arkkitehdit suunnittelivat myös kuningas Salomonin temppelin. Paitsi mytologinen, symboliikkaa hehkuva oikea temppeli, Salomonin temppeli on Hallin mukaan myös spirituaalinen periaate. Se on ikuisen valon koti, josta fyysinen temppeli on vain symboli. Vapaamuurarilegendan mukaan Salomonin temppeleitä on kolme. Ensimmäinen on universumi, jonka keskellä aurinko istuu valtaistuimella. Toinen on ihmisen ruumis, joka esoteeristen perinteiden mukaan on mikrokosmos, maailma pienoiskoossa. Kolmas temppeli on sielu, joka jalostettuna on oikea ikuinen viisauden koti.

Nykytiede epäilee vahvasti kuningas Salomonin historiallisuutta, sillä ainoat hänestä kertovat lähteet ovat Raamatun kirjat, jotka nekin ovat keskenään ristiriitaisia. Hall ei kuitenkaan ollut historioitsija vaan okkultisti. Hän ylistää Salomonin viisautta, kertoen tämän olleen myös alkemisti, joka osasi todella valmistaa kultaa, mikä selitti hänen rikkautensa. Hallin kirja ei ole hyvä kirja objektiivista tietoa etsivälle, mutta mytologioista kiinnostuneelle se on mielenkiintoinen tutkimuskohde. Hänen vapaamuurareiden legendaa pönkittävät kertomuksensa ovat mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten legendoja ja mytologioita voidaan käyttää hyväksi ja yhdistellä vahvistaakseen jonkin ryhmän statusta.

Salattujen viestien historiasta

Menneinä vuosisatoina salatieteiden harjoittajille oli usein ensiarvoisen tärkeää kätkeä sanomansa niin, ettei se välittynyt kuin vihkiytyneiden joukoille. Kristillisinä aikoina kirkon sanomasta eroavaa ajattelua vainottiin, ja jos alkemisti tai jopa uudenaikaisemman tieteen harjoittaja halusi välttää rovion, oli hänen parasta piilottaa sanomansa viattomalta vaikuttavan sanoman sekaan.

Sivusin tätä aihetta jo edellisessä, Shakespeareen liittyviin salaliittoihin keskittyvässä blogipostauksessa. Manly P. Hall uskoi, että Shakespearen nimiin laitettujen teosten oikea kirjoittaja tuli ilmi teoksiin kätkettyjen viestien mukana. Hall piti salakirjoitusmenetelmiä salatieteille niin tärkeänä asiana, että omisti sille kokonaisen luvun kirjassaan The Secret Teachings of all Ages.

Jo Shakespeare-salaliiton yhteydessä tuli ilmi yhdenlainen salakirjoitustyyli, jota Hall kutsuu kirjalliseksi salakirjoitukseksi. Sen tärkeimpiä kehittäjiä oli Francis Bacon. Menetelmä perustuu siihen, että tekstin sekaan laitetaan kirjasimeltaan erityylisiä kirjaimia, joista sitten muodostuu salattu sanoma. Kehittymättömimmillään sanoma on suoraan luettavissa, jos osaa etsiä erityyliset kirjaimet, mutta Baconin kehittämä järjestelmä oli niin kehittynyt, että sanoma oli vielä tämän jälkeen tulkattava – suoraan luettuna se muodostui vain erilaisista kirjainten a ja b yhdistelmistä.

Toinen Hallin esittelemä tyyli on kuvallinen. Tämä on vapaamuurareille tärkeä keino kätkeä salattuja viestiä kuvien sisään. Näitä viestejä oli Hallin mukaan jo egyptiläisten symbolisissa kuvissa, ja se oli tärkeä keino alkemisteille ja hermeettisille filosofeille.

Hall näkee myös kertomuksiin sisältyvät allegoriat yhtenä salakirjoituksen muotona. Hänestä esimerkiksi luomistarinat ja –myytit ovat kaikki allegorioita, jotka käskevät sisäänsä symbolisen viestin.

Hall kirjoitti kirjansa ennen toista maailmansotaa, jolloin tietokoneita ja niiden mukana syntynyttä kryptografiaa ei ollut vielä kehittynyt. Nykyään salakirjoitusmenetelmät ovat tylsien nörttitieteilijöiden alaa, kuivaa matemaattista tiedettä. Salatieteilijät ovat kuitenkin olleet tärkeä osa alan kehitystä, ja vaikka heidän menetelmänsä ovat nykynäkökulmasta vanhentuneita, on niiden tutkiminen tärkeää okkultismin historian ymmärtämisen kannalta.

