Seksuaalimagia

Seksuaalisuus on samaan aikaan sekä mitä luonnollisin, materialistinen tarve että usein hallitsemattomalta, ihmisen tahdolle ja persoonalle ulkopuoliselta vaikuttava voima. Ei olekaan ihme, että seksuaalisuus on yhdistetty magiaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, onhan se ilmiönä mystisyydessään samaa luokkaa tietoisuuden kanssa.

Seksuaalisuuden voi itsessään nähdä magiana ja kaiken seksuaalisen toiminnan magian harjoittamisena.  Okkultistit ovat kuitenkin kehittäneet seksuaalimagian harjoittamiseen jalostuneempia keinoja, joissa mielen avulla seksuaalienergia suunnataan rituaalin päämäärän mukaisiin kohteisiin.

 Joissakin okkultismin suuntauksissa seksuaalisuus nähdään aktuaalisena maagisena voimana, jota voidaan käyttää asioihin vaikuttamiseen. Orgasmin hetkellä pitää keskittyä haluttuun vaikutukseen, jotta voima suuntautuu sen toteuttamiseen. Seksivoimaa voidaan käyttää hyvinkin materiaalisiin päämääriin, kuten rahan saamiseen, tai sen avulla voidaan pyrkiä hankkimaan lisää onnea parisuhteissa ja muussa elämässä.

Seksuaalimagiaa voidaan käyttää myös abstraktimpiin, symbolisiin päämääriin. Tällöin orgasmin aikana voidaan toistella mantroja, keskittyä symboleihin tai kutsua jumaluuksia. Yhdynnän voi itsessään nähdä symbolisesti ja esoteerisesti latautuneena okkultistisena aktina. Siinä dualismi, raja itsen ja toisen välillä hämärtyy ja ylittyy. Wiccalaisten suuri riitti käsittää yhdynnän , joka nähdään jungilaisen teorian kuvaamien miehisen ja naisellisen voiman, animuksen ja animan yhdistymisenä. Sen tarkoituksena on edistää ihmisen egon ja itsen välistä liittoa, joka auttaa oman ykseyden ymmärtämistä.  Rituaali on osa prosessia jossa egon hallitsemaa tietoisuutta ohjataan suuntautumaan itseen, ihmisen todelliseen olemukseen,

Aleister Crowleylle seksi oli ylivertainen maaginen voima. Hän kehotti näkemään kaikki seksuaaliset teot maagisina akteina. Niiden välillä oli kuitenkin eroja. Masturbaatio oli alemman tason seksuaalimagiaa kuin heteroseksuaalinen seksi, jota korkeampaa tasoa edusti kuitenkin anaaliyhdyntä.  Hän näki myös hyödylliseksi harjoittaa seksiä myös sellaisten ihmisten kanssa joihin ei tuntenut suoranaista vetoa.

Useat Crowleyn kumppanit alkoholisoituivat tai päätyivät mielisairaalaan. Seksuaalisuuden yhdistäminen magiaan ja lahkolaisuuteen onkin potentiaalisesti hyvin vaarallinen yhdistelmä. Henkisissä ja okkultistisissa piireissä esoteerisia oppeja käytetään usein vain verhona seksuaaliselle hyväksikäytölle, jota piireissä käsittääkseni esiintyy maailmalla hyvinkin paljon. Seksi jo itsessäänkin on emotionaalisesti vaativa alue; seksuaalimagiassa on oltava viisas ja varovainen pysyäkseen valkoisen magian puolella.

Neuroottisena ja epävarmana ihmisenä suhteeni seksuaalisuuteen on aina ollut hyvin kaksijakoinen. Toisaalta se on nautintoa tuova voimavara, mutta epävarmuus omasta kehosta ja pariutumiseen liittyvät sosiaaliset kuviot ovat tuoneet paljon ahdistusta. Seksuaalimagia voisi minulle olla tapa voimaantua seksuaalisesti ja vapautua estoista.  Toisaalta magian ajatuksen sotkeminen seksiin voi tehdä siitä väkinäistä, teoreettista tai suorituskeskeistä.  Ehkä helpointa on lähteä liikkeelle minulle tutuimmasta ja vähiten sosiaalisia paineita sisältävästä seksuaalisuuden muodosta. Seuraavan täydenkuun aikaan sytytän kynttilän ja masturboin toivoen itselleni parempaa seksielämää ja onnea okkultistisella polulla.

