Kemialliset filosofit - alkemia länsimaisessa traditiossa

Alkemistit tunnetaan parhaiten siitä, että he yrittivät valmistaa kultaa vähempiarvoisista metalleista. Alkemia on kuitenkin paljon muutakin. Se on filosofinen ja spiritualistinen oppirakennelma, kemiallista filosofiaa. Vertauskuvalliseen kieleen verhoutuvia alkemistisia tekstejä on tulkittu allegorioiksi milloin mistäkin.

Manly P. Hall ei ollut sokea alkemian vertauskuvallisuudelle ja filosofisuudelle. Hän kuitenkin myös uskoi, että muista metalleista on mahdollista valmistaa alkuaine kultaa. Hall uskoi alkemistisien tekstien opetukseen, että asioissa on toistensa siemen, jota kasvattamalla ne saadaan muuttumaan.

Ehkä Hall amerikkalaisena näki, että oppirakennelman arvo on kuitenkin jossain määrin kiinni siitä, tuottaako se materiaalista hyötyä.

On totta, että alkemistit tekivät myös monia aitoja tieteellisiä keksintöjä. He olivat nykyisen tieteellisen kemian edeltäjiä, joiden tutkimukset ovat vaikuttaneet luonnontieteiden syntyyn ja kehitykseen modernilla ajalla. Heidän saavutuksiaan ovat monet laboratoriotekniikat, kokeellinen menetelmä ja teoreettiset keksinnöt, joista jotkut ovat edelleen käytössä nykyaikana kemiassa ja lääketieteessä.

Alkemiaa on harjoitettu kautta historian kehittyneissä kulttuureissa paitsi länsimaissa, myös Kiinassa ja Intiassa. Välimeren alueella alkemiaa on harjoitettu ainakin ajanlaskumme ensimmäisistä vuosisadoista lähtien. Sen katsotaan syntyneen hellenistisessä Egyptissä sikäläisen sivilisaation pohjalta ja siirtyneen traditiona islamilaiseen kulttuuripiiriin. Euroopassa alkemia koki uuden kukoistuskauden renessanssiaikoina, kun islamilaisia tekstejä käännettiin latinaksi.

Mytologian mukaan alkemia kuuluu hermetistiseen traditioon periytyen Hermes Trismegistoksen nimiin laitetuista kirjoituksista – kuten suuri osa muustakin eurooppalaisesta esoteerisesta traditiosta. Täten se jakaa perinteen tärkeimmät opit, kuten näkemyksen mikro- ja makrokosmoksen yhteydestä ja vastaavuudesta.

Paitsi kullan valmistaminen, alkemisteja kiinnosti myös ikuisen elämän takaavan ”elämän eliksiirin” valmistaminen, tautien parantaminen ja universaalin liuottimen löytäminen. Euroopassa alkemia yhdistyi laajempaan hermetistiseen traditioon – astrologiaan, magiaan ja kristilliseen kabbalaan. 1700-luvulla, valistuksen ja modernin tieteen synnyn myötä, alkemia ja kemia alettiin erottaa toisistaan; alkemisteja alettiin pitää kullan tekemistä yrittävinä helppoheikkeinä. 1800-luvulla alkemia sai uudelleen huomiota vertauskuvallisena okkultistisena oppina.

Hermetistisen tradition alkemia näkee opin puhtaasti spiritualistisena ja vertauskuvallisena – kullan valmistus vähempiarvoisista metalleista on heille allegoria ihmisen sielun puhdistamisesta. He näkevät alkemistisissa teksteissä kuvauksen työstä ja prosessista jonka avulla ihminen saavuttaa täydellisyyden.

Alkemiasta on myös esiintynyt menneinä vuosisatoina läpikotaisin kristillisen kulttuurin läpäisemässä Euroopassa kristillinen tulkinta. Siinä Jeesus on viisasten kivi, joka tekee elämästä kultaa.

Donald Kraig edustaa tulkintatraditiota, missä alkemistiset testit nähdään allegorisina oppaina seksuaalimagian harjoittamiseen. Tässä näkökulmassa on tietty pointtinsa – repressiivisinä kristillisinä vuosisatoina seksuaalisuudesta oli varmaankin mahdotonta puhua muuten kuin symboliikkaan kätkettynä.

Länsimaisessa modernissa tieteessä alkemia lienee vaikuttanut näkyvimmin Carl Jungiin. Hän tutki paljon alkemistisia kirjoituksia ja omaksui niiden symboliikkaa vertauskuvaksi psykologisista prosesseista. Alkemiasta on esoteerisissa ja new age-piireissä tullut yleissana kuvaamaan jotain spiritualistista prosessia, jossa nähdään olevan kyse esoteeristen voimien vaikutuksesta.

