Rotuoppia ja spiritualistista sosialismia – okkultismi ja politiikka

Pitkään valtalinjaa edustanut tutkimuslinja esoterian ja politiikan yhteydestä on sen näkeminen yhdeksi natsismin nousuun vaikuttaneeksi voimaksi. Fasistien rotuideologia oli peräisin pitkälti erilaisten esoteeristen ajattelijoiden kirjoista ja he tunsivat vetoa okkultistiseen mystiikkaan. Tämä historiallinen tulkinta oli vallalla etenkin toisen maailmansodan jälkeen. Myöhemmin kuitenkin alaa sai toinen tutkimuslinja, missä esoteria nähtiin osana länsimaiden salattua historiaa, joka johti osaltaan 1960- ja 70-lukujen liberalisaatioon.

 Nykyisin näkemys asiasta on paljon hienojakoisempi. Ensimmäiset modernit salaseurat ilmestyivät 1700-luvulla, ja ne olivat osa nykyaikaisen kansalaisyhteiskunnan syntyä. Vihkimykselliset yhteisöt, kuten vapaamuurarit, olivat osa yhteiskunnan sisällä vaikuttavaa pienempää yhteisöä, jossa eri kansanosat, aluksi aateliset ja myöhemmin porvarit, kokoontuivat yhteen. Myös Ruotsi-Suomessa vapaamuurariloosit olivat tärkeä osa syntyvää kansalaisyhteiskuntaa ja seuraelämää 1700-luvulta alkaen.

 1800-luvun lopulla etenkin spiritualistisella liikkeellä oli merkittävä yhteys ajan edistyksellisiin poliittisiin kiistoihin, kuten työväen- ja naiskysymykseen. Spiritualismin ydinkäsitys oli, ettei ihmisen ydinolemus ollut hänen materiaalinen kehonsa, vaan henkinen sielu, joka oli kaikilla ihmisillä samanlainen.

Naisten vapautuksessa esoteerisilla liikkeillä oli oma merkittävä asemansa. Meediona toimiminen toi monille naisille julkisuutta ja arvostettua asemaa. Myös vaikkapa teosofian perustaja Madame Blavatsky oli aikansa normaaliin naisten asemaan suhteutettuna erittäin huomattavassa asemassa. Suomessa esoteria liittyy kiinteästi sosialistiseen liikkeeseen. Vaikkapa Yrjö Kallinen ja Pekka Ervasti olivat sekä sosialisteja että mukana teosofisessa liikehdinnässä.

Oikealla laidalla sata vuotta sitten vaikutti Lebensreform-liike, joka korosti luonnonmukaisuuden ihannetta – kasvisruoan syömistä, päihteistä pidättäytymistä ja voiman hakemista luonnosta. Siinä oli osansa myös teosofialla ja spiritualismilla. Kuuluisin aatetta kannattaneista henkilöistä oli Adolf Hitler.

1900-luvun oikeistolaisessa ja nationalistisessa liikehdinnässä silloin muodikkailla ja tieteellisinäkin pidetyillä rotuopeilla oli tärkeä osa. Myös ajan esoteeriset liikkeet ottivat nuo opit osaksi ajatteluaan. Esimerkiksi teosofiassa rotuopeilla oli tärkeä osa. He uskoivat seitsemään juurirotuun, jotka taas jakautuivat seitsemään alarotuun. Teosofit eivät kuitenkaan kannattaneet oikeistolaista voimapolitiikkaa. Heidän mielestään eurooppalainen imperialismi oli osoitus täkäläisen rodun heikkenemisestä, koska sen piti haalia valtaa muiden rotujen kustannuksella.

Myös suomessa elettiin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa kansallisen heräämisen aikaa. Suomalaiseen nationalismiin liittyi oman kansan herkkyyden ja luomisvoiman myytin helliminen. Nousevan kansan taiteilijat loivat taidetta kansallisista aiheista ja vaikkapa karelianismi korosti suomalaisten historiallista erityisyyttä. Teosofiaa käytettiin osana rotuideologiaa. Kansalliskiihkoilijoita kuitenkin kaihersi se, että kansainvälisessä rotuajattelussa suomalaisten nähtiin yleensä kuuluvan alempiarvoiseen, aasialaisperäiseen rotuun, ei parhaana pidettyyn arjalaiseen. Tähän tuli avuksi teosofia, jossa pohjoiseurooppalaisen rotumme nähtiin periytyvän Atlantikselta. Mielenkiintoinen kuriositeetti on taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa, joka kvasikielitieteellisillä teorioillaan pyrki todistamaan, että kaikki maailman sivistys on lähtöisin Suomesta.