Magiaa mielen demoneita vastaan

Teen ja sanon usein asioita, joissa ei ole järkeä, jotka vaikeuttavat elämääni ja ovat vahingoksi maineelleni. Tuntuu, että olen kirottu. Sisälläni asuu demoni, joka yrittää luhistaa uskoni itseeni ja saada minut tekemään järjettömiä asioita.

Ehkä minulla on adhd. Tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivillä ihmisillä ei ole tarpeeksi dopamiinia, mikä saa heidät toimimaan impulsiivisesti. Olen ollut kaksi kertaa hoidossa psykoosin takia ja syön antipsykoottisia lääkkeitä. Mielenterveyteni järkkyminen on saanut minut varovaiseksi ja jännittyneeksi. Epävakaassa tilassa tehdyt töppäykset painavat mieltäni ja saavat minut kyseenalaistamaan kykyni tulkita todellisuutta kuten järkevän ihmisen kuuluisi. Kärsin myös vainoharhaisuudesta: välillä tunnen olevani kaikkien ihmisten huomion kohteena ja luulen heidän ajattelevan minusta pahaa ja suunnittelevan asioita pääni menoksi.

Okkultismi ja mielenterveysongelmat ovat ongelmallinen pari. Kokemukseni mukaan mielenterveysongelmat saavat ihmiset usein kiinnostumaan salatieteistä ja monella alan harrastajalla on monenlaista diagnoosia. Usein salaliittoteorioihin ja magiaan tutustuminen heikentää ihmisten otetta todellisuudesta. Uskon kuitenkin, että okkultismin suhde mielenterveysongelmiin voi olla myös positiivinen – salatieteiden harjoittaminen voi olla keino selvittää henkisiä solmuja.

Analyyttisen psykologian perustaja Carl Jung oli kiinnostunut okkultismista ja se vaikutti hänen teorioihinsa ja tieteelliseen ja kliiniseen työhönsä. Jung hahmotti ihmisen psyyken arkkityyppien kautta. Ne ovat kulttuurissa esiintyviä toistuvia mentaalisia kuvia ja teemoja. Ihmisen mielessä vaikuttaa kulttuuri ja sen arkkityypit taistelevat ihmisen mielessä; mielenterveysongelmien voi nähdä johtuvan arkkityyppien yhteenotosta mielessä. Jung kehitteli myös ideaa varjominästä, joka on tiedostamaton ja tukahdutettu puoli meissä, jonka kanssa taistelu aiheuttaa monia ongelmia.

Olen jo aikaisemmin puhunut tässä blogissa henkisestä alkemiasta, joka on mielestäni lupaavan tuntuinen okkultistinen lähestymistapa mielenterveysongelmien hoitamiseen. Uskon, että salatieteet tarjoavat myös monia muita toimivia harjoituksia joilla selvittää henkisiä ongelmia. Luulen, että naturalistisen okkultismin lähestymistapa rituaaleihin voisi olla hyvä lähtökohta. Magiassa vaikuttavat voimat voi nähdä psyyken arkkityyppejä, joita työstetään ja joihin vaikutetaan rituaaleissa.

Ihmisellä ei mielestäni ole perimmäisessä mielessä vapaata tahtoa. Kukaan ei myöskään omasta tahdostaan sairastu mieleltään. Kuitenkin mielen sairauksiin liittyy paljon häpeää ja vahva stigma. Voi olla hyödyllistä ajatella, että epävakaan käytöksemme takana vaikuttavat voimat, joihin meillä ei ole valtaa. Uskoipa sitten demonien olemassaoloon todellisina henkiolentoina tai ei, on hyvä, että löytyy keinoja, joilla niihin voi vaikuttaa.