Gematria on ala, joka on samaan aikaan salakirjoitusta, että tekstien mystistä tulkintaa. Siinä sanoille lasketaan numeerinen arvo ja niiden perusteella etsitään niille uusia merkityksiä. Gematria on perinteisesti ollut yksi kabbalan ala, mutta Hall vetoaa siihen myös perustellessaan argumenttiaan Shakespearen teosten alkuperästä. Hän näkee että Baconin nimen numeerisen arvon esiintyminen Shakespearen teosten virheellisissä sivunumeroinneissa todistaa hänen olleen niiden takana.

Hall esittelee myös musikaalisen, kirjainten mielivaltaiseen vaihtamiseen perustuvan ja koodipohjaisen salakirjoitusmenetelmän. Hänestä salakirjoitusmenetelmien opiskelu ja harjoitteleminen oli tärkeää jokaiselle salatieteisiin perehtyvälle; oli tärkeää ymmärtää filosofisia periaatteita joita hyödyntämällä sanomat kätkettiin ja lisäksi kryptografia oli tärkeää harjoitusta aivoille.

Vaikka salakirjoitusmenetelmät ovat kehittyneet, on yksi syy siihen, että esimerkiksi vapaamuurareiden historiasta tiedetään niin vähän, että heidän tekstinsä on usein kirjoitettu hyvin monimutkaisilla salakirjoitusmenetelmillä, joiden tulkitsemisessa nykytieteilijöillä tehokkaine tietokoneineen on vieläkin paljon tekemistä. Tässä asiassa ainakin heitä voi pitää hyvin edistyneinä.

Oliko Shakespearen takana salaseura?

Manly P. Hall piti itsestään selvänä, ettei Shakespeare ollut kirjoittanut historiassa hänen nimiinsä laitettua mittavaa ja kulttuuriselta arvoltaan ylittämätöntä kirjallista tuotantoa. Tätä hän perusteli sillä, että Shakespeare oli kotoisin pieneltä paikkakunnalta, missä ei ollut kouluja tai kirjallista kulttuuria, hänen vanhempansa olivat lukutaidottomia, hänen nimikirjoituksensa näyttää kynään tottumattoman kirjoittamalta, eikä alkuperäisiä käsinkirjoitettuja käsikirjoituksia hänen nimiinsä laitetuista näytelmistä ole säilynyt. Hallin mielestä myöskään mikään Shakespearen tiedetystä elämänkulusta ei tukenut ajatusta, että hän olisi voinut tuottaa maailmanluokan kirjallisuutta – hänen tyttärensä oli lukutaidoton, Shakespeare harrasti kaikenlaisia pienimuotoisia taloudellisia hankkeita, jotka eivät sovi kuvaan kirjailijanerosta, eikä häneltä jäänyt jälkeen suurta kirjastoa joka olisi todistanut näytelmien kirjoittamiseen vaaditusta lukeneisuudesta.

Hallin mielestä oli ilmiselvää, että Shakespearen nimiin laitetut näytelmät oli kirjoittanut henkilö, joka oli avannut silmänsä henkimaailman todellisuudelle, okkultisti. Hän kannatti teoriaa, jonka mukaan niiden takana oli Francis Bacon. Bacon (1561-1626) oli englantilainen yleisnero. Aikanaan hän sai eniten huomiota nousemalla korkeaan asemaan politiikassa, mutta jälkipolville merkittävämpää on ollut hänen tieteellinen ajattelunsa. Bacon tutki laajalti kaikkia aikansa luonnontieteitä, ja vaikka ei tehnyt merkittäviä tieteellisiä löytöjä, häntä pidetään yhtenä tieteellisen metodin kehittäjistä tieteenfilosofisten kirjoitustensa ansiosta. Hän korosti skeptisyyden tärkeyttä ja empirismiä.

Baconin ajatukset tiedon levittämisestä muistuttivat hyvin paljon ruusuristiläisyyden ideoita. Hänen onkin usein epäilty olleen tuon liikkeen perustaneiden kirjoituksien takana. Nykyajan valtavirran historiantutkimus ei tue tuota teoriaa. Bacon oli kuitenkin tutustunut myös okkultistien ja alkemistien kirjoituksiin ja niiden vaikutus näkyi hänen kirjoituksissaan. Tieteen historian suurmiehistä hän on yksi esoterian harrastajien suosikeista.

