Kehittäviä paheita – oma elämä harjoituksena

 Olen pyrkinyt näkemään myös oman elämäni henkisen harjoituksen areenana.  Viime aikoina olen tehnyt asioita, jotka voisi varmaan luokitella jonkinlaisiksi vasemman polun okkultismin harjoituksena. Toisaalta joku varmaan luokittelisi ne vain paheiksi ja moraalittomaksi käytökseksi, mutta asenteeni niihin on ollut enemmän viisautta kuin nautintoa hakeva ja mielestäni näin melkein mistä vain tulee henkistä kehitystä tukevaa kokemusta.

Suomen hyvinvointivaltio ja mentorini ja mesenaattini T:n tuki mahdollistavat minulle vapaan ihmisen elämän. Elintasoni ei ole kovin korkea, mutta rahan sijaan minulla on aikaa ja vapautta toteuttaa tätä etsijän ja kokeilijan elämää tehden asioita, joita harva tavis harrastaa.

T antoi minulle toukokuun lopussa kesäbonuksen, 100 euroa käytettäväksi prostituoituun.  Vapaamielisenä ihmisenä en ole koskaan tuominnut prostituutiota tai seksistä maksamista.  Ennakkoluuloinen olen ollut korkeintaan niitä ihmisiä kohtaan, joille prostituoidut ovat harrastus; olen saanut heistä kuvan melko kuvottavina sovinistisikoina.

Tämä kolmas kokeiluni seksistä seksityöntekijöiden kanssa sai minut melko vakuuttuneeksi siitä, että maksullinen seksi ei varmaankaan ole minun juttuni. On lähes tyystin eri asia katsoa netistä prostituoitujen photoshopattuja kuvia ja lukea kiimaisena heistä kirjoitettuja raportteja kuin kokea itse tilanne, rahojen anto ja kiihottumisen tavoittelu maksetussa ja jännittävässä tilanteessa. Ehkä olen vain liian neuroottinen ja kykenemätön nauttimaan asioista vapaasti heittäytyen. Muutama drinkki varmaan olisi helpottanut tilannetta huomattavasti, mutta lopetin alkoholin juomisen viime kesänä.  Kaikesta huolimatta kokemus opetti minulle paljon itsestäni ja seksuaalisuudesta.

Alkoholin käytön sijaan olen tänä keväänä keskustellut ganjan hengen kanssa. Kannabis on päihteenä aivan erilainen kuin viina, sen huomaa kun ei sekakäytä. Toisaalta se on paljon vähemmän addiktoiva ja, ainakin käyttämilläni määrillä, päätä sekoittava. Toisaalta se ainakin minun psykoottisuudesta välillä kärsinyttä päätäni vetää tutkalle ja vinoon aivan paljon kummallisempiin asentoihin kuin kotoisa ja arkinen viina. Tässäkin saattaa olla kyse kokemattomuudesta ja lajikkeiden eroista.

Poltin vähän yli kuukauden hampaattomalta narkomaanilta ostamaani kolmen gramman kannabispussia. Ostin kotiini vilkkuvat valot ja sisustin sen huumeluolaksi.

Tunsin välillä olevani jumala ja koin kaiken hirvittävän intensiivisenä.  Valot, hajut, lämmön. Tunsin olevani inspiroitunut ja kirjoitin sivukaupalla raportointia tuntemuksistani. Toisaalta eksyin melkein kotikadullani. Huonot tv-leffat alkoivat naurattaa ja tuntua samaistuttavilta. Teoriani on, että amerikkalainen viihdeteollisuus suuntaa tietoisesti suuren osan tuotannostaan pössyttelijöille, onhan kannabis suuressa osassa Yhdysvaltoja laillista ja monilla käyttäjillä on paljon aikaa katsoa televisiota.

Nyt olen neljättä päivää hernekeittopaastolla. Kannabis laskee verensokeria ja tekee nälkäiseksi, poltellessani söin erilaisia herkkuja niin paljon, että painoni nousi yli 90 kg haamurajan. Tunsin, että on aika palauttaa kurinalaisuus elämään. Tahdon on voitettava liha ja muokattava vartaloni ihannetta mukailevaksi.