Demiurgi ja pahan ongelma

Kristillistä teologiaa on kautta aikojen puhuttanut teodikean ongelma: Jos jumala on hyvä ja kaikkivoipa, miksi maailmassa on pahuutta. Joko jumala ei ole kaikkivoipa tai sitten hän ei ole täydellisen hyvä, koska sallii pahuuden maailmassa. Ongelmaan on kehitetty useita monimutkaisia vastauksia. Joidenkin mukaan pahuus johtuu ihmiselle annetusta vapaasta tahdosta ja syntiinlankeemuksesta, eikä näin ollen olisi suoraan peräisin jumalalta.

Toisenlaisen näkökulman pahan ongelmaan tarjoaa kristinuskostakin vaikutteita ottanut synkretistinen uskonto gnostilaisuus. Siinä pahan maailman ei katsota olevan korkeimman jumalan aikaansaannosta, vaan se on syntynyt alemman ja pahantahtoisen luojajumalan, demiurgin, toimesta. Demiurgi on tietämätön korkeammasta jumaluudesta ja on luonut maailmankaikkeuden, jossa ihminen on vankina. Gnostilaisuuden mukaan ihminen voi vapautua pahan maailman vankeudesta oikean tiedon, eli gnosiksen, avulla.

Gnostilaisen maailmankuvan mukaan jumalallinen ainesosa - henki tai valo - on joutunut luomisessa ansaan aineelliseen maailmaan ja majoittunut ihmissieluun. Näin ollen henkilökohtainen pelastuminen on kosmisessa mittakaavassa merkittävä tapahtuma; siinä jumalallinen ainesosa vapautuu ansastaan aineellisessa maailmassa.

Jo Platon esitti gnostilaisia ajatuksia, kuten idean demiurgista. Gnostilaisella teologialla onkin paljon yhteistä Platonin idealistisen filosofian kanssa. Molempiin sisältyy metafysiikka, jossa henki nähdään parempana ja tärkeämpänä kuin materia. Tämä pahan metafysiikka näkyy myös gnostilaisessa etiikassa, joka on nautintokielteistä ja askeettista.

Metafysiikan vaikutus etiikkaan on aihe, joka on kiehtonut minua jo pitkään. Se, millaiseksi ihmiset hahmottavat maailman, vaikuttaa heidän arvoihinsa ja moraalikoodistoonsa. Kristillisessä, idealistisessa kulttuurissa olemme tottuneet näkemään hengen ja ideat materiaa arvokkaampina, vaikka mikään maailmassa ei välttämättä sano, että materia olisi alempiarvoista. Toisaalta nykyinen moderni kulttuurimme on hyvin materialistinen. Tämä on saattanut johtaa kulttuurissamme jonkinlaiseen neuroottisuuteen ristiriidan takia.

Pahan ongelma oli asia, mikä alun perin ajoi minut luopumaan kristinuskosta teini-ikäisenä. Nuoren silmin maailma näytti hyvin julmalta paikalta ja tätä oli vaikea sovittaa yhteen kristillisen näkemyksen kanssa.  Nyt aikuisena olen yrittänyt lukea Raamattua. Vanhan testamentin jumala vaikuttaa hyvin ilkeältä, turhamaiselta psykopaatilta. Ehkä monet ihmiset ovat palvoneetkin hänessä demiurgia.

Muukalaiset keskuudessamme

Elämme salaliittoteorioiden kultakautta. Sosiaalinen media on luonut totuudenjälkeisen ajan, jossa valeuutiset leviävät ja jokainen voi valita minkälaiseen todellisuuteen uskoo. Uutisvirrasta valitaan seurattavaksi lähteet, jotka tukevat omia ennakkoluuloja ja poliittisia näkemyksiä.

Salaliittoteorioilla on perinteisesti ollut tärkeä asema okkultismissa. Jo itse termiin okkultismi sisältyy ajatus salatusta tiedosta joka on vain vihkiytyneiden saatavilla.  Esoteerista tietoa ovat välittäneet salaseurat, kuten vapaamuurarit ja ruusuristiläiset, joiden kulissien takaisesta vaikuttamisesta politiikkaan on spekuloitu paljon.