Nykyään tuskin kukaan uskoo, että kultaa on mahdollista luoda muista metalleista. Alkemia kiinnostaa silti vahvasti kulttuurihistorioitsijoita, okkultisteja ja henkisiä etsijöitä. Ehkä tärkein opetus, mitä sen historian tutkiminen antaa, on, että tieteessä on kyse paljon muustakin kuin fyysisen maailman prosesseista. Vaikka tutkisimme kemiaa, emme ole vapaita metafysiikasta ja mytologiasta.

Näkökulmia tarotiin

Sain ystävältäni T:ltä tarot-korttipakan. Erään myytin mukaan oikea tapa saada tarot-pakka on että joku antaa sellaisen sinulle. Toisten alan kirjailijoiden mukaan on ihan ok myös ostaa pakkansa. No, minulla on nyt kuitenkin hallussani tarot-kortit.

Pakkani on mallia Rider-Waite. Tarot-pakkoja on useita erilaisia, ja ne eroavat keskenään lähinnä kuvitukseltaan. Yleensä kaikissa on 78 korttia, mutta on myös harvinaisempia pakkoja, jotka saattavat erota tästä normista korttien lukumäärässä, järjestyksessä ja nimessä.

Kuten niin monien muidenkin okkultismiin liittyvien asioiden ja käytäntöjen, myös tarotin alkuperä on hämärän peitossa ja historiallinen totuus verhoutuu mytologisiin tarinoihin. Manly P. Hall arvelee niiden tulleen Eurooppaan temppeliritarien mukana Lähi-idästä; he kätkivät pyhällä maalla oppimansa mysteeriset opetukset halvan ja arkipäiväisen oloiseen korttipakkaan – ihmiset luulivat korttien olevan kevytmielistä pelailua varten, eikä niiden sisältämää tärkeää opetusta huomanneet kuin asiaan vihkiytyneet. Hall myös tuo esiin myytin siitä, että kortit ovat tulleet Eurooppaan mustalaisten matkassa muinaisesta Egyptistä, ja sisältävät näin symboliikassaan vieläkin vanhempien mysteerien avaimia.

Nykyisen historiallisen tiedon valossa tarot-kortit syntyivät 1400-luvulla Pohjois-Italiassa; sieltä ovat peräisin varhaisimmat säilyneet kortit ja niitä koskevat kirjalliset maininnat. 1600-luvulta alkaen tarot levisi useisiin Euroopan maihin ja siitä tuli suosittu korttipeli. Pakkoja valmistettiin käsin maalaamalla ja hienoimmat niistä olivat kalliita keräilyesineitä.

Hall liittää tarot-kortit ruusuristiläiseen, vapaamuurareiden ja kabbalan symboliikkaan. Kabbalaan tarot on helposti liitettävissä siten, että ns Ison Arkanan kortteja on 22 kappaletta, saman verran kuin hepreassa on kirjaimia. Tätä Hall pitää kuitenkin yhteensattumana, vaikka näkeekin, että kortit sisältävät myyttisiä totuuksia, jotka liittyvät hyvin eriäviin esoterian koulukuntiin, pythagoralaisuus ja alkemia mukaan lukien.

Tarot-kortit ovat täynnä symboleita ja arkkityyppejä. Hallin mukaan kortit voidaan nähdä 1) erillisinä yksittäisinä hieroglyfeinä, joista jokainen symboloi prinsiippiä, lakia, voimaa tai elementtiä luonnossa; 2) suhteessa toisiinsa dynaamisena järjestelmänä, joka kuvaa eri voimien vaikutusta toisiinsa; 3)  filosofisen aakkoston kirjaimina.  Eliphas Levi, 1800-luvulla elänyt huomattava okkultisti, esitti, että kortit edustavat universaalin järjestyksen toimintaa; huolimatta tieteen tai filosofian alasta, mitä opiskellaan, tarot-kortit kuvaavat oikein tulkittuna ilmiöiden toimintaa. Niitä tutkimalla on mahdollista saavuttaa universaali tieto.

Tunnetuin tarotin käyttötarkoitus on tietenkin ennustaminen. Hallin mielestä tämä on korttien väärinkäyttöä; hänestä okkultistin pitäisi keskittyä kortteihin sisältyvän symbolisen filosofian opiskeluun ja tulkintaan. Tarot-ennustaminen on kuitenkin okkultistien parissa hyvin yleistä. Modern Magick-kirjassa se on tärkeä osa Donald Kraigin opetusohjelmaa. Toki hän myös neuvoo meditoimaan korttien sisältöä.

Korttipakkojen sisältö vaihtelee hyvin paljon. Vaikka korttien nimet olisivatkin samat, ovat taiteilijat käyttäneet runsaasti taiteellista vapautta omia korttisarjojaan piirtäessä; eri korttisarjojen samat kortit sisältävätkin usein niin paljon erilaista rikasta symboliikkaa, että niiden merkitys voidaan tulkita hyvin eri tavoilla. Kraigin mielestä tällä ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että kortit muodostavat keskenään yhtenäisen ja koherentin järjestelmän, jonka mukaan okkultismin harjoittaja toimii.

