Rituaaleista ja Crowleyläisestä rituaalimagiasta

Suhteeni rituaaleihin on hyvin kompleksinen. Olen aina pitänyt kirkonmenoja piinaavana kidutuksena, jäykistyneenä patsasteluna, jonka merkitystä harvat enää miettivät kovinkaan syvällisesti; mielestäni tapakristityt ihmiset ovat pystyyn kuolleita muumioita, jotka ovat menettäneet kykynsä mitenkään pohtia tai kokea eri tasoilla elämän merkityksellisyyttä sitoessaan elämänsä käännekohdat rituaaleihin, joiden sisältö on heille merkityksetön.

Toisaalta zenissä on, varsinkin yhteisöllisissä harjoituksen muodoissa, rituaaleilla on tärkeä osa. Näin ainakin, jos itse meditaatio nähdään rituaalina. Tätähän se joidenkin määritelmien mukaan on. Zendolla ja retriiteillä harjoitettaessa mukana on jonkun verran muitakin rituaaleja. Niiden merkityksestä ja välttämättömyydessä on omissa zen-ympyröissäni keskusteltu jonkun verran.

Vaikka rituaalit tuntuisivat välillä pitkäveteisiltä ja merkityksettömiltä, voi niiden harras ja keskittynyt suorittaminen vahvistaa merkityksellisyyden tunnetta ja uskoa harjoitukseen. Zen-meditaatiossa voi myös yhden näkökulman mukaan nähdä tavoitteena nähdä sellaisen orientaation ja mielentilan tavoittelu, missä kaikki päivittäinen toiminta arjessa on osa harjoitusta. Zazen on esimerkki rituaalista, joka on enemmänkin harjoitus – jonka tavoitteena on ihmisen kehittyminen.

Olen nyt lukenut kokonaan Aleister Crowleyn koottuja suomeksi käännettyjä kirjoituksia sisältävän kirjan Uuden aikakauden profeetta. Kirjoitin jo Lain kirjasta, mikä sisältää Thelema-uskonnon perusteet. Loput kirjoituskokoelmasta sisältävät Lain kirjaa syventäviä kirjoituksia, sekä uskonnon rituaaleja kuvaavia tekstejä.

Crowleyn uskonto oli synkretistinen, se sisällytti itseensä elementtejä theravada-buddhalaisuudesta, vedalaisesta joogasta ja seremoniallisesta magiasta. Crowley korosti asenteensa tieteellisyyttä: heti alussa hän kehoittaa suhtautumaan rituaaleihin kuin tieteellisiin kokeisiin ja kirjoittamaan ”koeolosuhteet” ja niiden tulokset huolellisesti ylös. Hän myös sanoo, että jumalien, henkien, sfäärien ynnä muun yliluonnolliseksi koetun olemassaolo tai olemattomuus on epäolennaista. Tiettyjen asioiden suorittamisella vain on tiettyjä seurauksia.

Crowleyn mukaan harjoitusten suorittamisesta saatavat hyödyt ovat lähinnä mielen horisontin laajentaminen ja mielen hallinnan kasvattaminen. Ennen monimutkaisempia harjoituksia hän kuvailee yksinkertaisempia harjoituksia, kuten fyysisen selvännäköisyyden kehittäminen tarot-korttipakan avulla, erilaisten jooga-asanoiden muodostaminen ja hengityksen säätely.

Crowleyn kuvailemat harjoitukset ovat välillä hyvinkin ankaria. Alustavissa harjoituksissa hän neuvoo ajatuksien hallintaa mielikuvien harjoittamisen avulla ja oman fysiikan rajojen testaamista. Harjoittajan edistyessä kilvoittelu käy entistä ankarammaksi: hän esimerkiksi kehottaa välttämään jonkun yleisen sanan kuten ”ja” tai ”mutta” käyttämistä viikon ajan tai pidempään. Jos huomaa rikkoneensa harjoitusohjetta vastaan, on viillettävä itseään ranteeseen partaterällä. Samoin hän kehottaa toimimaan esimerkiksi fyysisten liikkeiden ja ajatusten harjoittamisen suhteen.