Hallillekin Bacon oli ”meidän mies”. Hän edusti spiritualistista näkemystä, jota Hallin näkemysten mukaan olisi tarvittu Shakespearen teosten kirjoittamiseen. Hänellä oli myös sivistystä, kielitaitoa ja kokemusta hovielämästä, jota maaseudulta tulleelta näyttelijältä varmastikin puuttui.

Hall tukee argumenttiaan hyvin okkultistille tyypillisellä tavalla: hän etsi esimerkiksi kuvista vihjeitä. Bacon teki myös jälkipolville houkuttelevaksi etsiä salattuja viestejä kirjoituksistaan kehittämällä oman salakirjoitusjärjestelmän, millä johonkin aivan toisesta asiasta kertovaan tekstiin voidaan koodata sisään sanomia eri kirjasinmerkkejä käyttämällä. Näitä koodattuja viestejä Hall näkee paljon Shakespearen teoksissa ja pitää niitä pitävänä todisteena siitä, että Bacon oli noiden kirjoitusten takana.

Hallin okkultistiset todisteet historian merkittävimmän runoilijan teosten alkuperästä tuntuvat väkinäisiltä ja teennäisiltä. Nykytiedon valossa myöskään tuon aikaisella kirjapainotekniikalla ei olisi ollut mahdollista sisällyttää kirjoihin koodattuja viestejä Baconin luoman salakirjoitusjärjestelmän mukaisesti.

Kertoo jotakin näiden kahden neron merkittävyydestä, että heistä kiistellään laajalti vielä meidän aikanamme. He ovat ikoneita, joiden alkuperäisyys on pyhä asia. Shakespearen teokset ovat kirjallisen nerouden ilmentymiä jotka vieläkin herättävät hämmennystä ja ihailua. On totta, että Shakespearen elämästä ja teosten synnystä on paljon hämärän peitossa. Itse kuitenkin lähtisin etsimään todisteita hänen okkultistisista vaikutteistaan sisältöanalyysin kautta. Uskon, että henkimaailmasta oppii enemmän lukemalla Shakespearea kuin etsimällä todisteita salaliitoista laskemalla kirjainten numeroarvoja.

Kemialliset filosofit - alkemia länsimaisessa traditiossa

Alkemistit tunnetaan parhaiten siitä, että he yrittivät valmistaa kultaa vähempiarvoisista metalleista. Alkemia on kuitenkin paljon muutakin. Se on filosofinen ja spiritualistinen oppirakennelma, kemiallista filosofiaa. Vertauskuvalliseen kieleen verhoutuvia alkemistisia tekstejä on tulkittu allegorioiksi milloin mistäkin.

Manly P. Hall ei ollut sokea alkemian vertauskuvallisuudelle ja filosofisuudelle. Hän kuitenkin myös uskoi, että muista metalleista on mahdollista valmistaa alkuaine kultaa. Hall uskoi alkemistisien tekstien opetukseen, että asioissa on toistensa siemen, jota kasvattamalla ne saadaan muuttumaan.

Ehkä Hall amerikkalaisena näki, että oppirakennelman arvo on kuitenkin jossain määrin kiinni siitä, tuottaako se materiaalista hyötyä.

On totta, että alkemistit tekivät myös monia aitoja tieteellisiä keksintöjä. He olivat nykyisen tieteellisen kemian edeltäjiä, joiden tutkimukset ovat vaikuttaneet luonnontieteiden syntyyn ja kehitykseen modernilla ajalla. Heidän saavutuksiaan ovat monet laboratoriotekniikat, kokeellinen menetelmä ja teoreettiset keksinnöt, joista jotkut ovat edelleen käytössä nykyaikana kemiassa ja lääketieteessä.

Alkemiaa on harjoitettu kautta historian kehittyneissä kulttuureissa paitsi länsimaissa, myös Kiinassa ja Intiassa. Välimeren alueella alkemiaa on harjoitettu ainakin ajanlaskumme ensimmäisistä vuosisadoista lähtien. Sen katsotaan syntyneen hellenistisessä Egyptissä sikäläisen sivilisaation pohjalta ja siirtyneen traditiona islamilaiseen kulttuuripiiriin. Euroopassa alkemia koki uuden kukoistuskauden renessanssiaikoina, kun islamilaisia tekstejä käännettiin latinaksi.

Mytologian mukaan alkemia kuuluu hermetistiseen traditioon periytyen Hermes Trismegistoksen nimiin laitetuista kirjoituksista – kuten suuri osa muustakin eurooppalaisesta esoteerisesta traditiosta. Täten se jakaa perinteen tärkeimmät opit, kuten näkemyksen mikro- ja makrokosmoksen yhteydestä ja vastaavuudesta.