Yksi keskeisistä okkultistisista salaliittoteorioista on maapallon ulkopuolisen elämän käynti planeetallamme ja tämän salaaminen hallitusten toimesta.  Jotkut jopa väittävät, että meitä hallitsevat poliitikot ovat oikeasti vierasta lajia, joka kykenee muuttamaan ulkomuotoaan.

Mielestäni on todennäköistä, että maailmankaikkeudessa on ihmisten lisäksi muutakin älyllistä elämää. Universumin päätä huimaavan äärettömyyden huomioon ottaen olisi kummallista, jos olisimme ainoa tietoinen ja tekniikan käyttöön kykenevä laji äärettömyydessä. Tähtienväliset matkat ovat kuitenkin valovuosien mittaisia. Nykyisen luonnontieteellisen tietämyksemme mukaan avaruusmatkailu tähtien välillä vaatisi huimia määriä energiaa ja kestäisi silti vuosisatoja.

Voi kuitenkin olla, ettemme tiedä kaikkea fysiikasta. Voi olla energian lähteitä, jotka ovat loppumattomia ja tapoja avaruusmatkailuun, joita emme osaa kuvitella. Ehkä vieraat oliot ovat niin pitkäikäisiä, ettei heille sata vuotta ole kovin pitkä aika. Ehkä aika on heille erilainen käsite kuin meille.

Ei olisi kovin suuri yllätys, jos muukalaiset ovat vierailleet maapallolla. Siinä tapauksessa he ovat onnistuneet pysymään näkymättömissä tai heidän kohtaamisensa on salattu. Yhdysvaltain hallinnon salatut kohtaamiset vieraiden kanssa ovat populaarikulttuurissa suosittu aihe.

Yhdysvaltain hallinto on valtava järjestelmä, johon sisältyy runsaasti salaisia osia. Viime vuosien skandaalit ovat paljastaneet salattuja operaatioita. Laajuus, jolla hallinto on esimerkiksi vakoillut omia kansalaisiaan, on päätähuimaavaa. CIA:n salaisista operaatioista on tullut julki sellaisia kuin cointelpro ja MK Ultra, joiden nimissä järjestö on mustamaalannut kansalaisiaan ja kehittänyt mielenhallintatekniikoita hyvin epäeettisin tavoin. Tämän historian tuntien ei olisi mikään ihme, jos USA:n hallinto olisi salannut myös kontaktinsa maapallon ulkopuolisten lajien kanssa.

On kuitenkin hieman kummallista, että muukalaiset olisivat ottaneet yhteyttä juuri Yhdysvaltoihin. Onhan kyseessä toki maailman voimakkain ja vaikutusvaltaisin valtio, mutta jos vieraalla älyllä on niin kehittynyt tekniikka, että he pystyvät tähtienväliseen matkailuun, ovat he varmasti tutkineet myös maapallon poliittista elämää ja osaisivat valita sivistyneemmän maan johon ottaa yhteyttä.

Ehkä Ufoista ei ole todisteita sen takia, että he oikeasti eivät ole käyneet maapallolla. Kenties he ovat tutkineet planeettamme historiaa ja huomanneet sotaisuutemme ja tuhoisuutemme ja päätyneet pitämään meitä uhkana.

Salaliittoteorioiden ongelma on, ettei niitä voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi. Jos salaliitto on onnistunut, pysyy se salassa. Totta on kuitenkin varmasti, että takanamme vehkeillään.

Osho villissä, villissä maassa

Hankin itselleni Netflixin kuukaudeksi erityisesti katsoakseni dokumenttisarjan Wild, wild country, josta olin kuullut paljon kehuja. Sarja kertoo nimillä Rajneesh, Bhagwan Shree Rajneesh ja Osho tunnetusta intialaislähtöisestä gurusta ja hänen 1980-luvun alussa Yhdysvaltain Oregoniin maalaiskylään perustamastaan kommuunista, jossa asui tuhansia ihmisiä, mutta josta Rajneesh joutui lopulta lähipiireineen pakenemaan riitaannuttuaan viranomaisten ja paikallisten asukkaiden kanssa.