Crowleyn harjoitteiden pointti on minusta selkeä ja ymmärrettävä, jossain määrin jopa hyväksyttävä ainakin aluksi. Hän neuvoo, miten kehitetään mielenlujuutta ja keskittymiskykyä. Kurinalaisuudesta on monia henkisiä ja käytännöllisiä hyötyjä. Loput harjoitteet ovat kuitenkin mystisempiä, ja niiden pointtia on vaikeampi hyväksyä näin skeptikkona. Uuden ajan profeetassa kuvaillaan erilaisia henkien kutsumis- ja karkoittamisrituaaleja, okkultismissa yleisiä pentagrammirituaaleja, astraaliprojektiota ja lopuksi thelemiittien tärkeimpiä messuja. Nämä rituaalit ovat jossain määrin kiehtovia, mutta tuntuu vaikealta uskoa niiden tehoon ja merkitykseen. Ehkä rituaaleja pitäisi vain alkaa harjoittamaan, mutta se tuntuu vaikealta askeleelta otettavaksi.

Elostelevan yli-ihmisen uskonto

Crowleyn Lain kirja on ensilukemalta hyvin sekava ja vaikeaselkoinen, uskonnollisen ja mystisen kielenkäytön hämärtämä. Crowleyn kirjan vuoden 1938 painokseen kirjoittama esipuhe kuitenkin helpottaa sen tulkitsemista esittämällä kirjan sisällön systemaattisella tavalla. Kirja tosiaankin esittää runollisessa muodossa hyvin systemaattisen opin, jossa mystiikalla perustellaan tieto-opillinen, historiallinen ja moraalinen näkemys.

Crowley saneli kirjan vaimolleen Egyptissä vuonna 1904. Hän oli vaikuttunut egyptiläisestä mytologiasta ja käyttikin egyptiläisen jumaltaruston Nuit- ja Horus-jumalia vertauskuvana näkemyksensä esittämiseen. Hänelle Nuit edusti avaruutta ja kaikkien mahdollisuuksien summaa. Hadit taas oli mahdollisuuksien kokemisen mikä tahansa piste. Mieleeni tulee näistä vertauskuvista buddhalainen tyhjyyden käsite. Crowley oli aiemmin tutustunut buddhalaisuuteen ja hänen kosmologiassaan, samaan tapaan kuin buddhalaisilla, vapaus on ääretöntä ja läsnä jokaisessa toiminnassa.

Kosmologian esittäminen kaksijakoisen vertauskuvan kautta on yleistä monissa mytologioissa ja uskonnoissa. Niistä tunnetuin on varmaankin taolaisuuden ying ja yang. Carl Jung näki ihmisyyttä hallitsevan miehisen animan ja naisellisen animuksen. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteissä strukturalistit ovat nähneet tällaisten binäärioppositioiden hallitsevan kulttuuria ja ihmisen mieltä.

Moraalisesti lain kirjan sanoma on irstailevan ja päihteitä nauttivan yli-ihmisen hehkutusta. Crowleylle tärkein moraalinen imperatiivi oli tee mitä tahdot. Hänelle jokainen teko oli kuitenkin rakkauden teko, yhtymistä Nuitiin. Rakkauden sanoman kanssa hieman ristiriitaisesti hän kuitenkin kuvasi säälin kuninkaiden paheeksi. Synnin sana oli hänelle rajoitus. Jumala, joka hänelle Lain kirjan saneli, kehoitti häntä nauttimaan erilaisia huumausaineita vakuuttaen, etteivät ne voisi häntä vahingoittaa. Kuolemaa ei pitänyt pelätä ja juhlia tuli joka päivä.

Crowleyn sanoma on libertinistisen vahvan ihmisen epistolaa. Korkeammat voimat kehottivat häntä pääsemään irti kaikesta itsensä epäilyistä.  Miksi ja koska olivat pahoja sanoja, koska ne pysäyttivät ihmisen. Jopa järki oli Crowleylle valhe.

Uuden aikakauden profeetaksi ja logokseksi julistautunut Crowley esitti Lain kirjan esipuheessaan historianfilosofiansa. Sen mukaan maailmassa aikakausia hallitsevat eri jumaluudet ja ne vaihtuvat 2000 vuoden välein. Esihistoriallisina aikoina maailmankaikkeutta hallitsi Isis. Silloin maailmankaikkeus nähtiin pelkkänä ravintona ja vallassa oli matriarkaatti. Noin vuonna 500 e.a.a. valta siirtyi Osirikselle. Maailmassa valtaa piti patriarkaatti. Maailmankaikkeus nähtiin katastrofaalisena ja siinä vaikuttivat rakkaus, kuolema ja ylösnousemus.