Kraigin tulkinta kertoo paljon hänen näkökulmastaan magiikkaan. Tärkeintä ei ole, onko kortteihin sisältyneenä jotain ikiaikaista, salaista syvää tietoa. Kun kortit muodostavat yhtenäisen järjestelmän, niiden perusteella on mahdollista tehdä päteviä luentoja. Kun ennustamme korteista, elämä täyttyy merkityksellisistä yhteensattumista, synkronisiteetista Jungin termein. Tuo sisältöä elämään kun konsultoi jotain arkkityyppistä symbolista järjestelmää – se tuo maailmaan merkityksellisyyden ja hallinnan tuntua.

Katseita seremonialliseen magiaan

Usein okkultismi samaistetaan - virheellisesti - maagisiin rituaaleihin ja henkien manaamiseen ja palvontaan. Nämä ovat ne kuvat, mitkä aiheesta välittyvät populaarikulttuurissa, varmaankin koska ne ovat raflaavia ja herättävät ihmisissä intohimoja.

Luen nyt kahta 1900-luvun okkultismin klassikkoteosta, jotka todistavat esoterian monipuolisuudesta ja erilaisista tavoista, joilla okkultismia voidaan lähestyä. Ensimmäinen on 1900-luvun alussa julkaistu Manly P. Hallin The Secret Teachings of all Ages, josta olen jo maininnutkin, toinen Donald Michael Kraigin Modern Magick, joka julkaistiin ensimmäisen kerran 1980-luvulla, mutta josta on sen jälkeen otettu useita painoksia, sen myydessä yli 150 000 kappaletta vuosien saatossa.

Siinä, missä Kraigin teos on hyvin - pitäisikö sanoa - käytännöllinen opas rituaalimagiaan, ennustamiseen ynnä muihin maagisiin käytäntöihin, käsittelee Hall kirjassaan seremoniallista magiaa vain hyvin lyhyesti ja suoranaisesti tuomitsee sen harjoittamisen.  Hänen polkunsa on filosofin tie - Hall pyrkii ymmärtämään maailman olemuksen tutkimalla eri aikojen esoteerisia oppeja, ja näiden opetuksien valossa elämään viisaasti maailmassa.

Hallin mukaan sekä musta että valkoinen magia perustuvat sen harjoittajan kykyyn kontrolloida universaalia elämänvoimaa, jota Eliphas Levi on kutsunut "suureksi maagiseksi tekijäksi" tai "astraalivaloksi".  Tätä voimaa manipuloimalla voidaan vaikuttaa transsendentaalisiin -  omaa arkitodellisuuttamme ylempiin - voimiin.  Hall näkee kaiken poikkeamisen filosofin tieltä ilmiöllisen magian polulle harha-askeleina, ja varoittaa umpikujasta, johon niihin ryhtyvät ajautuvat. Hänestä länsimainen magia on korruptoitunut versio atlantislaisten taikuudesta, joka siirtyi antiikin salaseuroille, jotka kuitenkin muuttivat sitä ja pitivät tärkeimmät salaisuudet omana tietonaan.

Hallin mukaan seremoniallinen magia perustuu siihen, että on olemassa henkimaailma, mitä asuttavat hyvän- ja pahantahtoiset henget. Maagisten seremonioiden avulla on mahdollista kutsua esiin maailmaamme näitä henkiä ja saada ne käyttämään voimiaan maagikon tarkoitusperien hyväksi. Hyväntahtoiset henget toimivat mielellään kaikkien hyvien tarkoitusperien puolesta, mutta pahantahtoisten henkien kanssa maagikko joutuu tekemään sopimuksen, jossa hän kuoltuaan suostuu hengen palvelukseen ikuisiksi ajoiksi.

Kraigin tausta taas on avoimesti juutalaisuudessa ja kabbalistisessa mystiikassa. Hän selittää rituaalejaan, joita on otettu useista eri perinteistä, pitkälti lähinnä juutalais-kristillisellä käsitteistöllä.  Vaikka juutalaisuus on monoteististä, avaa sen mystinen tulkinta  ovet magiikalle - kabbala antaa välineet tulkita jumalan monia ilmenemismuotoja maailmassa  ja vaikuttaa erilaisiin maagisiin voimiin.

Välillä Kraigin juutalaisuus häiritsee. Hän tekee magian vuosisataisesta, jopa -tuhantisesta traditiosta oman versionsa. Kaikki suuret maagikot eivät todellakaan ole olleet juutalais-kristillisellä puolella. Monille suurimmille, kuten Aleister Crowleylle, tätä traditiota vastaan taisteleminen oli heidän elämänsä kantava voima. Siedän kuitenkin Kraigin näkökulmaa hänen kirjansa käytännöllisyyden takia: se esittelee kattavasti rituaalimagian perinteitä. Hän myös taustoittaa eri traditioita historialliselta kannalta ja perustelee omat näkökantansa. Ainakaan hän ei ole kristitty jeesustelija.