Rajneesh oli jo 1960-luvulta lähtien niittänyt Intiassa toimiessaan mainetta henkisenä opettajana ja guruna. Hänen opetuksensa olivat sekoitus hindulaista, buddhalaista ja hippimystiikkaa.  Hän korosti meditaation, rakkauden, juhlimisen, rohkeuden, luovuuden ja huumorin tärkeyttä. Rajneeshin opetukset osuivat 1960-luvun hippiliikkeessä otolliseen ilmapiiriin hänen korostaessaan seksuaalista vapautumista ja vapaata rakkautta. Hän ei missään nimessä ollut askeetti, vaan eli hyvin ylellistä ja nautintojen täyteistä elämää. Guru muun muassa keräili Rolls Royceja, joita hänellä parhaimmillaan oli yli 90 kappaletta.

Vuonna 1981 Rajneesh osti 260 neliökilometrin tontin Oregonin maaseudulta vajaan kuuden miljoonan dollarin hintaan. Gurun seuraajat alkoivat rakentamaan tontille kokonaista kylää infrastruktuureineen, he pystyttivät esimerkiksi 10 000 ihmistä vetävän meditaatiosalin.

Oregonin maaseudun ihmiset suhtautuivat kylänsä lähettyville asettautuneisiin punapukuisiin hörhöihin alusta alkaen epäilevästi.  Alueen väki oli perinteikästä, kirkossa käyvää vanhempaa väestöä, jota kultit ja uudet uskonnot pelottivat. Asiaa ei auttanut, että paikallisille näytettiin videokuvaa kultin "meditaatiosessiosta", missä alastomat ihmiset vääntyilivät kouristellen ja päästivät suustaan karjahduksia.

Paikalliset alkoivat kierrellä aseiden kanssa kommuunin lähettyvillä. Myös Rajneeshin seuraajat alkoivat aseistautua. He valtasivat paikallispolitiikan, ottaen haltuun läheisen kaupungin päättävät elimet ja muuttaen esimerkiksi katujen nimet. Tällöin myös valtionsyyttäjä alkoi kiinnostua kultin toiminnasta. Heitä vastaan hyökättiin maallisen ja uskonnollisen vallan erottamiseen perustuvalla Yhdysvaltain perustuslailla.  Tämä tuo hyvin ilmi yhdysvaltalaisen tekopyhyyden: maallisuuden nimissä poliittinen valta hyökkäsi  uskonnollista yhteisöä vastaan suojellakseen paikallista uskonnollista perinteisyyttä.

Rajneeshin kultti saastutti paikallisten ruokaa salmonellabakteerilla yrittäen näin vaikuttaa paikallisvaaleihin.  Lopulta he joutuivat vuonna 1985 pakenemaan maasta syytettynä maahanmuuttolakien rikkomisesta. Rajneeshin sihteeri oli yrittänyt myrkyttää gurun henkilääkärin, jonka hän epäili yrittävän tappaa potilaansa. Kommuunia tutkittaessa paljastui, että melkein kaikkiin tiloihin oli asennettu salakuuntelulaitteet ja Rajneeshin sihteerillä, joka vastasi kultin maallisesta hallinnosta ja tiedottamisesta, oli valtava määrä salakuuntelulaitteilla taltioituja keskusteluja. Kultti oli myös huumannut jäseniään laittaen heidän juomiinsa rauhoittavaa lääkettä.

Wild, wild country on opettavainen tarina tekopyhyydestä, vierauden pelosta ja valtapeleistä rauhan ja rakkauden nimissä.  Siinä ei ole sankareita ja kaikki osapuolet ovat syyllistyneet vähintään tekopyhyyteen.  On hyvä aina silloin tällöin muistuttaa ihmisiä, mitä voi seurata, kun henkisyyden varjolla aletaan kerätä materiaa. Uskonnolliset yhteisöt eivät ole vapaita valtapeleistä ja väärinkäytöksistä. Itse asiassa ne saattavat olla muita yhteisöjä alttiimpia niille.