Uuden aikakauden, jota mekin nyt elämme, jumala oli Horus. Tämän aikakauden maailma on yhdestelmä kahdesta edeltäneestä. Uusi aikakausi on yksilöllisyyden ja jonkinlaisen inhimillisen täydellistymisen ja libertinismin aikaa.

Esipuheessaan vuonna 1938 Crowley tuo esiin libertaarisen ideologiansa. Hän oli huolissaan yksilöllisyyden kaventumisesta totalitarismin hampaissa kommunismin ja fasismin levitessä maailmassa. Uusi aikakausi ei näyttänyt hyvältä ihmiselle, joka halusi elostella eikä totella. Crowley näki Lain kirjaan perustuvan thelema-uskontonsa vastalääkkeenä repressoivalle yhteiskunnalle. Hänelle elostelu oli paitsi kemiallista ja seksuaalista – sillä oli myös poliittinen ja uskonnollinen merkitys.

Crowley ja Lain kirja

Olin nuorempana usein kirjoitusmanian vallassa. Pidin päiväkirjaa 15-vuotiaasta asti; aluksi kirjoitin siihen päivieni tapahtumista, myöhemmin tekstit muuttuivat analyyttisemmiksi ja introspektiivisemmiksi. Tuntui tärkeältä kirjoittaa ylös ajatukseni ja ihmisten ja ilmiöiden aiheuttamat reaktiot. Nyt näen tämän olleen osa henkistä kehitystäni, vaihe joka päättyi joskus kolmannen vuosikymmeneni puolivälissä. Nykyisin tunnen, että jos alkaisin taas kirjata ylös ja vatvoa ajatuksiani, veisi se mielenterveyteni huonoon suuntaan.

22-vuotiaana koin ensimmäisen suuren mielenterveydellisen kriisin, joka liittyi suuriin paineisiin opiskeluissa ja työelämässä. Vappuna 2006 rankan juopottelun ja monen vuorokauden valvomisen jälkeen otteeni todellisuudesta heikkeni vakavasti. En pystynyt kunnolla kertomaan mitä noiden vuorokausien aikana oli tapahtunut, pääni täyttyi erilaisista muistoista, joista kaikki eivät mitenkään keskinäisen ristiriitaisuutensa takia voineet olla totta. Olin äärimmäisen ahdistunut ja kärsin deja-vusta; tunsin, että olin nähnyt ennalta asiat, jotka minulle tapahtuivat. Kun makasiinit pian vapun jälkeen paloivat, tunsin vahvasti, että olin vapun juhlinnassa ennustanut tuon tuhopolton. Kun Helsingin taivaalle kohosi tumma savupilvi, tunsin maailmanlopun olevan alkamassa.

Seuraavana kesänä en tehnyt juurikaan töitä. Roikuin tyttöystäväni asunnolla ja täytin vihkoja ja lehtiöitä kirjoituksilla. Sanat ja ajatukset tuntuivat tulevan päähäni kuin itsestään, ikään kuin vastaanottaisin ne joltain taholta itseni ulkopuolelta. Osa tekstistä oli puhetta, jonka koin muistavani minulle kerrotun vapun juhlinnan aikana. Teemoista, jotka vaikuttivat hyvin epätodennäköisiltä edes opiskelijabileissä puhuttavaksi. Mieleni oli hajonnut ja kirjoitin itselleni uudestaan maailmankuvan alkaen descartesilaisittain perusteluista ulkomaailman olemassaololle. Nyt luettuna nuo tekstit ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta jokseenkin naiivin tuntuisia.

Olen nyt lukenut Aleister Crowleyn alkuperäisiä kirjoituksia. Niitä on suomennettuna julkaissut Thelema Julkaisut Oy. Ilmeisesti Suomessakin on järjestäytynyttä, Crowleyn oppeihin perustuvaa kulttitoimintaa; Ordo Templi Orientiksella on ainakin suomenkieliset nettisivut, jotka tosin sisältävät hyvin vähän materiaalia ja vaikuttavat keskeneräisiltä.

Olen tähän mennessä lukenut Lain kirjan ja Crowleyn siihen myöhemmin kirjoittaman esipuheen. Lain kirja oli perusteena Crowleyn aloittamalle Thelema-uskonnolle. Hän kertoo sen syntyneen Kairossa 1904 Kolmen päivän aikana; Crowleyn mukaan Aiwaz-niminen henkiolento saneli sen hänelle.