Paitsi kullan valmistaminen, alkemisteja kiinnosti myös ikuisen elämän takaavan ”elämän eliksiirin” valmistaminen, tautien parantaminen ja universaalin liuottimen löytäminen. Euroopassa alkemia yhdistyi laajempaan hermetistiseen traditioon – astrologiaan, magiaan ja kristilliseen kabbalaan. 1700-luvulla, valistuksen ja modernin tieteen synnyn myötä, alkemia ja kemia alettiin erottaa toisistaan; alkemisteja alettiin pitää kullan tekemistä yrittävinä helppoheikkeinä. 1800-luvulla alkemia sai uudelleen huomiota vertauskuvallisena okkultistisena oppina.

Hermetistisen tradition alkemia näkee opin puhtaasti spiritualistisena ja vertauskuvallisena – kullan valmistus vähempiarvoisista metalleista on heille allegoria ihmisen sielun puhdistamisesta. He näkevät alkemistisissa teksteissä kuvauksen työstä ja prosessista jonka avulla ihminen saavuttaa täydellisyyden.

Alkemiasta on myös esiintynyt menneinä vuosisatoina läpikotaisin kristillisen kulttuurin läpäisemässä Euroopassa kristillinen tulkinta. Siinä Jeesus on viisasten kivi, joka tekee elämästä kultaa.

Donald Kraig edustaa tulkintatraditiota, missä alkemistiset testit nähdään allegorisina oppaina seksuaalimagian harjoittamiseen. Tässä näkökulmassa on tietty pointtinsa – repressiivisinä kristillisinä vuosisatoina seksuaalisuudesta oli varmaankin mahdotonta puhua muuten kuin symboliikkaan kätkettynä.

Länsimaisessa modernissa tieteessä alkemia lienee vaikuttanut näkyvimmin Carl Jungiin. Hän tutki paljon alkemistisia kirjoituksia ja omaksui niiden symboliikkaa vertauskuvaksi psykologisista prosesseista. Alkemiasta on esoteerisissa ja new age-piireissä tullut yleissana kuvaamaan jotain spiritualistista prosessia, jossa nähdään olevan kyse esoteeristen voimien vaikutuksesta.

Nykyään tuskin kukaan uskoo, että kultaa on mahdollista luoda muista metalleista. Alkemia kiinnostaa silti vahvasti kulttuurihistorioitsijoita, okkultisteja ja henkisiä etsijöitä. Ehkä tärkein opetus, mitä sen historian tutkiminen antaa, on, että tieteessä on kyse paljon muustakin kuin fyysisen maailman prosesseista. Vaikka tutkisimme kemiaa, emme ole vapaita metafysiikasta ja mytologiasta.

Okkultistinen Vanha testamentti

Olen jo monta vuotta lukenut silloin tällöin Raamattua. Edistymiseni ei ole ollut miltään näkökannalta nopeaa; olen vieläkin jossain sivun 300 paikkeilla Vanhassa testamentissa. Raamattu, varsinkin Vanha testamentti, on kirjoitustyyliltään ja sisällöltään hyvin pitkäveteistä ja sisällöltään mielestäni ohutta. Kerronta on tapahtumien kronikointia, eivätkä pitkät sukuluettelot lisää tekstin mielenkiintoista.

En ole varma, tulenko koskaan lukemaan Raamattua loppuun. Tunnen kuitenkin sen tarinat ja opetukset pääpiirteittäin melko hyvin, olenhan saanut uskonnollisen kasvatuksen ja ollut muun muassa lapsena pyhäkoulussa monta vuotta. Koulussa uskonto oli yksi lempiaineistani.

Raamattu on kieltämättä keskeisiä merkityksien tihentymiä, mistä juutalais-kristillinen kulttuurimme kumpuaa. Tämä on se syy, miksi olen kokenut siihen tutustumisen tärkeäksi. Vanha testamentti vain tuntuu sanomaltaan paikoin hyvin vastenmieliseltä. Siinä esiintyvä Jumala on pikkumainen tyranni, joka loukkaantuu pienistäkin häneen kohdistuvista majesteettirikoksista ja kostaa epälojaaliuden syyttömiin ihmisiin kohdistuvilla kollektiivisilla rangaistuksilla.