En oikeastaan tunne juurikaan nälän tunnetta. Energian saannin väheneminen tuntuu lähinnä väsymyksenä ja jonkinlaisena kehon ja tahdon inertiana.  Usein iltaisin olen tuntenut jopa euforiaa. Normaalioloissa syömättömyys aiheuttaa minulle ahdistusta, mutta nyt tuntuu pikemminkin, että syömättömyys kaventaa mukavasti mieltä niin, ettei sinne mahdu kovin montaa ajatusta kerrallaan. Uskon, että tällä on positiivisia, tahtoa vahvistavia vaikutuksia.  Fyysiset vaikutukset näkyvät hieman tuskallisen hitaasti, mutta olen valmis odottamaan niitä noin kymmenen kilogrammaa.

Kemialliset filosofit - alkemia länsimaisessa traditiossa

Alkemistit tunnetaan parhaiten siitä, että he yrittivät valmistaa kultaa vähempiarvoisista metalleista. Alkemia on kuitenkin paljon muutakin. Se on filosofinen ja spiritualistinen oppirakennelma, kemiallista filosofiaa. Vertauskuvalliseen kieleen verhoutuvia alkemistisia tekstejä on tulkittu allegorioiksi milloin mistäkin.

Manly P. Hall ei ollut sokea alkemian vertauskuvallisuudelle ja filosofisuudelle. Hän kuitenkin myös uskoi, että muista metalleista on mahdollista valmistaa alkuaine kultaa. Hall uskoi alkemistisien tekstien opetukseen, että asioissa on toistensa siemen, jota kasvattamalla ne saadaan muuttumaan.

Ehkä Hall amerikkalaisena näki, että oppirakennelman arvo on kuitenkin jossain määrin kiinni siitä, tuottaako se materiaalista hyötyä.

On totta, että alkemistit tekivät myös monia aitoja tieteellisiä keksintöjä. He olivat nykyisen tieteellisen kemian edeltäjiä, joiden tutkimukset ovat vaikuttaneet luonnontieteiden syntyyn ja kehitykseen modernilla ajalla. Heidän saavutuksiaan ovat monet laboratoriotekniikat, kokeellinen menetelmä ja teoreettiset keksinnöt, joista jotkut ovat edelleen käytössä nykyaikana kemiassa ja lääketieteessä.

Alkemiaa on harjoitettu kautta historian kehittyneissä kulttuureissa paitsi länsimaissa, myös Kiinassa ja Intiassa. Välimeren alueella alkemiaa on harjoitettu ainakin ajanlaskumme ensimmäisistä vuosisadoista lähtien. Sen katsotaan syntyneen hellenistisessä Egyptissä sikäläisen sivilisaation pohjalta ja siirtyneen traditiona islamilaiseen kulttuuripiiriin. Euroopassa alkemia koki uuden kukoistuskauden renessanssiaikoina, kun islamilaisia tekstejä käännettiin latinaksi.

Mytologian mukaan alkemia kuuluu hermetistiseen traditioon periytyen Hermes Trismegistoksen nimiin laitetuista kirjoituksista – kuten suuri osa muustakin eurooppalaisesta esoteerisesta traditiosta. Täten se jakaa perinteen tärkeimmät opit, kuten näkemyksen mikro- ja makrokosmoksen yhteydestä ja vastaavuudesta.

Paitsi kullan valmistaminen, alkemisteja kiinnosti myös ikuisen elämän takaavan ”elämän eliksiirin” valmistaminen, tautien parantaminen ja universaalin liuottimen löytäminen. Euroopassa alkemia yhdistyi laajempaan hermetistiseen traditioon – astrologiaan, magiaan ja kristilliseen kabbalaan. 1700-luvulla, valistuksen ja modernin tieteen synnyn myötä, alkemia ja kemia alettiin erottaa toisistaan; alkemisteja alettiin pitää kullan tekemistä yrittävinä helppoheikkeinä. 1800-luvulla alkemia sai uudelleen huomiota vertauskuvallisena okkultistisena oppina.

Hermetistisen tradition alkemia näkee opin puhtaasti spiritualistisena ja vertauskuvallisena – kullan valmistus vähempiarvoisista metalleista on heille allegoria ihmisen sielun puhdistamisesta. He näkevät alkemistisissa teksteissä kuvauksen työstä ja prosessista jonka avulla ihminen saavuttaa täydellisyyden.

