Okkultistinen psykoanalyytikko Carl Jung

Carl Jung on okkultisteille ja esoteerikoille tärkein psykoanalyysin edustaja. Sveitsiläinen, vuodesta 1875 vuoteen 1961 elänyt analyyttisen psykologian perustaja on vaihtoehtoisia näkökulmia mieleen etsiville ihmisille luonteva vaihtoehto, koska hänen näkökulmansa ihmisen psyykkeeseen oli lähtökohdiltaan henkinen. Jung ei tutkimuksissaan rajoittunut pelkästään kliiniseen tutkimustietoon, vaan tutki myös avoimesti erilaisia uskontoja idästä ja lännestä, taidetta, filosofiaa, alkemiaa ja astrologiaa.

Jung erosi ajattelussaan Freudista siinä, että Jungin mielestä seksuaaliteoria oli liian ahdas selittämään ihmisen psyykkisen energian toimintaa. Hänen mielestään tiedostamattomia prosesseja hallitsivat jo vanhoista myyteistä tutut arkkityypit, symboliset persoonan mallit, jotka ovat esiintyneet esimerkiksi kansantaruissa jo tuhansia vuosia. Jungin mielestä ihmisen psyyken toiminta näkyi tarinoissa, joita he toisilleen kertoivat ja hänen käyttämissään symboleissa. Ei olekaan ihme, että jungilainen psykologia on ollut tärkeää vaikkapa Hollywoodin tarinankertojille, jotka hyödyntävät kollektiivisia symboleita ja tarinarakenteita.

Jung näki, että modernina aikana järjen ja tieteellisen tiedon korostaminen oli erottanut ihmisen hänen tiedostamattomista psyyken prosesseistaan, mikä johti itsetuntemuksen kapenemiseen ja esimerkiksi neuroosien kaltaisiin psyykkisiin ongelmiin. Jungin mielestä arkkityypeissä näkyi tietoisuuden toiminta. Ne eivät olleet ihmisen keksintöä vaan kuvasivat ihmisen psyyken ikiaikaisia rakenteita. Tässä Jung toi esiin kollektiivisen alitajunnan käsitteen, joka tarkoitti alitajunnan piirteitä, jotka olivat yhteisiä ihmisille kaikkialla maailmassa eri kulttuureissa.

Olen nyt lukenut Jungin kirjan Man and his Symbols. Se ilmestyi 1960-luvun alussa jääden viimeiseksi kirjaksi, jonka tekemisessä Jung oli itse mukana. Hän kirjoitti kirjan ensimmäisen luvun ja oli mukana toimittamassa muita, hänen perustamaansa suuntausta edustavien tutkijoiden kirjoittamia lukuja.

Kirja on tehty kansantajuisesti, lähtökohtana Jungin ajattelun tuominen suurille massoille ymmärrettävään muotoon. Se käsittelee runsaasti erilaisia symboleita ja arkkityyppejä unissa ja taiteessa.

En ole sinällään kovin kiinnostunut jungilaisesta psykoanalyysistä psyyken hoidon muotona. Mielestäni se keskittyy liikaa uniin. Niitä pidettiin psykoanalyysin syntyaikoina tärkeimpänä tienä tiedostamattoman tavoittamiseen, mutta nykytiedon valossa ne eivät välttämättä ole sellaisessa asemassa ihmisen psyykessä kuin silloin uskottiin. En myöskään usko kollektiivisen alitajunnan olevan rakenteiltaan biologinen ja synnynnäinen, vaan kulttuurisidonnaisempaa. Etenkin Jungin näkemykset sukupuolesta ja sukupuolirooleista tuntuvat nykyaikaista yhteiskuntatiedettä opiskelleelta essentialistisilta ja auttamattoman vanhentuneilta.

Okkultistille jungilaisuus tarjoaa kuitenkin hyvän työkalun symboleiden ja niihin liittyvän filosofian analysointiin. Monet hänen käsitteistään johtuvat suoraan okkultistisesta filosofiasta ja tarjoavat rationaalisen selityksen niiden merkitykselle. Jungin mukaan ulkoisen ja sisäisen todellisuuden välillä on vahva yhteys, ja tämän näkökulman pohjalta pystyisi mielestäni harjoittamaan monenlaista symbolista ja ritualistista toimintaa. Vaikka hänen ajattelunsa, niin kuin kaikki psykoanalyysi, kertonee enemmän kulttuurista jossa sen harjoittajat kasvoivat kuin ihmisen psyyken ikiaikaisista rakenteista, on se äärimmäisen mielenkiintoista ja laaja-alaista. Uskon, että se tulee tarjoamaan lähtökohdan teoreettiselle pohjalle okkultismin opiskelussani ja harjoittamisessa.