Ehkä olen lähestynyt raamatuntulkintaa väärästä kulmasta – nähnyt tosiasioita siellä, missä olisi pitänyt nähdä vertauskuvia ja toisin päin. Onhan Raamatun tarinoista tehty hyvin syvällisiä ja opettavaisia tulkintoja.

Raamattu, etenkin myös juutalaisille tärkeä Vanha testamentti, on merkittävä myös okkultismin näkökulmasta. Kristinuskosta on versonut useita esoteerisia lahkoja ja Raamatun kertomuksissa esiintyviä vertauskuvia ja tarinoita on pidetty okkultististen oppien pohjana.

Kirjassaan The Secret Teachings of All Ages Manly P Hall omisti kolme lukua Raamatulle ja kristinuskon mystisille ja esoteerisille tulkinnoille. Ensimmäinen näistä käsittelee Moosesta ja ilmestysmajaa eli tabernaakkelia, missä liiton arkkia säilytettiin.

Suurin osa luvusta keskittyy, mielestäni epäkiinnostavasti, vapaamuuraritradition mukaisesti tulkitsemaan tabernaakkelin rakenteeseen sisältyvää symboliikkaa. Hall näki tärkeänä majan rakenteen jakautumisen kolmeen ja kahteentoista osaan, jotka symboloivat ihmisen olemuksen kolmea puolta ja tähtitaivaan kahtatoista muodostelmaa.

Mielenkiintoisinta on mielestäni Hallin johdanto jossa hän esittää oman teemansa Vanhan testamentin myyttien alkuperästä. Raamatun tarinan mukaan faaraon hovissa kasvanut Mooses saattoi olla myös alkuperältään egyptiläinen, ainakin hän kasvatuksessaan omaksui egyptiläisten tavat ja opit. Hallin mukaan egyptiläiset olivat alun perin Atlantikselta, josta he pakenivat vedenpaisumusta Egyptiin, perustaen sinne historian ensimmäisen kehittyneen kulttuurin. Raamatun opetukset polveutuvat siis Hallin mukaan suoraan Atlantikselta; tyypilliseen tapaansa hän hakee auktoriteettia symboliselle filosofialleen esittämällä sen alkuperäksi kirjoitettua historiaakin vanhemman myyttisen alkuhämärän.

Yksi asioista, jotka ovat kiinnittäneet huomioni Vanhaa testamenttia lukiessa, on sen materialistisuus. Kirjassa käytetään paljon aikaa erilaisten arvokkaiden materiaalien, usein uhrilahjojen tai palvontavälineiden, kuvailuun. Hallin mukaan kulta symboloi henkisyyttä ja hopea puhdistunutta ja uudistunutta ihmisluontoa. Jalometallit olivat kuitenkin tuohon aikaan vieläkin arvokkaampia kuin nykyään. Mielestäni syy niiden käyttöön oli uskonnon ja pappien etuoikeutetun valta-aseman korostaminen. Oma tulkintani Vanhasta testamentista on, että se sisältää pappisvaltaa tukevia myyttejä, joiden tarkoituksena oli lisätä kansan tottelevaisuutta – pelon ja kunnioituksen kautta.

Näkökulmia tarotiin

Sain ystävältäni T:ltä tarot-korttipakan. Erään myytin mukaan oikea tapa saada tarot-pakka on että joku antaa sellaisen sinulle. Toisten alan kirjailijoiden mukaan on ihan ok myös ostaa pakkansa. No, minulla on nyt kuitenkin hallussani tarot-kortit.

Pakkani on mallia Rider-Waite. Tarot-pakkoja on useita erilaisia, ja ne eroavat keskenään lähinnä kuvitukseltaan. Yleensä kaikissa on 78 korttia, mutta on myös harvinaisempia pakkoja, jotka saattavat erota tästä normista korttien lukumäärässä, järjestyksessä ja nimessä.

Kuten niin monien muidenkin okkultismiin liittyvien asioiden ja käytäntöjen, myös tarotin alkuperä on hämärän peitossa ja historiallinen totuus verhoutuu mytologisiin tarinoihin. Manly P. Hall arvelee niiden tulleen Eurooppaan temppeliritarien mukana Lähi-idästä; he kätkivät pyhällä maalla oppimansa mysteeriset opetukset halvan ja arkipäiväisen oloiseen korttipakkaan – ihmiset luulivat korttien olevan kevytmielistä pelailua varten, eikä niiden sisältämää tärkeää opetusta huomanneet kuin asiaan vihkiytyneet. Hall myös tuo esiin myytin siitä, että kortit ovat tulleet Eurooppaan mustalaisten matkassa muinaisesta Egyptistä, ja sisältävät näin symboliikassaan vieläkin vanhempien mysteerien avaimia.