Lain kirja koostuu numeroiduista lauseista hieman kuin Raamattu. Suomennettuna se vaikuttaa välillä hieman sekavalta; lauseet eivät aina etene loogisesti ja paikoitellen on vaikea ymmärtää, mikä joidenkin teesien pointti ja merkitys asiayhteydessään on. Crowleyn esipuhe selventää hyvin tekstin juonta.

”Suuren pedon” mukaan Lain kirjassa on saneltuna uuden ajan logos. Oikea oppi uudelle maailmalle, uusi taso ihmiskunnan henkisessä kehityksessä, jonka tunnuslauseena olisi ”Do what thou wilt”, tee mitä tahdot.

Crowley oli huumeiden käyttäjä ja sotki päätään sekoilemalla vapaan seksin ja okkultististen rituaalien parissa. Ei olisi epätodennäköistä, jos hänen vastaanottamansa sanoma olisi ollut mielenterveyden häiriöön liittyvää oman alitajunnan tuotosta. Automaattikirjoitus on esoteerisissa ja vaihtoehtoisissa, mielen salattuja puolia luotaavissa piireissä suosittu menetelmät. Surrealistit ja psykoanalyytikot etsivät sen avulla keinoa saada kontakti alitajuntaan, okkultistit yhteyttä henkimaailmaan hieman samalla tavalla kuin ouija-laudan avulla harjoitetun spiritismin kautta.

Lain kirja ei tunnu siinä määrin - Crowleyn henkilöhistorian ja persoonan pinnallisesti tuntevalle – hänelle epätyypilliseltä tekstiltä, että olisi syytä olettaa sen olevan jotain muuta kuin hänen oman mielensä tuotetta. Teksti sisältää satanistisia sofismeja ja nokkelia okkultistisia sanaleikkejä. Kirja on siinä määrin mielenkiintoinen ja syvällinen, että palaan sen analysointiin varmaankin myöhemmin. Näin alustavasti arvioni sen synnystä on, että Crowley oli jonkinlaisen ekstaattisen inspiraation vallassa, ja hänen tuotoksensa yllätti nerokkuudellaan hänet itsensäkin niin, että se tuntui olevan jonkin ulkopuolisen voiman tuotosta.

Seksuaalimagia

Seksuaalisuus on samaan aikaan sekä mitä luonnollisin, materialistinen tarve että usein hallitsemattomalta, ihmisen tahdolle ja persoonalle ulkopuoliselta vaikuttava voima. Ei olekaan ihme, että seksuaalisuus on yhdistetty magiaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, onhan se ilmiönä mystisyydessään samaa luokkaa tietoisuuden kanssa.

Seksuaalisuuden voi itsessään nähdä magiana ja kaiken seksuaalisen toiminnan magian harjoittamisena.  Okkultistit ovat kuitenkin kehittäneet seksuaalimagian harjoittamiseen jalostuneempia keinoja, joissa mielen avulla seksuaalienergia suunnataan rituaalin päämäärän mukaisiin kohteisiin.

 Joissakin okkultismin suuntauksissa seksuaalisuus nähdään aktuaalisena maagisena voimana, jota voidaan käyttää asioihin vaikuttamiseen. Orgasmin hetkellä pitää keskittyä haluttuun vaikutukseen, jotta voima suuntautuu sen toteuttamiseen. Seksivoimaa voidaan käyttää hyvinkin materiaalisiin päämääriin, kuten rahan saamiseen, tai sen avulla voidaan pyrkiä hankkimaan lisää onnea parisuhteissa ja muussa elämässä.

Seksuaalimagiaa voidaan käyttää myös abstraktimpiin, symbolisiin päämääriin. Tällöin orgasmin aikana voidaan toistella mantroja, keskittyä symboleihin tai kutsua jumaluuksia. Yhdynnän voi itsessään nähdä symbolisesti ja esoteerisesti latautuneena okkultistisena aktina. Siinä dualismi, raja itsen ja toisen välillä hämärtyy ja ylittyy. Wiccalaisten suuri riitti käsittää yhdynnän , joka nähdään jungilaisen teorian kuvaamien miehisen ja naisellisen voiman, animuksen ja animan yhdistymisenä. Sen tarkoituksena on edistää ihmisen egon ja itsen välistä liittoa, joka auttaa oman ykseyden ymmärtämistä.  Rituaali on osa prosessia jossa egon hallitsemaa tietoisuutta ohjataan suuntautumaan itseen, ihmisen todelliseen olemukseen,

Aleister Crowleylle seksi oli ylivertainen maaginen voima. Hän kehotti näkemään kaikki seksuaaliset teot maagisina akteina. Niiden välillä oli kuitenkin eroja. Masturbaatio oli alemman tason seksuaalimagiaa kuin heteroseksuaalinen seksi, jota korkeampaa tasoa edusti kuitenkin anaaliyhdyntä.  Hän näki myös hyödylliseksi harjoittaa seksiä myös sellaisten ihmisten kanssa joihin ei tuntenut suoranaista vetoa.