Wilhelm Reich ja salaperäinen orgonienergia

Psykoanalyysi on aina ollut hyvin kiistanalainen osa tiedettä. Aikanaan Sigmund Freudin teoriat olivat vallankumouksellisia ja edustivat aikansa psykologisen teorian huippua, mutta silloinkin niiden tieteellisyydestä kiisteltiin laajasti. Nykyisin psykoanalyysi on eriytynyt yliopistoissa opetettavasta psykologiasta ja psykiatriasta ja elää terapeuttisena käytäntönä ja teoriana, josta myös kulttuurintutkijat ovat hyvin kiinnostuneita.

Okkultistipiireissä pidetyin psykoanalyytikko on totta kai Carl Jung, mutta hänen lisäkseen psykodynaaminen teoria ja terapia ovat vetäneet puoleensa joukon muitakin esoteerishenkisiä ajattelijoita ja tiedemiehiä. Yksi mielenkiintoisimmista ja tunnetuimmista heistä on Wilhelm Reich.

Reich (1897-1957) vaikutti 1900-luvun alussa samaan aikaan Freudin kanssa Wienissä ja oli osa virallista psykoanalyyttistä liikettä, kunnes hänet erotettiin siitä erimielisyyksien takia. Freud oli hylännyt alkuperäisen näkemyksensä libidosta aktuaalisena energiana ja näki sen enää vain henkisenä haluna joka voidaan sublimoida. Reich sen sijaan piti kiinni teoriasta, jonka mukaan neuroosit johtuvat seksuaalisesta repressiosta ja kyvyttömyydestä saada orgasmia. Hän yhdisti psykoanalyysiinsä marxilaista ajattelua ja tarjosi jo 1920-luvulla työväenluokkaisille ihmisille seksuaalineuvontaa ja ehkäisyä, ollen näin seksuaalisen vallankumouksen edelläkävijä.

 1930-luvulla Reichin näkemys libidosta kääntyi yhä bioenergisempään suuntaan. Hän kehitti teorian elämänvoimasta, orgonista, joka oli esoteerista energiaa ja universaalia elämänvoimaa, joka vaikutti entropian vastaisesti vahvistaen organismien koheesiota. Nimitys orgoni johdettiin tietenkin orgasmista, jonka Reich näki elämänvoiman ilmentymänä.

Toisen maailmansodan aikaan Reich pakeni yhdysvaltoihin, jossa hän perusti instituutin levittämään ajatuksiaan. Hän uskoi, että puutteet tai virheet organismin orgonienergiassa olivat syypäitä moniin tauteihin. Hän kehitti laitteen, orgonien kerääjän, joka oli käytännössä erilaisista materiaaleista rakennettu pieni koppi, jonka piti kerätä ympäristöstä orgonienergiaa ja siirtää sitä laitteessa istuneeseen potilaaseen. Laitteen väitettiin parantavan monia tauteja, kuten esimerkiksi syöpää, ja parantavan hoidettavan orgasmikykyä.

Konservatiivisessa 1950-luvun Amerikassa Reichin teoriat olivat kauhistus. Häntä syytettiin lääketieteen harjoittamisesta ilman lupaa ja petoksesta tarjotessaan hoitoa jolla ei ollut vahvistettua vaikutusta. Häntä kiellettiin myymästä orgonien kerääjiä, ja kaikki valmistetut laitteet piti hävittää. Lisäksi osa Reichin julkaisemista kirjoista sensuroitiin.

Reichillä oli orgonien kerääjien lisäksi muitakin hänen suureen ideaansa perustuvia innovaatioita. Yksi oli ”cloudbuster”, laite, jonka piti vapauttaa orgonienergiaa atmosfäärissä ja näin saada pilvet satamaan. Keksinnön piti ratkaista aavikoitumisen ongelma. 1950-luvulla, Reichin ongelmien kasaantuessa, hän uskoi, että maapallo oli ufojen hyökkäyksen kohteena. Hän käytti yönsä tarkkaillen taivasta kiikareilla ja teleskoopeilla poikansa kanssa. Kun he uskoivat havainneensa lentävän ET-aluksen, suuntasivat he tähän cloudbusterin, väittäen ampuneensa sillä alas useita lentäviä lautasia.

Liittovaltion viranomaiset määräsivät olemassa olevat orgonien kerääjät tuhottaviksi, ja kuusi tonnia Reichin kirjoja ja muuta kirjallista materiaalia poltettiin vuonna 1956. Reichin mielenterveydestä esitettiin monenlaisia näkemyksiä, mutta lopulta hänet katsottiin edesvastuulliseksi ja vangittiin. Hän kuoli vankilassa vuonna 1957 sydänkohtaukseen. Mies, joka halusi vapauttaa elämänvoimat.