Nykyisen historiallisen tiedon valossa tarot-kortit syntyivät 1400-luvulla Pohjois-Italiassa; sieltä ovat peräisin varhaisimmat säilyneet kortit ja niitä koskevat kirjalliset maininnat. 1600-luvulta alkaen tarot levisi useisiin Euroopan maihin ja siitä tuli suosittu korttipeli. Pakkoja valmistettiin käsin maalaamalla ja hienoimmat niistä olivat kalliita keräilyesineitä.

Hall liittää tarot-kortit ruusuristiläiseen, vapaamuurareiden ja kabbalan symboliikkaan. Kabbalaan tarot on helposti liitettävissä siten, että ns Ison Arkanan kortteja on 22 kappaletta, saman verran kuin hepreassa on kirjaimia. Tätä Hall pitää kuitenkin yhteensattumana, vaikka näkeekin, että kortit sisältävät myyttisiä totuuksia, jotka liittyvät hyvin eriäviin esoterian koulukuntiin, pythagoralaisuus ja alkemia mukaan lukien.

Tarot-kortit ovat täynnä symboleita ja arkkityyppejä. Hallin mukaan kortit voidaan nähdä 1) erillisinä yksittäisinä hieroglyfeinä, joista jokainen symboloi prinsiippiä, lakia, voimaa tai elementtiä luonnossa; 2) suhteessa toisiinsa dynaamisena järjestelmänä, joka kuvaa eri voimien vaikutusta toisiinsa; 3)  filosofisen aakkoston kirjaimina.  Eliphas Levi, 1800-luvulla elänyt huomattava okkultisti, esitti, että kortit edustavat universaalin järjestyksen toimintaa; huolimatta tieteen tai filosofian alasta, mitä opiskellaan, tarot-kortit kuvaavat oikein tulkittuna ilmiöiden toimintaa. Niitä tutkimalla on mahdollista saavuttaa universaali tieto.

Tunnetuin tarotin käyttötarkoitus on tietenkin ennustaminen. Hallin mielestä tämä on korttien väärinkäyttöä; hänestä okkultistin pitäisi keskittyä kortteihin sisältyvän symbolisen filosofian opiskeluun ja tulkintaan. Tarot-ennustaminen on kuitenkin okkultistien parissa hyvin yleistä. Modern Magick-kirjassa se on tärkeä osa Donald Kraigin opetusohjelmaa. Toki hän myös neuvoo meditoimaan korttien sisältöä.

Korttipakkojen sisältö vaihtelee hyvin paljon. Vaikka korttien nimet olisivatkin samat, ovat taiteilijat käyttäneet runsaasti taiteellista vapautta omia korttisarjojaan piirtäessä; eri korttisarjojen samat kortit sisältävätkin usein niin paljon erilaista rikasta symboliikkaa, että niiden merkitys voidaan tulkita hyvin eri tavoilla. Kraigin mielestä tällä ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että kortit muodostavat keskenään yhtenäisen ja koherentin järjestelmän, jonka mukaan okkultismin harjoittaja toimii.

Kraigin tulkinta kertoo paljon hänen näkökulmastaan magiikkaan. Tärkeintä ei ole, onko kortteihin sisältyneenä jotain ikiaikaista, salaista syvää tietoa. Kun kortit muodostavat yhtenäisen järjestelmän, niiden perusteella on mahdollista tehdä päteviä luentoja. Kun ennustamme korteista, elämä täyttyy merkityksellisistä yhteensattumista, synkronisiteetista Jungin termein. Tuo sisältöä elämään kun konsultoi jotain arkkityyppistä symbolista järjestelmää – se tuo maailmaan merkityksellisyyden ja hallinnan tuntua.

Katseita seremonialliseen magiaan

Usein okkultismi samaistetaan - virheellisesti - maagisiin rituaaleihin ja henkien manaamiseen ja palvontaan. Nämä ovat ne kuvat, mitkä aiheesta välittyvät populaarikulttuurissa, varmaankin koska ne ovat raflaavia ja herättävät ihmisissä intohimoja.

Luen nyt kahta 1900-luvun okkultismin klassikkoteosta, jotka todistavat esoterian monipuolisuudesta ja erilaisista tavoista, joilla okkultismia voidaan lähestyä. Ensimmäinen on 1900-luvun alussa julkaistu Manly P. Hallin The Secret Teachings of all Ages, josta olen jo maininnutkin, toinen Donald Michael Kraigin Modern Magick, joka julkaistiin ensimmäisen kerran 1980-luvulla, mutta josta on sen jälkeen otettu useita painoksia, sen myydessä yli 150 000 kappaletta vuosien saatossa.