Näyttää siltä, ettei okkultismi ole koskaan puhtaasti vasemmistolaista tai oikeistolaista. Historiasta löytyy sekä natsi- että sosialistiokkultisteja. Ihminen henkisenä olentona ei olekaan poliittinen entiteetti. Henkiseen kehitykseen johtaa monia teitä.

Okkultismia oikealla ja vasemmalla

Naantalilainen Pekka Siitoin (1944-2003) oli valtakunnanjohtajana itseään kutsuva Suomen tunnetuin uusnatsi. Siitoimen vähemmän tunnettu puoli oli hänen uransa okkultismin harjoittajana. Ennen kääntymistään avoimeen natsismiin hän oli selvännäkijä Aino Kassisen, jolta useat maamme tärkeimmät poliitikot ja liikemiehet kävivät hakemassa neuvoja, oppilaana. Vielä 70-luvun alussa Kassinen sanoi Siitoimen olleen yksi hänen lahjakkaimmista oppilaistaan. Myöhemmin heidän välinsä kylmenivät Siitoimen siirtyessä poliittisesti rasistiseen äärioikeistoon ja okkultismissa satanismiin ja mustaan magiaan.

Monien mielestä Siitoin oli eräänlainen performanssitaiteilija, jolle tärkeintä oli huomion kerääminen ja provosoiminen. Jo elinaikanaan hän rakensi itsestään myyttiä, sanoen esimerkiksi vanhempiensa olleen venäläinen prostituoitu ja saksalainen upseeri, toisin kuin virallisissa asiakirjoissa väitetään. Voi jopa epäillä, että Siitoin valitsi aatteekseen natsismin vain ollakseen räikeä ja äärimmäinen. Itse hän sanoi olevansa väkivallaton uusnatsi ja ihailevansa Israelia se etnisen politiikan takia.

Löysin antikvariaatista Siitoimen vuonna 1975 salanimellä Peter Siitoin julkaiseman kirjasen Työväenluokan tulevaisuus. Kirja antaa mielenkiintoisen ensikäden kuvan Siitoimen propagandan tyylistä, mikä ei vain toisten kuvauksia valtakunnanjohtajan politiikasta lukemalla välity.

Siitoin ei ollut tyhmä. Hän osasi esittää äärimmäiset aatteensa tavalla, joka sai ne näyttämään jollain tapaa loogisilta ja perustelluilta. Osa strategiaa oli työväenluokasta puhuminen. Kirjan kannessa sen nimi on kirjoitettu punaisella fontilla ja kansikuvassa on punalippuja; tietämätön työväenkirjallisuutta etsivä voisi erehtyä tarttumaan kirjaan.

Hengentieteellinen ja okkultistinen näkökulma oli kiinteä osa Siitoimen poliittista näkemystä. Hänelle työväenluokkaa ei määrittänyt taloudellinen ja sosiaalinen luokka-asema, vaan se oli eräänlainen rotu, arjalaisuuden vastakohta. Sen, kuka kuului työväenluokkaan ja kuka oli arjalainen, Siitoin määritti omilla okkultistisilla voimillaan – hän käytti selvännäkijän kykyjään usein poliittisena argumenttina. Työväenluokkaan hänen mukaansa kuuluivat esimerkiksi Urho Kekkonen, Kalevi Sorsa ja Johannes Virolainen. Kehittyneitä arjalaisia taas olivat muiden muassa Ahti Karjalainen, Raimo Ilaskivi ja Ele Alenius.

Salatieteilijät ja maagikot ovat useimmiten poliittisesti kansallismielisiä tai oikeistolaisia. He tukeutuvat maailmanselityksessään mytologiaan ja keksittyyn historiaan, joille ei äärirationaalisessa ja edistyksellisessä vasemmistolaisuudessa ole tilaa.

Asia, joka minua monissa klassisissakin esoteerisissa ja okkultistisissa ajattelijoissa ärsyttää on, että heidän maailmansa jakautuu usein rotuihin ja hyviin ja pahoihin ihmisiin. Esimerkiksi Blavatskyn opeissa rotuteoriat ovat tärkeässä osassa. Niihin kuului myös Atlantis-myytti, josta Pekka Siitoimenkin tiedetään puhuneen.

Suomalaiset okkultistipoliitikot ovat usein turvautuneet Kalevalaan kansan myyttisiä juuria etsiessään. Toki on myös tunnettuja vasemmistolaisia hengentieteiljöitä, kuten Yrjö Kallinen. Ehkä kansallismielisyys ja ajatus ihmisryhmien hierarkiasta kuuluu jollain tavalla kiinteästi okkultismiin, ollen jonkinlainen laajennus salaseurojen eksklusiivisuudesta ja ajatuksesta valittujen yhteisöstä. Vasemmistolaisena toki toivon, ettei näin ole.