Henkinen alkemia

Okkultismissa minua kiehtoo eniten mahdollisuus henkiseen kehitykseen ja itsen muuttamiseen.  Kohtaamistani salatieteiden ja esoterian alalajeista henkinen alkemia pyrkii selvimmin suoraan tähän henkisen transformaation tavoitteeseen.  Alkemia oli keskiajalla kukoistanut nykyisen kemian tiedettä edeltänyt salatiede, joka pyrki aineen ominaisuuksien muuttamiseen perustaen mytologisiin käsityksiin materian ominaisuuksista.  Henkinen alkemia taas on ihmisen muuttamista vapauttamalla hänet henkisistä rasitteista, kuten peloista, sisäisistä haavoista, menetyksistä, henkilökohtaisista uskomuksista ja itseinhosta tai itsetuhoisista ajatuksista.

Henkinen alkemia käyttää hermetisteiltä periytyvää transmutaation kaavaa soveltaen sitä psyykkiseen muutosprosessiin.  Prosessi perustuu ajatukseen Solve et coagul, liuota ja jähmennä. Tarkoituksena on ensin avata psyyke muutokselle poistamalla egon hallitsevuus ja nöyrtymällä poistaa esteet henkiselle kehitykselle. Kun ihminen kykenee avoimesti ja rehellisesti kohtaamaan itsensä, seuraava kohta prosessissa on liuottaminen, eli epärationaalisten ja henkistä kehitystä haittaavien piirteiden häivyttäminen psyykestä. Sen jälkeen ihminen voi vahvistaa positiivisia puoliaan ja yhdistyä eheäksi ja voimaatuneeksi kokonaisuudeksi.

Henkisen alkemian harjoittamiseen on erilaisia harjoitteita, joilla prosessia voi edistää.  Harjoituksena voi toimia vaikkapa omien mielihalujen tunnistaminen ja anteeksiantaminen.

Internetissä törmäsin harjoitukseen, jossa mielikuvissa opetellaan antamaan anteeksi ihmisille, joita kohtaan tuntee kaunaa.  Itse en tunne ongelmakseni niinkään yksittäisiä henkilöitä kohtaan tunnettua kaunaa, vaan kaunan yleisesti yhteiskuntaa ja itseäni kohtaan. Olen tehnyt tekoja, joita häpeän syvästi ja joiden taakkaa kannan vielä vuosienkin jälkeen. Kuitenkin tiedän, että minun pitäisi antaa itselleni anteeksi ja lakata häpeämästä. Suurimman osan noista teoistani olen tehnyt henkisesti epävakaassa tilassa.  Olen ollut kaksi kertaa psykiatrisella osastolla hoidossa psykoosin takia ja ollut vuosia psykoottistasoisen masennuksen kourissa.

En ole tappanut tai tehnyt henkistä väkivaltaa kenellekään. Ollessani sekaisin lähinnä häiriköin ihmisiä ja aiheutin jonkin verran tuhoa muiden fyysiselle omaisuudelle.  Silti minun on vaikea hyväksyä noita tekoja osaksi historiaani. 

Ehkä vaikeudet oman itseni kanssa ovat heijastusta laajemmasta yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta neuroosista. Meitä hallitsee häpeän kulttuuri. "Kyllä mies kivun kestää, mutta ei häpeää."  Erittäin huono lähtökohta häpeän käsittelemiseen, mutta tuolla tavalla hyvin monet vielä ajattelevat.

Koko yhteiskunta ja kulttuurimme tarvitsee henkistä alkemiaa.

Okkultismia oikealla ja vasemmalla

Naantalilainen Pekka Siitoin (1944-2003) oli valtakunnanjohtajana itseään kutsuva Suomen tunnetuin uusnatsi. Siitoimen vähemmän tunnettu puoli oli hänen uransa okkultismin harjoittajana. Ennen kääntymistään avoimeen natsismiin hän oli selvännäkijä Aino Kassisen, jolta useat maamme tärkeimmät poliitikot ja liikemiehet kävivät hakemassa neuvoja, oppilaana. Vielä 70-luvun alussa Kassinen sanoi Siitoimen olleen yksi hänen lahjakkaimmista oppilaistaan. Myöhemmin heidän välinsä kylmenivät Siitoimen siirtyessä poliittisesti rasistiseen äärioikeistoon ja okkultismissa satanismiin ja mustaan magiaan.