Useat Crowleyn kumppanit alkoholisoituivat tai päätyivät mielisairaalaan. Seksuaalisuuden yhdistäminen magiaan ja lahkolaisuuteen onkin potentiaalisesti hyvin vaarallinen yhdistelmä. Henkisissä ja okkultistisissa piireissä esoteerisia oppeja käytetään usein vain verhona seksuaaliselle hyväksikäytölle, jota piireissä käsittääkseni esiintyy maailmalla hyvinkin paljon. Seksi jo itsessäänkin on emotionaalisesti vaativa alue; seksuaalimagiassa on oltava viisas ja varovainen pysyäkseen valkoisen magian puolella.

Neuroottisena ja epävarmana ihmisenä suhteeni seksuaalisuuteen on aina ollut hyvin kaksijakoinen. Toisaalta se on nautintoa tuova voimavara, mutta epävarmuus omasta kehosta ja pariutumiseen liittyvät sosiaaliset kuviot ovat tuoneet paljon ahdistusta. Seksuaalimagia voisi minulle olla tapa voimaantua seksuaalisesti ja vapautua estoista.  Toisaalta magian ajatuksen sotkeminen seksiin voi tehdä siitä väkinäistä, teoreettista tai suorituskeskeistä.  Ehkä helpointa on lähteä liikkeelle minulle tutuimmasta ja vähiten sosiaalisia paineita sisältävästä seksuaalisuuden muodosta. Seuraavan täydenkuun aikaan sytytän kynttilän ja masturboin toivoen itselleni parempaa seksielämää ja onnea okkultistisella polulla.

Synti kapinana – Aleister Crowleyn taistelu tuulimyllyjä vastaan

Viime vuosisatojen tunnetuin okkultisti ja maagikko Aleister Crowley kasvoi syvästi kristillisessä perheessä ja ympäristössä. Hänen vanhempansa kuuluivat Plymouthin veljiin, vuonna 1820 perustettuun evankeliseen fundamentalistilahkoon, joka uskoi kirjaimellisesti Raamatun oppeihin. Vuonna 1875 syntynyt Aleister sai kristillisen kasvatuksen ja uskoi lapsena jumalaan ja kristinuskon pelastussanomaan, jota häneen iskostettiin joka-aamuisilla raamattuluennoilla.

Nuorena Crowley halusi kaikessa jäljitellä Jeesusta ja elää vanhurskasta elämää. Hänen isänsä kuolemasta lähti kuitenkin liikkeelle prosessi, missä teini-ikäinen Aleister alkoi kyseenalaistaa kristinuskon opetuksia. Lopulta tämä johti siihen, että hän omien sanojensa mukaan ”siirtyi yksinkertaisesti saatanan puolelle.”

Crowley omisti elämänsä synnille. Hän halusi tehdä äärimmäisen, anteeksiantamattoman synnin. Hän aloitti seksielämänsä nuorena teini-iässä. Seksistä muodostuikin Crowleyn lempisynti. Hän oli seksimaanikko, jolle sukupuoliset teot olivat maagisia rituaaleja. Hän halusi näissä rituaaleissaankin uhmata kaikkia mahdollisia rajoja, kannustaen oppilaitaan esimerkiksi hakeutumaan sukupuoliyhteyteen ihmisten kanssa, joihin he tunsivat vastenmielisyyttä. Mielessä vaikuttavien estojen ja ennakkoluulojen rajoista vapautuminen oli itseisarvoista. Crowley oli biseksuaali; hän alkoi harrastamaan seksiä miesten kanssa aluksi vain uhmatakseen sovinnaisuuden rajoja, mutta huomasi pian pitävänsä siitä myös seksuaalisen mielihyvän takia.