Siinä, missä Kraigin teos on hyvin - pitäisikö sanoa - käytännöllinen opas rituaalimagiaan, ennustamiseen ynnä muihin maagisiin käytäntöihin, käsittelee Hall kirjassaan seremoniallista magiaa vain hyvin lyhyesti ja suoranaisesti tuomitsee sen harjoittamisen.  Hänen polkunsa on filosofin tie - Hall pyrkii ymmärtämään maailman olemuksen tutkimalla eri aikojen esoteerisia oppeja, ja näiden opetuksien valossa elämään viisaasti maailmassa.

Hallin mukaan sekä musta että valkoinen magia perustuvat sen harjoittajan kykyyn kontrolloida universaalia elämänvoimaa, jota Eliphas Levi on kutsunut "suureksi maagiseksi tekijäksi" tai "astraalivaloksi".  Tätä voimaa manipuloimalla voidaan vaikuttaa transsendentaalisiin -  omaa arkitodellisuuttamme ylempiin - voimiin.  Hall näkee kaiken poikkeamisen filosofin tieltä ilmiöllisen magian polulle harha-askeleina, ja varoittaa umpikujasta, johon niihin ryhtyvät ajautuvat. Hänestä länsimainen magia on korruptoitunut versio atlantislaisten taikuudesta, joka siirtyi antiikin salaseuroille, jotka kuitenkin muuttivat sitä ja pitivät tärkeimmät salaisuudet omana tietonaan.

Hallin mukaan seremoniallinen magia perustuu siihen, että on olemassa henkimaailma, mitä asuttavat hyvän- ja pahantahtoiset henget. Maagisten seremonioiden avulla on mahdollista kutsua esiin maailmaamme näitä henkiä ja saada ne käyttämään voimiaan maagikon tarkoitusperien hyväksi. Hyväntahtoiset henget toimivat mielellään kaikkien hyvien tarkoitusperien puolesta, mutta pahantahtoisten henkien kanssa maagikko joutuu tekemään sopimuksen, jossa hän kuoltuaan suostuu hengen palvelukseen ikuisiksi ajoiksi.

Kraigin tausta taas on avoimesti juutalaisuudessa ja kabbalistisessa mystiikassa. Hän selittää rituaalejaan, joita on otettu useista eri perinteistä, pitkälti lähinnä juutalais-kristillisellä käsitteistöllä.  Vaikka juutalaisuus on monoteististä, avaa sen mystinen tulkinta  ovet magiikalle - kabbala antaa välineet tulkita jumalan monia ilmenemismuotoja maailmassa  ja vaikuttaa erilaisiin maagisiin voimiin.

Välillä Kraigin juutalaisuus häiritsee. Hän tekee magian vuosisataisesta, jopa -tuhantisesta traditiosta oman versionsa. Kaikki suuret maagikot eivät todellakaan ole olleet juutalais-kristillisellä puolella. Monille suurimmille, kuten Aleister Crowleylle, tätä traditiota vastaan taisteleminen oli heidän elämänsä kantava voima. Siedän kuitenkin Kraigin näkökulmaa hänen kirjansa käytännöllisyyden takia: se esittelee kattavasti rituaalimagian perinteitä. Hän myös taustoittaa eri traditioita historialliselta kannalta ja perustelee omat näkökantansa. Ainakaan hän ei ole kristitty jeesustelija.

Vapaamuurarien myytit ja tradition keksiminen

Olen nyt lukenut Manly P. Hallin okkultismin harjoittajien parissa klassikon asemaan noussutta kirjaa ”The Secret Teachings of all Ages. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1928, mikä näkyy tietynlaisena vanhanaikaisuutena. Hallin lähestymistapa on pyhimystarinoista tuttu hagiografia, missä legendojen totuutta ei kiistetä, vaan niitä pidetään ennemminkin myytin ydinsanomana. Toki okkultismin historiasta kirjoittavalle on tietyllä tapaa eduksi uskoa tutkimuksen kohteidensa sanomaan – historiankirjoittajille pidetään yleensä eettisenä lähtökohtana tuoda esille kohteistaan näiden positiiviset puolet (negatiivisten lisäksi) – mutta Hall ottaa liian monia myyttejä todesta ollakseen uskottava historiankirjoittaja. Toki teos on tuhti tiedonlähde esoteerisesta symboliikasta, mutta sitä on luettava kriittisellä otteella. Vanhoista myyteistä kertovat hagiografiat ovat mielenkiintoisia näin historioitsijan koulutuksen saaneen näkökulmasta – ne kertovat sekä kohteenaan olevista että kirjoitusaikansa myyteistä.