Monien mielestä Siitoin oli eräänlainen performanssitaiteilija, jolle tärkeintä oli huomion kerääminen ja provosoiminen. Jo elinaikanaan hän rakensi itsestään myyttiä, sanoen esimerkiksi vanhempiensa olleen venäläinen prostituoitu ja saksalainen upseeri, toisin kuin virallisissa asiakirjoissa väitetään. Voi jopa epäillä, että Siitoin valitsi aatteekseen natsismin vain ollakseen räikeä ja äärimmäinen. Itse hän sanoi olevansa väkivallaton uusnatsi ja ihailevansa Israelia se etnisen politiikan takia.

Löysin antikvariaatista Siitoimen vuonna 1975 salanimellä Peter Siitoin julkaiseman kirjasen Työväenluokan tulevaisuus. Kirja antaa mielenkiintoisen ensikäden kuvan Siitoimen propagandan tyylistä, mikä ei vain toisten kuvauksia valtakunnanjohtajan politiikasta lukemalla välity.

Siitoin ei ollut tyhmä. Hän osasi esittää äärimmäiset aatteensa tavalla, joka sai ne näyttämään jollain tapaa loogisilta ja perustelluilta. Osa strategiaa oli työväenluokasta puhuminen. Kirjan kannessa sen nimi on kirjoitettu punaisella fontilla ja kansikuvassa on punalippuja; tietämätön työväenkirjallisuutta etsivä voisi erehtyä tarttumaan kirjaan.

Hengentieteellinen ja okkultistinen näkökulma oli kiinteä osa Siitoimen poliittista näkemystä. Hänelle työväenluokkaa ei määrittänyt taloudellinen ja sosiaalinen luokka-asema, vaan se oli eräänlainen rotu, arjalaisuuden vastakohta. Sen, kuka kuului työväenluokkaan ja kuka oli arjalainen, Siitoin määritti omilla okkultistisilla voimillaan – hän käytti selvännäkijän kykyjään usein poliittisena argumenttina. Työväenluokkaan hänen mukaansa kuuluivat esimerkiksi Urho Kekkonen, Kalevi Sorsa ja Johannes Virolainen. Kehittyneitä arjalaisia taas olivat muiden muassa Ahti Karjalainen, Raimo Ilaskivi ja Ele Alenius.

Salatieteilijät ja maagikot ovat useimmiten poliittisesti kansallismielisiä tai oikeistolaisia. He tukeutuvat maailmanselityksessään mytologiaan ja keksittyyn historiaan, joille ei äärirationaalisessa ja edistyksellisessä vasemmistolaisuudessa ole tilaa.

Asia, joka minua monissa klassisissakin esoteerisissa ja okkultistisissa ajattelijoissa ärsyttää on, että heidän maailmansa jakautuu usein rotuihin ja hyviin ja pahoihin ihmisiin. Esimerkiksi Blavatskyn opeissa rotuteoriat ovat tärkeässä osassa. Niihin kuului myös Atlantis-myytti, josta Pekka Siitoimenkin tiedetään puhuneen.

Suomalaiset okkultistipoliitikot ovat usein turvautuneet Kalevalaan kansan myyttisiä juuria etsiessään. Toki on myös tunnettuja vasemmistolaisia hengentieteiljöitä, kuten Yrjö Kallinen. Ehkä kansallismielisyys ja ajatus ihmisryhmien hierarkiasta kuuluu jollain tavalla kiinteästi okkultismiin, ollen jonkinlainen laajennus salaseurojen eksklusiivisuudesta ja ajatuksesta valittujen yhteisöstä. Vasemmistolaisena toki toivon, ettei näin ole.