Alkemiasta on myös esiintynyt menneinä vuosisatoina läpikotaisin kristillisen kulttuurin läpäisemässä Euroopassa kristillinen tulkinta. Siinä Jeesus on viisasten kivi, joka tekee elämästä kultaa.

Donald Kraig edustaa tulkintatraditiota, missä alkemistiset testit nähdään allegorisina oppaina seksuaalimagian harjoittamiseen. Tässä näkökulmassa on tietty pointtinsa – repressiivisinä kristillisinä vuosisatoina seksuaalisuudesta oli varmaankin mahdotonta puhua muuten kuin symboliikkaan kätkettynä.

Länsimaisessa modernissa tieteessä alkemia lienee vaikuttanut näkyvimmin Carl Jungiin. Hän tutki paljon alkemistisia kirjoituksia ja omaksui niiden symboliikkaa vertauskuvaksi psykologisista prosesseista. Alkemiasta on esoteerisissa ja new age-piireissä tullut yleissana kuvaamaan jotain spiritualistista prosessia, jossa nähdään olevan kyse esoteeristen voimien vaikutuksesta.

Nykyään tuskin kukaan uskoo, että kultaa on mahdollista luoda muista metalleista. Alkemia kiinnostaa silti vahvasti kulttuurihistorioitsijoita, okkultisteja ja henkisiä etsijöitä. Ehkä tärkein opetus, mitä sen historian tutkiminen antaa, on, että tieteessä on kyse paljon muustakin kuin fyysisen maailman prosesseista. Vaikka tutkisimme kemiaa, emme ole vapaita metafysiikasta ja mytologiasta.

Seksuaalimagia

Seksuaalisuus on samaan aikaan sekä mitä luonnollisin, materialistinen tarve että usein hallitsemattomalta, ihmisen tahdolle ja persoonalle ulkopuoliselta vaikuttava voima. Ei olekaan ihme, että seksuaalisuus on yhdistetty magiaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, onhan se ilmiönä mystisyydessään samaa luokkaa tietoisuuden kanssa.

Seksuaalisuuden voi itsessään nähdä magiana ja kaiken seksuaalisen toiminnan magian harjoittamisena.  Okkultistit ovat kuitenkin kehittäneet seksuaalimagian harjoittamiseen jalostuneempia keinoja, joissa mielen avulla seksuaalienergia suunnataan rituaalin päämäärän mukaisiin kohteisiin.

 Joissakin okkultismin suuntauksissa seksuaalisuus nähdään aktuaalisena maagisena voimana, jota voidaan käyttää asioihin vaikuttamiseen. Orgasmin hetkellä pitää keskittyä haluttuun vaikutukseen, jotta voima suuntautuu sen toteuttamiseen. Seksivoimaa voidaan käyttää hyvinkin materiaalisiin päämääriin, kuten rahan saamiseen, tai sen avulla voidaan pyrkiä hankkimaan lisää onnea parisuhteissa ja muussa elämässä.

Seksuaalimagiaa voidaan käyttää myös abstraktimpiin, symbolisiin päämääriin. Tällöin orgasmin aikana voidaan toistella mantroja, keskittyä symboleihin tai kutsua jumaluuksia. Yhdynnän voi itsessään nähdä symbolisesti ja esoteerisesti latautuneena okkultistisena aktina. Siinä dualismi, raja itsen ja toisen välillä hämärtyy ja ylittyy. Wiccalaisten suuri riitti käsittää yhdynnän , joka nähdään jungilaisen teorian kuvaamien miehisen ja naisellisen voiman, animuksen ja animan yhdistymisenä. Sen tarkoituksena on edistää ihmisen egon ja itsen välistä liittoa, joka auttaa oman ykseyden ymmärtämistä.  Rituaali on osa prosessia jossa egon hallitsemaa tietoisuutta ohjataan suuntautumaan itseen, ihmisen todelliseen olemukseen,

Aleister Crowleylle seksi oli ylivertainen maaginen voima. Hän kehotti näkemään kaikki seksuaaliset teot maagisina akteina. Niiden välillä oli kuitenkin eroja. Masturbaatio oli alemman tason seksuaalimagiaa kuin heteroseksuaalinen seksi, jota korkeampaa tasoa edusti kuitenkin anaaliyhdyntä.  Hän näki myös hyödylliseksi harjoittaa seksiä myös sellaisten ihmisten kanssa joihin ei tuntenut suoranaista vetoa.