Crowleyn elinaikana, ennen seksuaalista vallankumousta, seksiin, varsinkin avioliiton ulkopuolella, liittyi kiinteästi synnin leima. Sukupuoliseen epäsiveellisyyteen liittyvä paheellisuus ei tietenkään riittänyt Suurelle pedolle. Magiassaan hän ei pysytellyt pelkästään valkealla puolella, vaan kutsui riiteissään myös pahantahtoisia henkiä avukseen vihollisiaan vastaan. Elämänsä loppupuolella hänen suosikkidemoninsa oli heroiini, jota Crowley käytti päivittäin annoksen, joka olisi riittänyt tappamaan suuren joukon aineeseen tottumattomia miehiä.

Vaikka haluankin elämässäni olla hyvän puolella ja pidättyä valkoisessa magiassa, koen paljon yhtenevyyttä Crowleyn tarinan ja oman elämäni välillä. Sain lapsuudessani kristillisen kasvatuksen ja rukoilin joka ilta 13-vuotiaaksi asti, kunnes hylkäsin ajatuksen jumalasta havaittuani maailman pahaksi paikaksi. Kristillinen moraali eli kuitenkin mielessäni ideana, jota vastaan kapinoin. Ehkä ujouteni takia shokeeraamisesta ei tullut elämäntehtävääni, mutta tein monia tekoja uhmatakseni sovinnaisuutta, kristillistä etiikkaa ja porvarillista tekopyhyyttä.

Tunnen edelleen vetoa pyhäinhäväistystä ja paheellisuutta kohtaan, varsinkin taiteessa. Transgressio itseisarvoisena elämäntehtävänä tuntuu kuitenkin, jo näin kolmekymppisenä, keskenkasvuiselta. Crowley ei tässä mielessä koskaan kasvanut aikuiseksi, hänelle synnin tekeminen, rajojen rikkominen ja shokeeraaminen säilyi läpi elämän kapinoinnista merkityksensä saavana, elämää kantavana motivaationa.  

Gary Lachman on Crowley-elämäkerrassaan kuvannut osuvasti, kuinka koko elämänsä kapinalle omistava jää lapsen tasolle. Ollakseen vakuuttavaa transgressiivinen kapina tarvitsee kohteen, usein kuvitteellisen olkiukon – kukkahattutädin, joka vapisee kauhusta siitä kuullessaan. Kuvitteelliset kukkahattutädit ovat tuulimyllyjä, joita vastaan kapinalliset taistelevat. Tässä valossa heidän kapinansa näyttää hyvin tragikoomiselta.

En näe aikuisten ihmisten yhteisymmärrykseen perustuvassa seksissä sinänsä mitään pahaa. Seksuaalinen vallankumous, jonka syntyä Crowleykin paheellisuudellaan edisti, on vapauttanut ihmisiä seksiin liittyvistä turhista estoista ja syyllisyydentunnoista ja tuonut heidän ulottuvilleen valtavasti nautintoa ja onnea. 1900-luvun tunnetuin okkultisti oli kuitenkin 1960-luvun arvojen vallankumousta edeltävän aikansa uhri. Hänen pakkomielteinen suhtautumisensa seksiin syntinä ja transgressiona oli ilmausta kristinuskon vuosituhantisesta taakasta, joka on vääristänyt ja kierouttanut suhteemme sukupuolisuuteen tehden luonnollisesta teosta ja nautinnosta perversiota ja syntiä.

En usko, että ihminen voi olla absoluuttisella tavalla paha. Joidenkin Crowleyn tunteneiden ihmisten mukaan ”maailman moraalittomimpana ihmisenä” tunnettu Suuri peto aiheutti ylettömällä elämäntyylillään ja jatkuvalla äärikokemusten etsimisellään paljon kärsimystä läheisilleen, mutta ei ollut paha ihminen. Jotain kuitenkin kertoo, että siirtyessään saatanan puolelle hän valitsi manikealaista dualismia edustavasta vastakohtaparista metafyysistä pahaa personoivan puolen. Saatanan luokse johtaa usein pettymysten ja illuusioiden menettämisen polku. Pahuuden valitsevat ihmiset, jotka uskovat, että maailma on paha paikka ja ihmiset julmia oman edun tavoittelijoita - pärjätäkseen tällaisessa maailmassa on itsekin oltava paha. Kaikesta kauheudestaan huolimatta syntiä palvonut Crowley oli ehkä sittenkin tukahduttavan kristillisen kasvatuksensa uhri, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi ja vapautunut ihmiskuntaa vuosituhansia sortaneen aate- ja uskomusrakennelman kahleista.