Hallin tietoteoreettinen lähtökohta on tietynlainen platonismi. Hän esittelee omien sanojensa mukaan symbolista filosofiaa, ja näkee symbolien kuvastavan henkistä, todellisempaa ja ihanteellisempaa maailmaa, jotain maallista pysyvämpää ja parempaa, jonka ihanteet pystymme kuitenkin maan päällä toteuttamaan perehtymällä esoteeristen traditioiden symboliikan kätkemään filosofiaan ja noudattamalla niiden opetuksia elämässämme.

Varsinkin antiikin esoteerisia oppeja Hall käsittelee hyvin epämääräisesti ja epäkriittisesti, puhuen niistä monessa kohtaa yleisesti vain ”ammoisina mysteereinä”, erottamatta eri sivilisaatioita toisistaan. Hänellä on myös taipumus nähdä eri kausien ja kulttuurien symboliikassa vain yhtäläisyydet ja unohtaa erot, näin luoden tarinan ”salaisesta opista”, mikä on elänyt ammoisista ajoista nykypäivään vihkiytyneiden parissa.

Tällainen eklektismi ei okkultistien parissa ole kovin harvinaista. Yksi tärkeimmistä Hallin kuvailemista traditioista – vapaamuurarius – loi perustansa luovan ja valikoivan historiankirjoituksen perustalle. Vapaamuurarius on 1700-luvulla syntynyt yleisuskonnollinen liike. Sen synty ja kasvu liittyi valistukseen, deismiin ja porvarillisen yhteiskunnan nousuun.

Itse vapaamuurarit kuitenkin haluavat esittää ja nähdä historiansa toisin. He näkivät oppinsa lähteneen liikkeelle jo kuningas Daavidin temppelin rakentaneesta Hiram Abiffista, sisällyttäneen itseensä muiden salaseurojen, kuten pythagoralaisuuden oppeja, ja säilyneen rakentajien ammattikilloissa – tästä nimitys vapaamuurarit. Mytologian mukaan antiikin temppeleiden rakentamiseen tarvittu oppi esimerkiksi geometriasta, harmoniasta ja symboliikassa säilyi rakentajien killoissa ja päätyi vapaamuurarien oppiin. Kirjassaan Hall esittelee tulkinnan myytistä Salomonin temppelin rakentamisesta ja sen symboliikasta. Hänen mukaansa esimerkiksi temppelin kolme porttia symboloivat ihmisen kolmea energiakeskusta.

Myytit ovat tapa ajatella ja ne välittävät kulttuurisia merkityksiä. Voi hyvinkin olla, että vaikka osa symboleista ja niiden merkityksestä on harvojen tuntemia, ne silti välittävät kollektiivista alitajuntaa ja siellä asuvia merkityksiä. Emmehän me, jo määritelmän mukaan, tiedä oman alitajuntammekaan sisältöä. Osa Hallin symboleista esittämistä tulkinnoista on kuitenkin hyvin väkinäisen tuntuisia. Esimerkiksi lukusymboliikasta on helppo esittää millaisia tahansa omaa tulkintaa tukevia luentoja.

Hallin kirja ja vapaamuurarien historia ovat esimerkkejä ilmiöstä, jota historioitsijat kutsuvat tradition keksimiseksi. Kansallisvaltiot tarvitsivat syntyessään yhtenäisyyttä luovaa mytologiaa ja tapoja, ja kun niitä ei useimmiten ollut olemassa, piti ne keksiä. Menneisyydestä poimittiin tiettyjä ilmiöitä ja esitettiin niiden olevan vanhempia ja vahvempia traditioita kuin ne todella olivatkaan. Nykypäivänä historiantutkijan tehtävänä nähdään mytologioiden ja keksittyjen traditioiden paljastaminen ja purkaminen. Hallin kirja, vaikka se ei tätä tehtävää toteutakaan, on silti arvokas, esittäessään kulttuurihistoriallisesti merkittäviä okkultistisiin perinteisiin liitettyjä myyttejä ja symboleita. Sitä on vain luettava kriittisesti yhdessä muiden lähteiden kanssa.