Useat Crowleyn kumppanit alkoholisoituivat tai päätyivät mielisairaalaan. Seksuaalisuuden yhdistäminen magiaan ja lahkolaisuuteen onkin potentiaalisesti hyvin vaarallinen yhdistelmä. Henkisissä ja okkultistisissa piireissä esoteerisia oppeja käytetään usein vain verhona seksuaaliselle hyväksikäytölle, jota piireissä käsittääkseni esiintyy maailmalla hyvinkin paljon. Seksi jo itsessäänkin on emotionaalisesti vaativa alue; seksuaalimagiassa on oltava viisas ja varovainen pysyäkseen valkoisen magian puolella.

Neuroottisena ja epävarmana ihmisenä suhteeni seksuaalisuuteen on aina ollut hyvin kaksijakoinen. Toisaalta se on nautintoa tuova voimavara, mutta epävarmuus omasta kehosta ja pariutumiseen liittyvät sosiaaliset kuviot ovat tuoneet paljon ahdistusta. Seksuaalimagia voisi minulle olla tapa voimaantua seksuaalisesti ja vapautua estoista.  Toisaalta magian ajatuksen sotkeminen seksiin voi tehdä siitä väkinäistä, teoreettista tai suorituskeskeistä.  Ehkä helpointa on lähteä liikkeelle minulle tutuimmasta ja vähiten sosiaalisia paineita sisältävästä seksuaalisuuden muodosta. Seuraavan täydenkuun aikaan sytytän kynttilän ja masturboin toivoen itselleni parempaa seksielämää ja onnea okkultistisella polulla.

Synti kapinana – Aleister Crowleyn taistelu tuulimyllyjä vastaan

Viime vuosisatojen tunnetuin okkultisti ja maagikko Aleister Crowley kasvoi syvästi kristillisessä perheessä ja ympäristössä. Hänen vanhempansa kuuluivat Plymouthin veljiin, vuonna 1820 perustettuun evankeliseen fundamentalistilahkoon, joka uskoi kirjaimellisesti Raamatun oppeihin. Vuonna 1875 syntynyt Aleister sai kristillisen kasvatuksen ja uskoi lapsena jumalaan ja kristinuskon pelastussanomaan, jota häneen iskostettiin joka-aamuisilla raamattuluennoilla.

Nuorena Crowley halusi kaikessa jäljitellä Jeesusta ja elää vanhurskasta elämää. Hänen isänsä kuolemasta lähti kuitenkin liikkeelle prosessi, missä teini-ikäinen Aleister alkoi kyseenalaistaa kristinuskon opetuksia. Lopulta tämä johti siihen, että hän omien sanojensa mukaan ”siirtyi yksinkertaisesti saatanan puolelle.”

Crowley omisti elämänsä synnille. Hän halusi tehdä äärimmäisen, anteeksiantamattoman synnin. Hän aloitti seksielämänsä nuorena teini-iässä. Seksistä muodostuikin Crowleyn lempisynti. Hän oli seksimaanikko, jolle sukupuoliset teot olivat maagisia rituaaleja. Hän halusi näissä rituaaleissaankin uhmata kaikkia mahdollisia rajoja, kannustaen oppilaitaan esimerkiksi hakeutumaan sukupuoliyhteyteen ihmisten kanssa, joihin he tunsivat vastenmielisyyttä. Mielessä vaikuttavien estojen ja ennakkoluulojen rajoista vapautuminen oli itseisarvoista. Crowley oli biseksuaali; hän alkoi harrastamaan seksiä miesten kanssa aluksi vain uhmatakseen sovinnaisuuden rajoja, mutta huomasi pian pitävänsä siitä myös seksuaalisen mielihyvän takia.

Crowleyn elinaikana, ennen seksuaalista vallankumousta, seksiin, varsinkin avioliiton ulkopuolella, liittyi kiinteästi synnin leima. Sukupuoliseen epäsiveellisyyteen liittyvä paheellisuus ei tietenkään riittänyt Suurelle pedolle. Magiassaan hän ei pysytellyt pelkästään valkealla puolella, vaan kutsui riiteissään myös pahantahtoisia henkiä avukseen vihollisiaan vastaan. Elämänsä loppupuolella hänen suosikkidemoninsa oli heroiini, jota Crowley käytti päivittäin annoksen, joka olisi riittänyt tappamaan suuren joukon aineeseen tottumattomia miehiä.

Vaikka haluankin elämässäni olla hyvän puolella ja pidättyä valkoisessa magiassa, koen paljon yhtenevyyttä Crowleyn tarinan ja oman elämäni välillä. Sain lapsuudessani kristillisen kasvatuksen ja rukoilin joka ilta 13-vuotiaaksi asti, kunnes hylkäsin ajatuksen jumalasta havaittuani maailman pahaksi paikaksi. Kristillinen moraali eli kuitenkin mielessäni ideana, jota vastaan kapinoin. Ehkä ujouteni takia shokeeraamisesta ei tullut elämäntehtävääni, mutta tein monia tekoja uhmatakseni sovinnaisuutta, kristillistä etiikkaa ja porvarillista tekopyhyyttä.

Tunnen edelleen vetoa pyhäinhäväistystä ja paheellisuutta kohtaan, varsinkin taiteessa. Transgressio itseisarvoisena elämäntehtävänä tuntuu kuitenkin, jo näin kolmekymppisenä, keskenkasvuiselta. Crowley ei tässä mielessä koskaan kasvanut aikuiseksi, hänelle synnin tekeminen, rajojen rikkominen ja shokeeraaminen säilyi läpi elämän kapinoinnista merkityksensä saavana, elämää kantavana motivaationa.  

Gary Lachman on Crowley-elämäkerrassaan kuvannut osuvasti, kuinka koko elämänsä kapinalle omistava jää lapsen tasolle. Ollakseen vakuuttavaa transgressiivinen kapina tarvitsee kohteen, usein kuvitteellisen olkiukon – kukkahattutädin, joka vapisee kauhusta siitä kuullessaan. Kuvitteelliset kukkahattutädit ovat tuulimyllyjä, joita vastaan kapinalliset taistelevat. Tässä valossa heidän kapinansa näyttää hyvin tragikoomiselta.

En näe aikuisten ihmisten yhteisymmärrykseen perustuvassa seksissä sinänsä mitään pahaa. Seksuaalinen vallankumous, jonka syntyä Crowleykin paheellisuudellaan edisti, on vapauttanut ihmisiä seksiin liittyvistä turhista estoista ja syyllisyydentunnoista ja tuonut heidän ulottuvilleen valtavasti nautintoa ja onnea. 1900-luvun tunnetuin okkultisti oli kuitenkin 1960-luvun arvojen vallankumousta edeltävän aikansa uhri. Hänen pakkomielteinen suhtautumisensa seksiin syntinä ja transgressiona oli ilmausta kristinuskon vuosituhantisesta taakasta, joka on vääristänyt ja kierouttanut suhteemme sukupuolisuuteen tehden luonnollisesta teosta ja nautinnosta perversiota ja syntiä.

En usko, että ihminen voi olla absoluuttisella tavalla paha. Joidenkin Crowleyn tunteneiden ihmisten mukaan ”maailman moraalittomimpana ihmisenä” tunnettu Suuri peto aiheutti ylettömällä elämäntyylillään ja jatkuvalla äärikokemusten etsimisellään paljon kärsimystä läheisilleen, mutta ei ollut paha ihminen. Jotain kuitenkin kertoo, että siirtyessään saatanan puolelle hän valitsi manikealaista dualismia edustavasta vastakohtaparista metafyysistä pahaa personoivan puolen. Saatanan luokse johtaa usein pettymysten ja illuusioiden menettämisen polku. Pahuuden valitsevat ihmiset, jotka uskovat, että maailma on paha paikka ja ihmiset julmia oman edun tavoittelijoita - pärjätäkseen tällaisessa maailmassa on itsekin oltava paha. Kaikesta kauheudestaan huolimatta syntiä palvonut Crowley oli ehkä sittenkin tukahduttavan kristillisen kasvatuksensa uhri, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi ja vapautunut ihmiskuntaa vuosituhansia sortaneen aate- ja uskomusrakennelman kahleista.